Heips! Minun ei ollut alunperin tarkoitus käyttää tätä blogia minkäänlaiseen henkilökohtaiseen bloggaukseen, mutta pakkomielteeni kuulumisten jakamiseen pakotti minut tekemään sellaisen päätöksen, että kirjoittelen tänne ainakin joskus myös jotakin henkilökohtaisempaa – aika näyttää, kuinka usein.
Kuten otsikko kertoo, muutin siis Japaniin ja tästä merkityksellisestä tapahtumasta tulee kuluneeksi nyt jo lähemmäs 24 tuntia. Vieläkään en ole aivan sisäistänyt missä maassa olen, mutta Naritan lähistöllä sijaitsevan hotellin metsänäkymään verrattuna täällä Kichijojin liepeillä tuntuu jo vähän japanimaisemmalta.
Tällainen maisema avautui meidän huoneen ikkunasta. Vasemmalla oli vielä lisää metsää.
Olen kirjoittanut aiemmista Japaniajoistani toiseen blogiin, joten kerrataan nyt lyhyesti tässä, että olen käynyt Japanissa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2011 asti. Alkuaikoina nousin yölennolle lähinnä siksi, että pääsisin käymään konserteissa ja muissa kissanristiäisissä, mutta myöhemmin syyt ovat vähän monipuolistuneet (mm. ruoka, vaihto-opiskelu, kieli, ruoka, ruoka ja ruoka). Viimeisin matkani ajoittuu vuodella 2019, sillä vuodelle 2020 varattu matka peruuntui syystä, joka lienee jokaiselle lukijalle tuttu (suomenkielinen nimi alkaa k:lla ja päättyy a:han).
Jossain vaiheessa halusin Japaniin myös töihin ja hainkin useampaan paikkaan, muun muassa JET-ohjelmaan, jonka haastattelussakin kävin pörräämässä. Jossain vaiheessa kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minun työasenteellani Suomi on parempi maa työskentelyyn, ja tein varsin määrätietoisesti psykologian tutkintoani (jonka siis aloitin aiemman Itä-Aasian maisterini jälkeen). Psykologian kanssa tavoitteeni vaihtuivat lasten neuropsykologiasta työ- ja organisaatiopsykologiaan, sekä lopulta harjoittelun aikana enemmän terapeuttiseen työskentelyyn.
Japani ei siis työmielessä ole ollut mielessä enää hetkeen (jos opettajan, tulkin ja kääntäjän hommia Suomen päässä ei lasketa), joten tälläkään kertaa syy täällä olemiseen ei liity töihin. Sen sijaan tämänkertainen syy liittyy varsin vahvasti siihen, miksi minut tunnetaan nykyään samalla sukunimellä kuin reilut miljoona Japanissa asuvaa: satuin hyppäämään avioliittoon erään erittäin mukavan ja ainutlaatuisen henkilön kanssa, ja tämä sattuu asumaan Japanissa. Pohdimme jonkin aikaa myös Suomessa asumista, mutta totesimme aika nopeasti, että Japani on ainakin toistaiseksi meille parempi vaihtoehto (yksi tähän johtaneista syistä: ruoka), joten päädyimme hakemaan minulle puolisoviisumia (+ menemään naimisiin, muuten oltaisiin mahdollisesti oltu vähän hitaampia toteuttamaan tätäkään osuutta, koska ei kumpikaan olla mitenkään erityisen avioliittopakkomielteisiä).
Tässä tuo erityislaatuisen kiva heppu, josta yllä mainitsin.
Summa summarum, nyt olen siis Japanissa Kazukin (tuo edellä mainittu henkilö) luona. Asumme viikon Kazukin mummon luona, sillä asuntomme vuokrasopimus alkaa vasta puolesta kuusta – ratkaisu, jonka teimme siksi, että pelkäsimme viisumihommassa kuluvan hieman enemmän aikaa kuin kuukausi (saatiin viisumipäätös noin kuukaudessa, kirjoittelen tähän liittyvistä jutuista joskus myöhemmin lisää). Saavuin tänne eilen puoliltapäivin 13 tunnin Pohjoisnavan ylittävän yölennon jälkeen, jonka jälkeen yövyttiin yksi yö Naritan lähistöllä ja tultiin sitten Narita Expressillä Tokioon.
Lennosta voisin todeta sen verran, että 13 tuntia tuntui yllättävän samalta, kuin 9-10 tuntia. Jotain tekemistä voi tietysti olla myös sillä, että olin varannut itselleni paikan lennon takaosasta, jossa varsin monella – minä mukaan luettuna – oli tilaa kokonaisen penkkirivistön verran. Pääsin siis jopa makoilemaan välillä, ja onnistuin nukkumaan ainakin muutaman tunnin. Parhaiten uni tosin alkoi valitettavasti tulla vasta siinä vaiheessa, kun kone alkoi jo laskeutua, mutta onneksi hotellissa pystyi nukkumaan. Finnairin uusi Northern Blush -juoma oli hyvää, mutta muuten ruokapuoli olikin sitten lasketellut vähän eri suuntaan kuin lentoaika, josta saatte pienet maistiaiset (onneksi vain kuvien muodossa) alla. Merkinnän pääkuva on muuten hotelliaamiaiselta, joka oli varsin maukas ja monipuolinen.
Finnairin economy-luokan illallinen. Kaikki oli ihan hyvän makuista, ei siinä mitään, mutta vähän erilaista, kuin vuonna 2019. Annos itsessään näyttää vähän samalta, kuin vähähiilariset/vähäsokeriset/vähäsuolaiset ateriat, joita olen joskus Finnairin kyydissä tilaillut.Aamupalalla oli vähän hämärää, mutta tämä oli aika samanlaista kuin aiemminkin! Omelettia, pinaattia, perunajuttuja + leipä, jonka sisällä oli mm. mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaattia.Tässä vielä kuva lentoreittiä havainnollistamaan.
Lopuksi vielä alle kuva blogia kirjoittavasta ihmisestä (vasemmalla) ja toisesta hepusta, joka kokoustaa tällä hetkellä tuossa parin metrin päässä.
Suomessa ei joudu juuri miettimään, millä sanalla itsestään puhuisi. Yksikön ensimmäisen persoonan pronominejahan on periaatteessa vain yksi, vaikka murteittaista vaihtelua esiintyykin. Englannissa tämä on vielä helpompaa, kun ”I” sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Japanissa sanan ”minä” käyttö ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Japanin sanakirjassa kyllä usein kerrotaan, että ”minä” = ”watashi”, mutta tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, ja erityisesti miehiksi itsensä kokeville watashi ei välttämättä ole joka tilanteessa se paras vaihtoehto.
Tässä artikkelissa kerron yleisimmistä vaihtoehdoista itsestään viittaamiseen ja annan neuvoja siihen, miten sanan voi valita eri tilanteissa.
Sukupuolineutraalit ensimmäisen persoonan pronominit
…siis ainakin jossain määrin sukupuolineutraalit, mutta alla lisää aiheesta!
私 (わたし, watashi)
Watashi lienee useimmille se ensimmäinen minäsana, jonka japanista oppii. Sitä käytetään paljon ja se sopii molemmille sukupuolille, mutta valitettavasti tämäkään sana ei yleisyydestään huolimatta ole täysin neutraali. Japanilaiset miehet käyttävät sanaa itsestään yleensä lähinnä töissä tai muissa virallisissa tilaisuuksissa, vaihtaen vapaa-ajalla ja tuttavien seurassa muihin sanoihin. Mieheksi itsensä kokevien onkin syytä varoa watashi-sanan liikakäyttöä, sillä näin saattaa kuulostaa tahtomattaan virallisemmalta tai joissain tapauksissa feminiinisemmältä kuin haluaisi. Toisaalta tämä on hyvin yleinen ongelma japania opiskelevien keskuudessa ja luultavasti siksi myös melko ymmärretty juttu japanilaisten näkökulmasta.
Luin jokin aika sitten japaninkielisen artikkelin, jossa kerrottiin mahdollisia syitä siihen miksi jotkut miespuoliset tietoisesti päättävät käyttää itsestään sanaa watashi. Yksi esitetyistä syistä oli kohteliaisuus ja vaatimattomuus – esimerkiksi puolituttujen kanssa tuttavallisemmat minäsanat saattavat tuntua vääriltä tai liian läheisiltä. Voi myös olla, että sanan käyttö vain ”jää päälle” työpäivän päätyttyäkin. Sanaa käyttämällä voi toisaalta pyrkiä antamaan itsestään kohteliaan kuvan. Tällaisella kohteliaisuudella voi myös pyrkiä ottamaan etäisyyttä keskustelukumppaniin – jos siis haluaa kaveerata jonkun kanssa lähemmin, ”watashi” ei kenties ole miespuolisille paras vaihtoehto. Huomattakoon kuitenkin, että varsinkin nuoremmat japanilaiset käyttävät sanaa jo melko vapaasti sukupuolesta riippumatta.
Naispuolisten kohdalla watashi on huomattavasti neutraalimpi, ikäryhmästä riippumatta. Se voi joissain tapauksissa antaa puhujasta vakavahkon kuvan, mutta erityisesti vanhempien ikäluokkien keskuudessa sanan käyttäminen ei yleensä herätä minkäänlaisia ajatuksia. Itse käytän käytännössä aina sanaa watashi, jos puhun itsestäni ja myös moni omassa kaveripiirissäni menee pitkälti watashilla.
私 (わたくし, watakushi)
Watakushi on ns. kohteliaampi versio watashista ja sitä käytetään muodollisemmissa tilanteissa. Itse olen käyttänyt sanaa vain ihan muutaman kerran työhaastattelussa sekä japanin tunnilla muodollista kieltä harjoitellessa – käytännössä siis hyvin harvoin!
Erityisesti miehille tarkoitetut sanat
僕 (ぼく, boku)
Boku on jokseenkin neutraali tapa sanoa ”minä”, ja sitä kuulee paljon esimerkiksi animaatiosarjoissa. Se ei silti sovi kaikille, vaan saattaa esimerkiksi tuntua liian lapselliselta tai nöyrältä varsinkin siinä tapauksessa, jos ikää on jo hieman enemmän. Työkontekstissa sanan käyttäminen voi antaa myös hieman itseä alentavan ja nöyrän kuvan henkilöstä, joka ei japanilaisessa kontekstissa välttämättä ole ollenkaan huono asia, mutta tämä kannattaa silti muistaa sanaa käyttäessä.
俺 (おれ, ore)
Kun aikoinaan kävin kansalaisopistolla japanin alkeiskurssilla, Japanista kotoisin oleva japanin opettajani kertoi, että ore on todella vahva sana, jonka käyttöä tulee välttää. Tämä pitää luultavasti paikkansa jossakin viitekehyksessä, mutta erityisesti nuoret japanilaiset miehet tuntuvat käyttävän tätä sanaa niin paljon, että en usko, että sana herättää tällaisissa piireissä erityisempiä ajatuksia. Huomattakoon kuitenkin, että sana on melko välitön – se ei siis sovi yleisesti ottaen esimerkiksi pomon tai uusien työkavereiden kanssa käytettäväksi.
Huolimatta siitä, että sekä ore ja boku sisältävät kumpikin erilaisia nyansseja ja voivat vaikuttaa radikaalistikin siihen, millaisen kuvan antaa keskustelukumppanille, ne ovat Japanissa hyvin yleisesti käytössä miespuolisiksi itseään kokevien keskuudessa. Jos ei ole varma siitä, kumpi sopii itselle paremmin, kannattaa kuunnella japanilaisten puhetta ja miettiä sitä kautta, millaisen kuvan haluaa itsestään antaa. Muista myös, että sanoja voi ja kannattaakin vaihdella tilanteen mukaan – tästä lisää hieman edempänä.
自分 (じぶん, jibun)
Sana jibun tarkoittaa virallisesti itseä, mutta persoonapronominina sitä käyttävät yleensä vain miehet. Japanilaisten keskustelupalstojen mukaan sanaa käyttävät lähinnä ”sporttiset tyypit, jotka kuvittelevat itsestään liikoja”, mutta tästä voi olla montaa mieltä. Mainittakoon myös, että Japanin äidinkielen työryhmä on ilmeisesti joskus sanonut, että sanaa ”jibun” tulisi välttää käyttämästä minä-sanan asemasta.
Lisäksi erityisesti länsi-Japanissa kuulee paljon myös sanaa washi, joka tosin kuulostaa pienimuotoisen tokiolaisten tuttavieni keskuudessa toteutetun kyselyn perusteella ”pappamaiselta”. Jos suuntaa tällaiselle alueelle, kannattaneekin ensin kuunnella paikallisia, ja miettiä sopiiko sana itselle vaiko ei.
Erityisesti naisille tarkoitetut sanat
あたし (atashi)
Atashi on watashin tuttavallisempi versio ja sitä käytetään hyvin yleisesti. Sanaa käyttävät pitkälti naiseksi itsensä kokevat, joskin erään lukemani kuvauksen mukaan myös ”jotkut muita sukupuolia olevat, mutta naismaista puhetyyliä käyttävät henkilöt” – mihin tämä sitten viittaakin, kyseessä on joka tapauksessa feminiininen tapa puhua itsestä.
Vaikka atashi on suhteellisen neutraali sana, herättää se kuitenkin watashia enemmän mielipiteitä. Joidenkin mielestä atashin käyttäminen saa henkilön vaikuttamaan pirteältä ja helposti lähestyttävältä, jotkut taas pitävät sitä lapsellisena tai ”merkkinä huonosta kasvatuksesta”, kuten eräällä keskustelupalstalla (jota itse nimitän Japanin vauvapalstaksi) mainittiin. Onkin tärkeää muistaa vaihtaa sanaa tilanteen mukaan: esimerkiksi töissä voi olla viisaampaa käyttää virallisempaa ilmausta, kuten watashia.
Kuriositeettina mainittakoon, että aikaisemmin sanaa käyttivät myös miespuoliset tokiolaiset kauppiaat ja käsityöläiset. Nykyään sanaa käyttävät miehistä lähinnä ne, jotka haluavat tietoisesti kuulostaa feminiinisiltä, sekä toisinaan myös japanilaisen kerronnallisen komiikan, rakugon esittäjät.
うち (uchi)
Uchi kääntyy sanakirjan mukaan esimerkiksi merkityksiin ”sisällä” tai ”koti”, mutta sitä voi käyttää myös itsestä puhuessa. Sanan käyttö merkityksessä ”minä” on alunperin peräisin länsi-Japanista, mutta nykyisin sitä käytetään myös muualla.
Vaikka sanaa käytetään nykyään melko laajalti, sekin jakaa mielipiteitä. Jonkun mielestä sanaa käyttävä henkilö vaikuttaa pirteältä ja sosiaaliselta, toisen mielestä taas typerältä ja lapselliselta. Eräässä japaninkielisessä artikkelissa todetaan, että uchin käyttö kannattaa lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun täyttää 20 vuotta – jollei sitten ole kotoisin sellaiselta murrealueelta, jossa sanaa käytetään laajemmin.
Vaikka uchi jakaakin mielipiteet persoonapronominina käytettäessä, ei sen käyttö siltikään ole kiellettyä: jos siitä pitää ja se tuntuu sopivan itselle, sanan käyttämiseen ei ole mitään estettä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkään sana ei sovi virallisempiin tilanteisiin. Joissain tapauksissa joutuu myös ehkä olemaan tarkkana sen suhteen, että kuulija ymmärtää, että puhut itsestäsi etkä esimerkiksi kodistasi tai perheestäsi, sillä sanalla voi helposti viitata myös näihin.
Mitä sitten tulisi käyttää?
Japanissa on melkoinen liuta ilmauksia, joilla voi viitata itseensä. Yllä olevassa kuvassa on vielä jokunen lisää artikkelissa esiteltyjen lisäksi – osa murteellisia, osa hyvinkin persoonallisia vaihtoehtoja. Mutta mitä näistä kaikista ilmauksista sitten lopulta kannattaisi käyttää? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta persoonapronominin valintaa miettiessä kannattaa miettiä seuraavia asioita:
millaisen kuvan haluaa antaa itsestään (nöyryys, itsevarmuus, vakavuus, söpöysaste, maskuliinisuus/feminiinisyys…)
millaisessa tilanteessa on (koti, koulu, työpaikka, työhaastattelu, konferenssiesitelmä…)
kenen kanssa puhuu (kaverit, työkaverit, pomo, lapset, yliopiston professori…)
Toisin sanottuna minäsanaa pitäisi siis miettiä paitsi oman luonteen ja sisäisen maailman kannalta, niin myös suhteessa ympäröiviin ihmisiin. Harva pärjää samalla sanalla joka tilanteessa ja kaikkien kanssa – vähintään työhaastattelussa saattaa joutua vaihtamaan kohteliaampaan ilmaukseen, vaikka muuten käyttäisikin aina samaa välitöntä minä-sanaa.
Käytän itse yleensä aina sanaa watashi. Hyvin harvoin joudun vaihtamaan watakushiin, mutta muita en käytä käytännössä koskaan. Joskus japanin opintojeni alkuaikoina viljelin tyttömäistä atashia, mutta huomasin melko nopeasti, ettei se sovi suuhuni. Suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan erilaisia ilmauksia, ja tarkkailemaan muiden reaktioita sekä omia tuntemuksiasi. Kannattaa myös tarkkailla muita ihmisiä: mitä sanoja he käyttävät, ja millaisissa tilanteissa sana mahdollisesti vaihtuu toiseen?
Maskuliinisempana esimerkkinä todettakoon, että oma vajaa 30-vuotias mieheni käyttää enimmäkseen sanaa ore, mutta vaihtaa luontevasti sanaan boku esimerkiksi työasioissa ja konferenssiesitelmiä pitäessään. Tällainen vaihtelu tuntuu havainnoinnin perusteella olevan melko yleistä ainakin nuorten miesoletettujen kohdalla.
Persoonapronominia ei aina tarvita
Tärkeää on myös muistaa, että minää tarkoittavaa sanaa ei läheskään aina tarvita ollenkaan. Siinä missä suomessa ja englannissa persoonapronomineja käytetään hyvinkin paljon, japanissa niiden käyttöä saatetaan toisinaan jopa tarkoituksellisesti vältellä (etenkin, jos kyseessä on yksikön toinen persoona).
Joissakin tapauksissa ei ole tarpeellista korostaa, että puhut juuri itsestäsi: jos esimerkiksi olet yksin ravintolassa ja tilaat itsellesi ruokaa, lausetta ei luonnollisesti tarvitse aloittaa persoonapronominilla. Myöskään omaa mielipidettä lausuessa ei aina tarvitse korostaa sitä, että puhuu itsestään, sillä sen voi ilmaista lauseen lopussa vaikkapa と思う (to omou) -ilmauksella – jos siis tämä ei muuten selviä asiayhteydestä. Kaiken kaikkiaan japanissa on runsaasti sellaisia tilanteita, joissa minään viittaava sana on jopa luonnollisempaa jättää pois, tai esimerkiksi sanoa vain kertaalleen puheenvuoron alussa. Tällaiset tapaukset oppii tunnistamaan hiljalleen, kun kuuntelee ja käyttää kieltä.
Kaiken kaikkiaan tulet luultavasti japania opiskellessasi ja japanilaisten kanssa toimiessasi huomaamaan erilaisia japanin minä-sanoihin liittyviä nyansseja ja merkityksiä, ja opit samalla mikä sana itsellesi sopii parhaiten ja mitä tulisi käyttää missäkin tilanteessa. Tätä odotellessa voit kuitenkin testailla tässä artikkelissa esitettyjä sanoja, kun viittaat itseesi japaniksi.
Vaikka japanin ääntämistä kehutaan usein helpoksi suomenkieliselle, on japanin ääntämisessä kuitenkin hyvin paljon sellaista, joka suomea puhuvalta ei tule luonnostaan. Vieraan kielen ääntämisessä on aina asioita, jotka eivät vastaa omaa äidinkieltä, ja näitä asioita on harjoitettava, jotta ääntämisestä tulee sujuvaa. Kerronkin tässä merkinnässä joitakin keinoja, jotka olen itse kokenut toimiviksi ääntämisen harjoittamisessa. Osatakseen ääntää on myös osattava kuunnella, joten ensimmäinen puolisko neuvoista liittyy kuullunymmärtämisen harjoittamiseen.
Japanin kuullunymmärtämisen harjoittaminen
1. Japaninkielisten uutisten katselu & kuuntelu
Uutisten kuunteleminen onnistuu helposti missä ja milloin vain. Esimerkiksi ANNnewsCH lähettää Youtubessa jatkuvana virtana koostetta päivän tärkeimmistä uutisista ja NHK taas antaa katsoa uutisvideoitaan netissä jälkikäteen. Uutiset voivat jonkun mielestä tuntua tylsältä kuunneltavalta, mutta ne ovat erittäin hyviä japanin kuullunymmärtämiseen uutisankkureiden selkeän ääntämyksen vuoksi. Lisäksi samalla oppii runsaasti uusia sanoja ja saa tietää myös ajankohtaisista asioista. Vaikka sanavarasto olisi vielä pienempi, videon avulla saa jonkinlaisen kuvan aiheista samalla kun totuttaa korviaan japanin rytmiin, intonaatioon ja äänteisiin.
2. Japanilaisten draama-sarjojen ja elokuvien katselu
Anime kelpaa tietysti myös, mutta kuvatuissa draamasarjoissa ja elokuvissa kuultava japani muistuttaa usein enemmän sellaista japania, jota moni japania opiskeleva tulee käytännön tilanteissa tarvitsemaan. Hahmot myös puhuvat usein luonnollisemmalla, vähemmän liioitellulla intonaatiolla – vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Omalla kohdallani draamat ovat olleet loistava harjoittelukeino myös siksi, että niihin koukuttuu usein niin pahasti, että ääntämisen opiskelusta tulee enemmänkin sivutuote – ja opiskeluhan sujuu parhaiten silloin, kun se on hauskaa. Jos sarjojen löytäminen tuntuu vaikealta, esimerkiksi MyDramalist tarjoaa hyviä ehdotuksia.
3. Japanilaisten radio-ohjelmien ja podcastien kuuntelu
Radio-ohjelmien kuuntelu voi olla vaikeaa, jos kuullunymmärrys ei ole etukäteen jo suhteellisen hyvällä tasolla, koska ymmärrystä tukemassa ei ole kuvaa tai tekstiä. Jos japanisi on kuitenkin jo suhteellisen korkealla tasolla eikä ymmärrys sinänsä tuota vaikeuksia, suosittelen radio-ohjelmien tai podcastien kuuntelua – ja mahdollisuuksien mukaan puhujien ääntymyksen tarkkaa havainnointia. Olen huomannut, että ääntämystä tulee usein havainnoitua jopa tarkemmin silloin, kun kuulee vain äänen eikä esimerkiksi video vie huomiota muihin asioihin. Podcasteja löytyy Spotifystakin, radio-ohjelmia taas joutuu hakemaan esimerkiksi Youtubesta.
4. Eri murteiden vertailu
Eri murteiden, kuten vaikkapa Kansain ja Kanton puhetavan, vertaileminen keskenään voi auttaa erottamaan japanin ääntämisestä sellaisia piirteitä, joihin ei muuten tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Tämä on erityisen hyödyllinen sanojen sävelkorkeutta (kutsutaan myös ”sana-aksentiksi”) miettiessä. En itse valitettavasti ole kovin herkkä kuulemaan sanojen sävelkorkeutta – saati että osaisin itse tuottaa sen oikein – mutta eri murteiden kuuntelu perätysten on auttanut asiassa yllättävän paljon.
Vertailu voi ylipäätään olla yllättävän hyödyllistä: oletko esimerkiksi miettinyt, miten japanin ja suomen äännejärjestelmät vertautuvat toisiinsa? Kirjoitin itse gradun teoriaosuuden näihin aiheisiin liittyen, ja huomasin, että ääntämiseen liittyvä teoreettinen tietokin on tarpeen, jos ääntämistä haluaa toden teolla hioa. Ennen ääntämisen harjoittelua saattaakin olla hyödyllistä tarkistaa, onko japanin ääntämiseen liittyvä teoriapohja kunnossa. Järjestän myös tähän liittyen yksityisopetusta: ota siis ihmeessä yhteyttä, jos aihe kiinnostaa (+ opetan myös muuta, kuin vain ääntämisteoriaa).
Ääntämisen harjoittelu
1. NHK:n helpot uutiset ja perässä (ääneen) lukeminen
Japania opiskeleville ulkomaalaisille sekä japanilaisille lapsille suunnattu NHK:n NEWS WEB EASY tarjoaa uutisia hieman helpommalla kielellä ja sopii siksi hyvin lukuharjoitukseksi, mutta sivu sopii myös loistavasti ääntämisen harjoitteluun. Uutiset pystyy nimittäin lukemisen lisäksi kuuntelemaan. Alkuun äänitettä voi tauotella esimerkiksi yhden lauseen välein ja lukea sitten perässä, mutta lopullisena tavoitteena olisi oppia lukemaan niin hyvin ja nopeasti, että pystyy lukemaan samassa tahdissa puhujan kanssa.
Kun helpot uutiset alkavat tuntua liian helpoilta (tai robottiääni vie hermot), voi siirtyä puhumaan minkä tahansa muun japanilaisen äänitteen perässä. Myös esimerkiksi draama-sarjat, tarvittaessa japaninkielisen tekstityksen kanssa, ovat tähän tarkoitukseen loistavia.
2. Oman puheen nauhoittaminen
Oman ääntämisen kuunteleminen voi tuntua inhottavalta ajatukselta, mutta on erittäin tehokas keino oman ääntämisen sudenkuoppien kartoittamiseen – siis siinä vaiheessa, kun kuullunymmärtäminen on sillä tasolla, että ne huomaa. Huomasin esimerkiksi itse omien nauhoituksieni perusteella, että nielaisen helposti sanojen viimeiset n-äänteet. Esimerkiksi 本の hon no (kirjan) ääntyi omalla kohdallani vahingossa usein niin, että äänsin kahden täyspitkän n-äänteen sijaan lyhyemmän n-äänteen, jolloin sanat ikäänkuin sulautuivat yhteen ja vaikeuttivat ymmärrystä.
Nauhoittamisen lisäksi voi tietysti myös pyytää muita arvioimaan omaa ääntämystä, mutta kannattaa muistaa, että japaninkieliset eivät välttämättä aina kerro rehellisesti mikä ääntämisessä on pielessä. Aina kyse ei edes ole pelkästä kohteliaisuudesta, sillä oman äidinkielen ääntämisvirheitä voi olla vaikea paikantaa, vaikka huomaisikin, että jotain on pielessä – äidinkielenä japania puhuva ei siis suinkaan aina ole paras tyyppi arvioimaan japaninopiskelijan ääntämistä (kielenopettajat ovat tietysti asia erikseen!).
3. Laulaminen japaniksi
En itse asiassa ollut koskaan edes ajatellut tätä ääntämisen harjoitteluna ennen kuin eräs ruotsalainen kaverini kertoi oppineensa ääntämään japania laulamisen avulla. Silloin tajusin, että hei, olenhan minäkin laulanut japaniksi vaikka kuinka – ja jostain kumman syystä se on aina sujunut paremmin kuin esimerkiksi englanniksi laulaminen. Vaikka musiikissa ääntäminen voikin olla esimerkiksi rytmiltään toisinaan hyvinkin erilaista kuin normaalisti puhuessa, on laulaminen mielestäni erittäin hyvä tapa oppia ääntämistä. Laulaessa joutuu usein laulamaan samassa tahdissa alkuperäisen version kanssa, ja alkuperäistä esittäjää tulee myös melkein väistämättä ainakin jonkin verran matkittua.
4. Kielisolmujen toistelu
Japanissa kielisolmuja kutsutaan sanalla 早口言葉 (hayaguchikotoba), ”nopean suun sanat”. Tarkoituksena on siis lausua ääntämykselle jollain tavalla haasteellinen sana, lause tai loru mahdollisimman nopeasti – ja kenties useampia kertoja. Tällaiset kielisolmut ovat loistavia ääntämisen treenaamisessa, sillä ääntäminen on motorinen taito, joka oikeasti vaatii harjoitusta – pelkkä tieto ei riitä.
Kielisolmuja löytyy helposti hakukoneilla, mutta alla muutama esimerkiksi. Näitä ei ole latinaistettu, mutta Googlella löytyy kyllä länsimaalaisilla aakkosillakin kirjoitettuja versioita.
Olen itse saanut englannin kohdalla kokea kantapään kautta, että ääntämistä ei opi vain kuuntelemalla ja lukemalla. Japanin käyttämiseen minulla taas on ollut huomattavasti enemmän tilaisuuksia, ja kenties siksi ääntäminen onkin kehittynyt yhdeksi vahvuuksistani koko kielessä. Sama se mitä puhuu ja meneekö se kieliopillisesti oikein – tärkeintä on käyttää kieltä mahdollisimman paljon. Puhekumppania ei tarvita – lemmikille, pleikkarille tai lautasellekin voi puhua. Tietenkin kannattaa muistaa mainita harjoituksista mahdollisille perheenjäsenille, jos ei halua tulla pidetyksi seinähulluna…
Japanin ääntämistä voi harjoitella myös Suomesta käsin, vaikka Japaniin ei tällä hetkellä pääsekään. Kuva on Asakusasta, Tokiosta, muutaman vuoden takaa kesältä.
Japanin ääntämistä voi harjoitella myös lukuisilla muilla tavoilla, mutta yllä luetellut ovat niitä tapoja, joista koen itse saaneeni eniten hyötyä. Jos olet itse löytänyt jotain muita hyviä tapoja, kirjoittele niistä ihmeessä kommenttikenttään!
Japani on yksi niistä maista, joissa voi halutessaan syödä hyvin halvalla tai hyvin hintavasti, mutta kuitenkin molemmissa tapauksissa erittäin maukasta ja laadukasta ruokaa. Tällä kertaa esittelen tempuraa riisin päällä eli tendonia (天丼) tarjoavan suositun ketjuravintolan, Tendon Tenyan (天丼てんや). Jo reilulla 500 jenillä saat vatsasi täyteen autenttisella ja herkullisella japanilaisella ruoalla.
Tendon tarkoittaa siis tempuran ja donburin yhdistelmää. Donburilla tarkoitetaan ”riisikulhoruokaa”, tempuralla taas friteeraustaikinaan kastettuja uppopaistettuja aineksia, useimmiten mereneläviä ja kasviksia. Jos joku muuten miettii miksi tendonissa on n-kirjain, vaikka tempura latinaistetaan yleensä m-kirjaimen kanssa, niin tämä johtuu ääntämisestä: kyseinen äänne muuttuu muotoon [m] ennen p:tä, mutta ennen d:tä se on muodossa [nː]. Kiinnostuneet voivat etsiä graduni, jossa lukee aiheesta lisää. (’:
Tendon-vaihtoehtoja on tarjolla useampia erilaisia, mutta yksinkertaisesti tendoniksi nimettyyn tavalliseen tendoniin kuuluu tällä hetkellä jättikatkaravun pyrstö (海老 ebi), kalmaria (いか ika), valkoista tai punaista kalaa, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Tavallisen tendonin lisäksi saatavilla on myös vaihtoehtoisia versioita, joiden päällykset ovat erilaisia. Esimerkiksi kasvistendonissa (野菜天丼 yasai tendon) riisin päällä on friteerattuja maitake-sieniä, japanilaista bataattia (さつまいも satsumaimo), lootuksenjuurta (レンコン renkon), munakoisoa, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Merellisiin herkkuihin keskittyvä tempura-kulho (海幸天丼 umisachi tendon) taas sisältää pari jättikatkaravun pyrstöä, kampasimpukkaa, mustekalaa, kalmaria, valkokalaa ja nori-levää.
Tässä jokin erikoisempi tendon vuosien takaa, siinä näyttää olevan ainakin munakoisoa, lootuksenjuurta ja katkarapua.
Olen ehkä tylsä, mutta itse pidän kaikista eniten perus-tendonista. Vaikka pidän paljon myös esimerkiksi lootuksenjuuresta ja satsumaimosta, niin kalmari, valkokala, kabocha ja jättikatkarapu ovat tempurana kaikki vain niin ihania, että päädyn joka kerta tilaamaan perus-tendonin ihan siksi, että pääsen syömään noita kaikkia.
Tavallisen tendonin sisältö ei ole juuri muuttunut vuosien varrella – tämä kuva on melkein 10 vuoden takaa siltä kerralta, kun kävin Tenyassa ensimmäistä kertaa.
Tendonin mukaan tulee yleensä misokeitto ja lisäksi pöydästä löytyy pikkelöityjä vihanneksia, joita voi syödä suupalojen välissä. Kastikkeesta pitäville tiedoksi, että pöydältä löytyy yleensä myös kastipurnukka, josta voi halutessaan kaataa lisää kastiketta annoksensa päälle. Kastike voi riisiin valuessaan vaikeuttaa sen syömistä puikoilla, mutta myönnettävähän se on, että tuolla makeahkolla kastikkeella maustettu riisikin on aivan syntisen hyvää (vaikkei kovin terveellisen makuista). Halutessaan kastiketta voi myös tilausvaiheessa pyytää joko normaalia vähemmän (たれ少なめ tare sukuname) tai enemmän (たれ多め tare oome).
Yleiseen tapaan ravintoloista löytyy yleensä sekä tiski- että pöytäpaikkoja.
Annosta voi muunnella myös riisin määrää lisäämällä tai vähentämällä – vaihtoehtoja on normaalin lisäksi suuri (大盛 oomori), todella suuri (特盛 tokumori) ja pieni (小盛 komori). Pienen annoksen tilaaminen painaa annoksen hinnan 490 jeniin eli alle 500 jenin, joka jostain syystä tuntuu niin mukavalta, että itse päädyn usein tilaamaan pienen tendonin. Yleensä tosin päädyn lopulta tilaamaan vähentyneen riisin tilalle jonkin yksittäisen ekstra-tempuran, kuten satsumaimoa tai lootuksenjuurta. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos tuntuu, että annoksesta puuttuu jokin herkku, joka jostain muusta annoksesta löytyy. Joskus Tenyasta sai myös herkullista kananmuna-tempuraa, jossa oli ihanan valuva keltuainen, mutta tätä ei taida ainakaan juuri tällä hetkellä olla listalla.
Listalla on muuten myös erikseen pikku-tendon eli 小天丼, joka maksaa 480 jeniä, mutta se sisältää vain katkarapua, maitake-sientä, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Tempuraa pystyy tilaamaan halutessaan myös yksinään ilman riisiä: tämä vaihtoehto löytyy listalta nimellä 天ぷら盛り合わせ eli tempura moriawase.
Pelkän tempura-riisi-kulhon lisäksi Tenyasta saa myös erilaisia ateriasettejä, joihin kuuluu usein tempuran lisäksi soba- tai udon-nuudeleita. Myös tempuran yksinään voi tilata settinä 190 jenin lisämaksusta, jolloin tempura tulee eri lautasella kuin riisi ja mukana tulee lisäksi pinaatti-lisäke. Riisin voi myös tässä vaihtoehdossa vaihtaa kylmään tofuun (冷奴 hiyayakko). Nuudeleita taas voi tilata joko tendonin tai pelkän tempuran kaveriksi. Niin, ja seteissä saa usein halutessaan lisää riisiä ilman lisämaksua, joten ne sopivat hyvin suureen nälkään.
Itse en ole vielä koskaan tilannut settejä, mutta muiden tarkkailun perusteella ne näyttävät varsin herkullisilta. Yleensä tempura-ravintoloissa on hyviä soba-nuudeleita – tai ainakin olen jostain tällaisen käsityksen saanut – joten suosittelen kokeilemaan, jos tykkää sobasta. Minä pidän, mutta käyn jostain syystä yleensä syömässä sobaa soba-ketjuissa, kun taas Tenyassa popsin pelkkää tendonia. :’)
Tendonin voi ottaa myös mukaan.
Tendon Tenya -ravintoloita löytyy ympäri Japania, mutta erityisesti Tokion alueella, jossa ketjulla on virallisen sivun mukaan kokonaista 90 ravintolaa. Ketjulla on myös englanninkielinen menu, joka löytyy myös netistä täältä. Varsinkin lounasaikaan paikka voi olla melko täynnä, mutta japanilaiset salarymanit popsivat yleensä annoksensa sen verran nopeasti, että pidempikin jono lyhenee nopeasti. Lisäksi paikasta voi myös halutessaan tilata annoksen mukaan otettavaksi: tämä on erittäin hyvä vaihtoehto esimerkiksi piknikille tai illalliseksi silloin, kun ei millään jaksa enää jäädä ulos syömään. Tempura ei tietenkään ole enää niin rapeaa kotiin tuotuna, mutta myös vähemmän rapea tempura itsessään on makuelämys – toisenlainen vain, kuin ravintolassa syödessä.
Summa summarum, tendon on halpaa japanilaista pikaruokaa parhaimmillaan eikä sitä missään tapauksessa kannata jättää välistä Japanin matkalla. (:
Osakassa on nähtävyyksiä siinä missä Tokiossakin, vaikka luonnollisesti kaupungin koon vuoksi huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa kirjoittelen yhdestä omista suosikeistani, suuresta vihertävästä puistosta Osakan linnan ympärillä. Puisto on niin suuri, että ruuhkaisimpinakin aikoina löytää aina jonkun nurkan, jossa saa olla rauhassa.
Osakan linnan puisto on tosiaan suurehko, virallisen sivun mukaan n. 105 hehtaarin kokoinen alue. Osan alasta peittävät linnan suuret vallihaudat ja korkeat muurirakennelmat, joille pääsee toisinaan nousemaan katselemaan maisemia. Itse linna on lopulta vain pieni osa puiston viehätysvoimasta, vaikka se loistaakin näkyvällä paikalla keskellä puistoa.
Puiston muureilta saa otettua upeita maisemakuvia.
Puisto on hyvin kaunis erityisesti kirsikankukkien aikaan. Parhaaseen katseluaikaan maalis-huhtikuussa tämän myös huomaa puiston kävijämäärissä, sillä usein puistossa saa olla hyvinkin rauhassa. Toisaalta esimerkiksi moniin Tokion puistoihin verrattuna Osakajon puistossa pääsee silti katselemaan hanamia huomattavasti vähemmän ahtaasti, varsinkin arkipäivinä.
Vaikka Osakan linna onkin upea ilmestys sakura-aikaan, pidän itse puistosta kaikista eniten kesällä, syvän vihreänä ja sinisen taivaan alla, kuten yllä näkyvässä kuvassa – huomatkaa, että kuva on napattu lähes täsmälleen samasta kohdasta kuin hieman ylempää löytyvä kirsikankukka-aikaan napattu otos. Helle pakottaa lisäksi käyttämään aktiivisesti puiston kojuja ja jäätelöautomaatteja.
Niin, kesällä sitä jäätelöä voi syödä hyvällä omalla tunnolla… Okei, nyt on kyllä myönnettävä, että tämä kuva on hieman keväämmältä ja vieläpä päivältä, jolloin ei todellakaan ollut liian kuuma. Mutta kukapa voisi vastustaa Häagen-dazsin maccha-jäätelöä?Vihreää maisemaa lähempänä Osakajokoenin lounaisnurkkaa.
Talvella puisto on hieman ankeamman näköinen. Yksittäiset talvi-istutukset erottuvat selkeästi edukseen harmauden keskeltä, mutta muuten puisto on hyvinkin karu. Toisaalta talvella puistossa on usein myös huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muulloin, joten rento lenkkeily ja kiertely onnistuu paremmin. Takoyaki-kojullekaan ei talvisin ole ainakaan arkisin juurikaan jonoa, ja matkamuistomyymälässäkin pääsee halutessaan kiertelemään rauhassa.
Osakajon puistossa sijaitseva pyhäkkö uudenvuoden aikaan. Japania osaavat kenties huomaavat tämän 初詣 (hatsumoude) -tekstistä, jolla tarkoitetaan vuoden ensimmäistä pyhäkkö-vierailua.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, talvisin ruokakojuilla ei juuri jonoa ole. Kojuista saa jäätelön lisäksi esimerkiksi Osakan alueen kuuluisuutta, takoyakia (たこ焼き). Tako tarkoittaa mustekalaa ja yaki taas paistamista, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin kyse taikinapalloista, jotka on täytetty mustekalalla. Tämän jälkeen päälle kaadetaan voimakkaanmakuista, hieman hapanta Worcestershire-kastiketta muistuttavaa soosia, heitetään päälle aonori-levää, katsuobushia (kalahiutaleita) ja majoneesia. Suosittelen erittäin lämpimästi.
Näiden tavattoman herkullisen näköisten palleroiden syömistä ei kannata aloittaa heti, kun ne on napattu grillistä – olen itse tehnyt tämän virheen aivan liian monta kertaa ja kärsinyt siitä vielä seuraavana päivänä. Takoyaki on vastapaistettuna todella kuumaa!
Puistosta löytyy myös runsaasti istumapaikkoja syömiseen ja yleiseen lepäilyyn. Kirsikankukka-kauden aikaan moni tulee puistoon pressun kanssa, joiden levittämiseen tilaa riittää.
Osakan linnaan pääsee myös halutessaan sisään noin 600 jenillä, mutta itse olen ainakin toistaiseksi käynyt aina vain puistossa kiertelemässä. Nähtävää riittää ulkonakin, useammaksikin kerraksi, ja lisäksi olen kuullut melko paljon kritiikkiä linnan uudistettuja sisätiloja kohtaan. Monen mielestä linna on liiankin moderni eikä siinä ole ”oikeanlaista” tunnelmaa. Itse uskoisin, että linnoista ja museoista pitävälle sisätilatkin ovat tästä huolimatta käymisen arvoisia.
Puistosta löytyy myös konserttihalli, Osakajo Hall. Konserttipäivinä puistossa – tai varsinkin konserttihallin lähistöllä – voi olla melkoisesti ruuhkaa. Jos tiedät etukäteen, että puistossa on keikka sinä päivänä, kun olet sinne menossa, kannattaa pyrkiä saapumaan puistoon Osakajo koenin aseman sijaan jostain muusta suunnasta, jottei joudu ruuhkan keskelle.
Konserttihalli on puiston reunalla lähellä Osakajo koenin asemaa, tässä se näkyy vasemmalla osittain.Toisinaan puiston edustalla järjestetään myös festivaali-tapahtumia ruokakojuineen.
Puistosta löytyy ruokapaikkoja myös kojujen lisäksi. Yllä oleva kuva on otettu keskellä puistoa linnan lähellä sijaitsevan ravintolan ikkunasta. Turistikohteeksi ruoka on yllättävän kohtuuhintaista ja ainakin 600 jenin karee udon eli udon-nuudelit curry-kastikkeessa maistuivat mainioilta. Suosittelen varsinkin siinä tapauksessa, jos puiston haluaa kiertää laidasta laitaan.
Osakan linnan puistoon kulkeminen
Linnaa ja puistoa pääsee katsomaan kaikista helpoiten puiston nimen mukaan nimetyltä asemalta eli Ōsaka-jō kōenin (大阪城公園) asemalta, joka on ympyrää kiertävän Loop Linen varrella. Puiston ympärillä on kuitenkin paljon muitakin asemia, joten sinne pääsee melko monesta suunnasta varsin kätevästi. Jos olet liikkeellä esimerkiksi lastenvaunujen kanssa, Osakajo koenin asema ei välttämättä edes ole se paras vaihtoehto, sillä ainakin silloin, kun itse kävin asemalla viimeksi, raiteilta ja asemalta pääsi pois vain portaita pitkin. On tosin hyvin mahdollista, että tilanne on muuttunut vuosien varrella.
Tämä kuva on otettu lähempää toista sisäänkäyntiä.
Itse teen myös joskus niin, että kävelen puistoon Namban seuduilta. Matkaa tulee nelisen kilometriä suuntaansa ja lisäksi puistossakin riittää käveltävää, mutta matkalla myös toisaalta näkee paljon sellaista, mitä ei junalla kulkiessa näkisi – ja onhan käveleminenkin yksi tapa viettää matkapäivää. Osakan puisto on muutenkin minulle sellainen paikka, jonne menen matkojeni aikana yleensä lähinnä rentoutumaan. Hyvällä tuurilla puistossa pääsee myös tuttavuuksiin paikallisten kanssa – varsinkin kirsikankukkien aikaan saatat hyvinkin tulla kutsutuksi johonkin paikallisten juhlijoiden porukkaan. (:
Japaniin matkustava ei joudu tyytymään pelkkiin kaupunkimaisemiin, vaikkei yöpyisikään muualla kuin pääkaupungissa, sillä Tokiosta pääsee helposti päivän sisäisille matkoille hyvinkin luonnonläheisiin maisemiin. Yksi esimerkki tällaisista päivämatkakohteista on Takaosan (高尾山), vuori, joka sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Tokion Shinjukusta.
Olen itse käynyt Takao-vuorella useita kertoja enkä ole vielä kyllästynyt tähän helppoon vuoristokohteeseen – varsinkaan kun en ole ehtinyt näkemään kuin muutaman useista mahdollisista vaihtoehtoisista reiteistä vuoren huipulle.
Virallisella sivulla oleva kartta kertoo, että Takao-vuorella on yhteensä jopa kahdeksan eri reittivaihtoehtoa, joista tosin vain kuusi tarjoavat erilaisia reittejä huippua kohti – yksi taas on rennomman vaihtoehdon tarjoava köysirata ja eräs taas huipulta toiselle vuorelle jatkava reitti. Joka tapauksessa suosituin näistä on reitti numero 1, jota pitkin vuorelle pääsee kulkemaan suurelta osin päällystettyä tietä pitkin. Tällä reitillä on yleensä eniten ruuhkaa, mutta toisaalta tie on myös levein, joten vastaantulijoita ei tarvitse suuremmin väistellä. Mainittakoon myös, että vaikka reitti on helpoin ja loivin, se on myös pisin tie huipulle: 3,8 kilometrin verran mutkitteleva reitti on loivuudesta huolimattaan aivan tarpeeksi rankka tapa hankkiutua huipulle. Reitin 1 kulkemisessa menee virallisen sivun mukaan arviolta 100 minuuttia, alas tullessa taas 80 minuuttia. Tarkempaa tietoa voi katsoa ylemmästä linkistä, josta löytyy myös englannin kielinen opas kartan kera.
Reittikarttaa pääsee tutkailemaan myös paikan päällä, jos sitä ei ole ehtinyt miettiä etukäteen.
Kiipeämisen lisäksi suosittelen lämpimästi myös kaapelihissiä, joka maksaa 450 jeniä suuntaan tai 950 jeniä edestakaisin. Itse tein viimeksi niin, että kiipesin ylös ykkösreittiä ja tulin alas maksullisella kaapelihissillä. Tämä oli erittäin hyvä valinta, sillä köysiradalla näkee maisemat aivan eri tavalla.
Takao-vuoren kaapelihissi, jolla pääsee seka alas että ylös vuorelta. Itse mieluiten kapuan ylös kävellen ja tulen alas tällä, mutta varmasti toimii toisinkin päin – tai niin, että menee molempiin suuntiin köysiradalla.
Luonnosta ja raikkaasta vuori-ilmasta nauttimisen lisäksi Takaosanilla pääsee nauttimaan myös kauniista näköaloista. Jos vuoren huipulta näkyvä maisema ei riitä, voi myös käydä ylhäältä löytyvässä näkötornissa, josta voi kirkkaalla säällä nähdä jopa Fuji-vuoren. Lisäksi ylhäältä löytyy esimerkiksi apinapuisto ja Yakuoin-niminen temppeli. Alas laskeutuessa voi myös halutessaan pulahtaa onseniin eli kuumaan lähteeseen tai käväistä lähiseudun luonnolle omistetussa museossa, jonne pääsee sisään ilmaiseksi.
Milloin Takao-vuorelle kannattaa mennä?
Omasta kokemuksesta sanoisin, että Takaosan on kokemus vuodenajasta riippumatta, mutta erityisen kaunis se on keväällä kirsikankukkien aikaan. Tällöin kannattaa muistaa, että kirsikankukat kukkivat vuorella usein myöhemmin kuin Tokiossa. Jos Tokion kirsikankukka-aika ehti mennä ohi, saatat vielä ehtiä näkemään vuoren kirsikankukat.
Tällä kerralla sää oli vähän sumuisempi kuin merkinnän pääkuvassa, jossa kirsikankukkien kauneuden lisäksi myös sää suosi.
Myös ruskan aikaa syksyllä marraskuussa suositellaan, vaikka tällöin voi ilmeisesti olla hyvin ruuhkaista. Itse olen kiivennyt Takaolle tähän mennessä vain keväisin, koska olen pyrkinyt vuorelle pääasiassa pakoon kaupungin ihmisvilinää – en siis ole halunnut sinne pahimman väentungoksen aikaan. Kirsikankukkien aikaan vuorella on tietysti enemmän väkeä, joten matka kannattaa ajoittaa mahdollisuuksien mukaan arkipäivälle.
Takao-vuorelle kiipeäminen on mahdollista vuoden ympäri, mutta matkalle kannattaa varustautua lämpötila ja sää huomioon ottaen. Ylös noustessa tulee luultavasti kuuma vuodenajasta riippumatta, joten kannattaa pukea päälle sellaisia kerroksia, joita saa helposti otettua pois – ja toisaalta laitettua takaisin päälle, jos tulee kylmä. Olen itse huomannut, että varsinkin huipulla on usein hyvin kylmä. Talvisaikaan juoma-automaateista saa onneksi vielä huipullakin lämmintä juotavaa, mutta jos termospullon mukana kantaminen on mahdollista, suosittelen nappaamaan sellaisen mukaan. Mukaan kannattaa muutenkin varata juotavaa siitä huolimatta, että osalla reiteistä on juoma-automaatteja, sillä juomat ovat huipulla paitsi kalliimpia, ei niiden saatavuutta myöskään voida aina taata.
Mukaan kannattaa varata myös jonkin verran syötävää, sillä ylhäällä myydään lähinnä dangoja (mochi-jauhosta valmistettu makea herkku) ja siellä on vain muutama ravintola, joissa voi olla ruuhkaa. Olen myös joskus ostanut automaatista jäätelöä huipulla, mutta se ei luonnollisesti ollut paras vaihtoehto kylmää vastaan, vaikka pahimpaan väsymykseen makea auttaakin loistavasti. Kaikista autenttisimman kokemuksen saat, kun nappaat maan pinnalta jostakin kaupasta mukaan japanilaisen lounas-boksin (o-bentoo, お弁当) ja etsit huipulta jonkin pöydän tai penkin piknikkiä varten. Ruuhkaisina aikoina mukaan voi varata myös maahan levitettävän pressun tai viltin, jos penkkejä ei sattumalta olekaan vapaana. Jos vuoren huipulla ei halua syödä kunnon ateriaa, voi myös varata mukaan vain jotain hätävaraevästä jaksamiseen ja aterioida jossakin vuoren juurella Takaosanguchin aseman läheisyydessä sijaitsevista ravintoloista.
Herkullisia suolaisenmakeita dango-palleroita myyvä koju. Takana näkyy myös vuoren näkötorni.Aivan sanoinkuvailemattoman ihana tunne, kun olet kiivennyt ylämäkeen viimeiset puolitoista tuntia, ja pääset lopultakin istumaan ja kaivamaan repustasi bento-boksin.
Suosittelen kiinnittämään myös tavallista tarkemmin huomiota säähän, sillä vuoristossa sää voi muuttua yllättävän nopeasti. Jos säätiedoissa luvataan edes jotain etäisesti sadetta muistuttavaa, kannattaa napata mukaan sadetakki. Kiipeämään ei myöskään kannata lähteä liian myöhään, sillä vuorella pimeyden laskeutuminen tarkoittaa eri asiaa kuin kaupungissa – siellä tulee oikeasti pilkkopimeää.
Ykkösreitillä kengiksi käyvät vaikka mitkä läpyskät ja väkeä näkee jopa korkokengissä, mutta muilla reiteillä maasto on huomattavasti vaihtelevampaa. Esimerkiksi tämän kuvan juurakossa ei ehkä olisi kovin mukavaa korkkareissa tallustella.
Miten Takao-vuorelle pääsee?
Tokiosta päin tullessa Takao-vuorelle pääsee helpoiten junalla Shinjukun asemalta. Takaosan-nimisen aseman sijaan kannattaa suunnata Takaosanguchi-asemalle, joka sijaitsee aivan vuoren juurella.
Kätevimmin perille pääsee Keio-linjan junilla Keio Shinjukun asemalta, mutta esimerkiksi JR:n Rail Passilla kulkevat voivat vaihtoehtoisesti käyttää JR:n Chuo-linjaa Takaon asemalle asti. Takaon asemalta joutuu lopulta vaihtamaan hetkeksi Keio-linjalle päästäkseen Takaosanguchin asemalle, mutta tämä maksaa vain 130 jeniä suuntaan. Vaihtoehtoisesti välin voi myös kävellä, jos tekee mieli reippailla jo ennen vuorelle kiipeämistä: matkaa on noin 2,5 kilometriä.
Kirjoitin aiemmin artikkelin junan käyttämisestä Japanissa, mutta haluan tällä kertaa paneutua vielä tarkemmin japanilaisten reittioppaiden käyttämiseen. Keskityn kahteen palveluun: HyperDian englanninkieliseen versioon ja Yahoon japaninkieliseen reittihakuun.
En kokenut aiemmin tarpeelliseksi kertoa reittioppaiden käytöstä tarkemmin, mutta ensimmäistä kertaa Japaniin lähtevää henkilöä neuvoessani huomasin, että palveluiden käyttäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kerronkin tällä kertaa kuvakaappausten kera miten voit helpottaa matkaasi reittipalvelujen avulla – ja milloin taas kannattaa ehkä napata myös juna- tai metrolinjat näyttävä kartta avuksi reitin valintaan.
Reittioppaat – mitä niistä käyttäisin?
Totesin jo aiemmassa merkinnässä, että suosittelen japania vähemmän osaaville ensisijaisesti HyperDiaa, japania opiskelleille taas Yahoo Transitia. Yahoo Transit on siitä hyvä, että se kertoo HyperDiaa useammin myös miltä raiteelta juna lähtee ja mille raiteelle se saapuu, ja lisäksi se antaa asemien japaninkieliset nimet, joka voi auttaa vaikeaselkoisissa tilanteissa. Esimerkiksi Osakassa on kokonaista kuusi Nanba-nimistä asemaa, jolloin pelkkä ”Nanba” ei enää hirveästi kerro siitä mille asemalle pitäisi suunnistaa.
Aloitan joka tapauksessa tällä kertaa HyperDiasta – ihan siksi, koska sen saa englanniksi, Yahoo Transitia taas ei.
HyperDian käyttäminen
HyperDian käyttäminen on melko helppoa ensikertalaisellekin, sillä sen käyttöliittymän saa vaihdettua kokonaan englanniksi. Perushaussa ei ole hirveästi selitettävää: kirjoitat mistä haluat lähteä ja minne haluat mennä, sitten valitset päivämäärän ja ajan – ja valitset, haluatko ajan merkitsevän lähtöaikaa vai saapumisaikaa (vai haluatko vain suhteellisen yleispäteviä aikataulutietoja ilman lähtö- ja saapumisaikoja, joita saat vaihtoehdolla ”average”).
Tarkemmalla haulla pääset halutessasi määrittelemään hakuehtoja tarkemmin. Voit esimerkiksi muuttaa vaihtoehtojen näyttöjärjestystä. Jos käytössäsi on Japan Rail Pass, jonka käyttö on mahdollista vain JR-linjan junissa, kannattaa klikata yksityiset junalinjat pois käytöstä. Lisäksi itse klikkailen yleensä pois kaikki ne vaihtoehdot, joita en halua käyttää, kuten lentokoneen ja kaiken kalliin näköisen, kuten shinkansenit ja expressit, jos en nimenomaan etsi esimerkiksi luotijuna-aikatauluja. HyperDia ehdottaa toisinaan hyvin hassujakin vaihtoehtoja, jos turhia ei klikkaile pois – esimerkiksi Shinagawa-Tokyo -välillä järjestelmä ehdottaa ylimpänä Shinkansen Nozomia, jolla ei tosiasiassa ole mitään järkeä kulkea tuota väliä.
Tästä hakutuloksesta huomaa, että hakuehdoista kannattaa rajata pois ainakin shinkansen – jos siis ei halua kulkea nimenomaan sillä.Tässä hain JR-Namban asemalta reittiä Kansain lentokentälle pelkkiä JR:n junia käyttäen. Huomaa, että hinta näkyy yhdellä viivalla – tämä johtuu siitä, että junalinjaa ei tarvitse vaihtaa välissä eikä lippuporteista siis tarvitse lähteä ulos vaihtaessa.Tässä Osaka-Nara-reitissä junalinjaa joutuu vaihtamaan välillä, joten myös hinta on merkitty erikseen. Joskus vaihto onnistuu junan vaihtamiseen tarkoitettujen porttien läpi kulkemalla, mutta aina tällaisia portteja ei ole, vaan joudut menemään ensin ulos yhden junalinjan uloskäynnistä ja sitten toisen linjan porteista sisään.
Joskus, kuten yllä näkyvässä kuvassa, reittipalvelu johdattaa kävelemään toiselle asemalle. Ei siis lopulta ole niin väliä, vaikka valitsisit ”väärän” aseman – yleensä palvelu ohjaa siitä huolimatta reitin kannalta kätevimmälle asemalle, kunhan se ei vain ole liian kaukana. Yllä olevasta kuvasta myös näkee, että HyperDia näyttää toisinaan myös raiteen, jolta juna lähtee, vaikka tämä onkin harvinaisempaa kuin Yahoon japaninkielisessä palvelussa, jonka esittelen seuraavaksi.
Yahoon reittioppaan käyttäminen
Kuten näkyy, tämä reittiopas on hieman HyperDiaa monimutkaisempi – ja kokonaan japaniksi. Systeemi on kuitenkin lopulta hyvin samanlainen kuin HyperDiassakin: kirjoitat kenttiin lähtöasemasi ja haluamasi määränpään nimen, valitset päivän ja ajan, ja klikkaat ”hae” (検索 kensaku). Lähtöaseman ja määränpään alla olevaan kenttään voit halutessasi kirjoittaa aseman, jonka kautta haluat kulkea. Itse esimerkiksi saatoin vaihtovuotenani kirjoittaa kenttään Ootemachi (大手町), jos halusin oppaan antavan minulle tietyn metrolinjan kanssa yhteensopivia vaihtoehtoja. Haun alin rivi on HyperDian tapaan tarkoitettu esimerkiksi lentokoneen ja shinkansenin valitsemiseen tai vaihtoehdoista poistamiseen, mutta Yahoossa ei voi valita erikseen esimerkiksi vain JR:n junalinjoja.
Myös Yahoon palvelussa voit valita reittien näyttöjärjestyksen sen perusteella, haluatko paikalle mahdollisimman nopeasti (到着時刻順), mahdollisimman vähillä vaihdoilla (乗換回数順) vai mahdollisimman halvalla (料金の安い順). Lisäksi voit valita kävelyvauhdin, joka vaikuttaa aika-arvioihin niillä reiteillä, joilla junaa joutuu vaihtamaan. Jos haluat mahdollisimman nopeasti perille ja tykkäät juosta asemien välit, voit valita nopeimman vaihtoehdon (急いで) – muista kuitenkin, että liukuportaissa juokseminen on kiellettyä, ja itse asiassa käveleminenkään ei ole suositeltavaa.
Tässä näkyvät vaihtoehdot reittivaihtoehtojen näyttöjärjestykseen. Ensimmäinen on tosiaan saapumisnopeus, toinen vaihtojen määrä, kolmas halpuus. Itse valitsen yleensä vähäisen vaihtojen määrän, mutta vertaan reittiä myös muihin vaihtoehtoihin – kuten hintaan ja kuluvaan aikaan.Huomioi myös vaihtoehdot, jotka reittiopas sinulle antaa – joskus pelkkä paikan nimi ei tarkoitakaan juuri sitä asemaa, jota haluaisit käyttää.
Hakuehtojen määrittelyn jälkeen reittiopas antaa sinulle vaihtoehdot siinä järjestyksessä missä olet ne pyytänyt. Järjestystä voi kuitenkin muuttaa klikkailemalla alla olevan kuvan yläreunassa näkyviä nappeja. Itse katson yleensä ensin kuinka vähillä vaihdoilla parhaimmillaan pääsen perille, sitten vertaan sitä nopeimpaan vaihtoehtoon ja lopuksi vielä katson, kuinka suuri vaikutus näillä tekijöillä on hintaan. Joskus vähiten vaihtoja sisältävä vaihtoehto voi olla hyvinkin paljon hitaampi kuin nopein – ja toisaalta halvin vaihtoehto voi olla hyvin vaivalloinen ja hidas.
Voit halutessasi katsoa annettujen vaihtoehtojen lisäksi edellisen tai seuraavan junan, jos tuntuu siltä ettet esimerkiksi ehdikään ajoissa määränpäähäsi – tai olet siellä liian aikaisin.Reittiopas kertoo kaiken tarvittavan aina junalinjojen nimistä raidenumeroihin ja matka-aikaan asti.
Yllä olevassa kuvassa olen hakenut testiksi reittiä Nipporista (JR-linjan asema Tokiossa) Takaosanguchin asemalle, joka on mielestäni kätevin asema Takao-vuorella piipahtaessa. Reittiopas kertoo reitin olevan halvin sekä sisältävän vähiten junan vaihtoja (ks. sininen ja keltainen pallero kuvassa ylhäällä vasemmalla). Lisäksi opas kertoo kuinka kauan matkaan menee ja kuinka suuri osa tästä ajasta on junassa istumista – osa ajastahan menee usein vaihtojunan odotteluun tai toiselle asemalle siirtymiseen. Hinta taas kertoo kunkin junalinjan hinnan erikseen, koska junaa vaihdettaessa vaihdetaan myös junalinjaa.
Tässä esimerkki sellaisesta reitistä, jolla vaihdetaan välillä junaa, mutta ei junalinjaa – JR:n Yamanote-linjan junasta vaihdetaan JR:n Chuo-linjan junaan. Vasta Takaon asemalla hypätään Takaosanguchille vievään Keio-linjan junaan.
Yksi asia, josta pidän Yahoon palvelussa on se, että sen kautta pystyy näkemään kartalta missä asema sijaitsee. Myös HyperDiasta pystyy kyllä klikkaamaan kartan esiin, mutta tämä ei toimi kovin hyvin silloin, jos samannnimisiä asemia on paljon lähekkäin. Yahoon kartalla paikannukset ovat yleensä tarkempia, ja tämä on auttanut omalla kohdallani erityisesti Osakassa Namban/Nanban asemien kanssa. Katsotaanpa seuraavaa esimerkkiä.
Hain siis reittiä Nambasta Tempozanin puistoon. Tempozanin puisto ei ole asema, mutta haulla pystyy kätevästi löytämään myös reittejä tunnetuille maamerkeille ja nähtävyyksille, joihin tietysti joutuu kävelemään ainakin joitakin metrejä asemalta.
Joka tapauksessa, kuten voitte ylllä näkyvästä kuvasta huomata, reittiopas ohjaa minut yhdeltä Nanba-nimiseltä asemalta toiselle Nanba-nimiselle asemalle. Japaniksi toinen on kirjoitettu hiraganalla, toinen kanji-merkeillä, mutta kielitaidottomalle tämä ei paljoa kerro. Nanban asemien ja muiden vastaavien asemien, joita on useampi samanniminen, kannattaa suunnistaa ensisijaisesti junalinjojen perusteella, mutta jos tämä tuntuu vaikealta, Yahoo antaa mahdollisuuden myös kartan katsomiseen.
Nanban asemia. Samannimisiä tai lähes samannimisiä asemia on jonkin laskentatavan mukaan yhteensä 6 kappaletta, mutta kyllä tämäkin varmaan vaikuttaa jo ihan tarpeeksi monimutkaiselta.
Yahoon palvelu näyttää myös liikennetiedotteet
Vaikka HyperDia antaakin varoituksia Japan Rail Passiin liittyen, se ei oman kokemukseni mukaan kerro mahdollisista hetkellisistä ongelmista valitulla reitillä. Tällaisia ovat esimerkiksi viivästykset aikataulussa onnettomuuksien tai muiden syiden takia. Yahoon aikataulupalvelu taas kertoo näistä oman kokemukseni mukaan hyvinkin ajankohtaisesti, joskus jopa nopeammin, kuin asiasta edes kuulutetaan asemalla.
Tällä valitsemallani reitillä oli ilmeisesti jotakin ongelmia junan sähkölinjoissa, joka johti junien myöhästelyyn ja jopa peruutuksiin.
Turistin näkökulmasta junalinjojen myöhästeleminen ei yleensä ole kovin suuri ongelma, mutta esimerkiksi lentokentälle tai johonkin tapahtumaan mennessä voi olla ongelmallista, jos juna ei tule ajoissa. Lisäksi joskus junalinjat saattavat olla jonkin aikaa jopa täysin pysähdyksissä. Asiasta tiedotetaan kyllä yleensä asemalla ja siitä kerrotaan myös valotauluissa, mutta jos haluat tietää mahdollisista viivästyksistä jo ennen asemalle menemistä, on reittioppaan vilkaiseminen hyvä vaihtoehto. Vaikka et japania juuri osaisikaan, punainen väri kertoo nopeasti, että jotain on tekeillä.
Lopuksi
HyperDiaan verrattuna Yahoon palvelun käyttäminen voi tuntua hyvin monimutkaiselta, mutta varsinkin edes auttavasti japania osaaville suosittelen sitä sen nopeuden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Toisaalta vähemmän kiireiselle matkaajalle myös HyperDia riittää loistavasti – ja myös sen pystyy halutessaan vaihtamaan japaniksikin, jos esimerkiksi asemien japanin kieliset kirjoitusasut haluaa tietää.
Jos sinulla on lisää kysyttävää jommankumman palvelun käytöstä, vastailen mielelläni! Muita palveluita saa myös suositella kommenteissa.
Miten saan tilattua ruokaa ravintolassa Japanissa, jos en osaa japania? Selaa alemmas, jos kaipaat vinkkejä siihen, miten saat syödäksesi Japanin matkalla ilman minkäänlaisia etukäteistietoja japanin kielestä.
Jouduin hiljattain neuvomaan erästä täysin japania osaamatonta tässä asiassa, ja huomasin, että asiaa oli yllättävän vaikea selostaa, vaikka siinä ei ole mitään kovin vaikeaa. Tajusin myös, että hommasta selviää yllättävän vähällä japanilla – itse asiassa itsekään harvoin vaihdan montaa sanaa ravintolan henkilökunnan kanssa, vaikka kielitaidon puolesta tämä onnistuisikin. Toisaalta on tietysti selvä, että turisti saattaa joutua kyselemään enemmän – pitäisihän sitä jotenkin selvittää sekin, mitä ruoka sisältää. Ruokalistan lukemisessa en voi auttaa, mutta alempaa löytyy muutama vinkki tähänkin.
Ravintolan valinta
Niin, ennen ruoan tilaamista on tietysti valittava ravintola. Ravintolan löytäminen ei yleensä Japanissa varsinkaan keskusta-alueilla ole ongelma, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostuu se, minkä toinen toistaan houkuttelevammista ruokapaikoista valitsisi. Jos katutasossa ei tunnu olevan hyviä ruokapaikkoja, voit hiippailla sisään kauppakeskuksiin tai laskeutua maan alle – erityisesti Osakassa tuntuu, että maanalaisilta asema- ja kauppakäytäviltä löytyy paljon ravintoloita. Käytän itse ruokapaikan valintaan yleensä nettiä, josta etsin ravintoloita sen mukaan, millä alueella olen: esimerkiksi Tokion Shibuyassa googlailisin japaniksi Shibuyan ruokapaikkoja. Englanniksi tai suomeksi googlaileminen kuitenkin vähentää potentiaalisia ruokapaikkoja sen verran, että paikasta riippuen voi olla kannattavampaa vain kävellä ympäriinsä, etsien mukavan oloista ravintolaa. Valinnassa auttavat ravintolojen ikkunoissa näkyvät muovimallit annoksista, jotka näyttävät usein hyvin aidoilta – suorastaan syötäviltä.
Jos ravintolan valitseminen käy ylitse pääsemättömän vaikeaksi tai tuntemattomiin paikkoihin sisään astuminen tuntuu pelottavalta, suosittelen tutustumaan ketjuravintoloiden tarjontaan – ja en nyt tarkoita vain McDonaldsia ja Burger Kingiä, vaan japanilaisia ketjuja. Ketjuravintoloihin sisään menemiseen on ainakin itselläni huomattavasti pienempi kynnys, kuin esimerkiksi pieniin raamen-kuppiloihin. Alla joitakin omista suosikki-ketjuistani, joita voi kokeilla googletella.
Family Restaurantit: ガスト (Gusto), バーミヤン (Baamiyan), サイゼリヤ (Saizeriya)
Teishoku-settejä: サンルーム (San ruumu), やよい軒 (Yayoiken), ねぎし (Negishi)
Takoyaki ja okonomiyaki: 築地銀だこ (Gindaco), お好み焼き千房 (Okonomiyaki Chibo)
Ravintolaan sisään astuminen
Hyvin suuressa osassa ravintoloita on pöytään ohjaus, joten varmin vaihtoehto on astua sisään ravintolaan ja jäädä odottelemaan, että joku tulee ohjaamaan sinut pöytään. Vaikka kyseinen ravintola sattuisikin olemaan jokin vähemmän virallinen pikkukuppila, jossa pöytäänohjausta ei normaalisti harrasteta, ennen pitkää joku tulee todennäköisesti tästä huolimatta auttamaan sinut pöytään. Joissain paikoissa ruoka tilataan kahvilamaiseen tyyliin ensin tiskiltä, mutta tämän huomaa yleensä nopeasti muiden käytöstä tarkkailemalla.
Tarjoilija haluaa yleensä aina ensin varmistaa asiakkaiden lukumäärän. Voit itse varautua tähän jo etukäteen nostamalla sormia sen verran, kuin seurueessa on väkeä. Itse marssin mieheni kanssa siis enimmäkseen sisään peace-merkkiä näyttäen – hassua ehkä, mutta selkeyttää, helpottaa ja nopeuttaa asioita.
Voit myös vastata kysymykseen sanoilla. Jos olet yksin, voit sanoa hitori desu (1人です)。Kaksi ihmistä taas on futari, kolme sannin, neljä yonin, 5 gonin, 6 rokunin, 7 nananin, 8 hachinin, 9 kyuunin, 10 juunin ja suurempia pirskeitä järjestävät voivat vilkaista loput sanakirjasta. Toisaalta jos olet kovin suurella joukolla liikkeellä, suosittelen vahvasti tekemään pöytävarauksen – tämä onnistuu usein puhelimitse tai netin kautta.
Sinulta saatetaan toisinaan kysäistä millaiseen pöytään haluaisit. Esimerkiksi sushiravintoloissa on usein vaihtoehtoina tiski (kauntaa, カウンター) tai pöytä (teeburu, テーブル). Pöytään ohjauksen jälkeen saat todennäköisesti teetä tai vettä sekä ruokalistan, jota voit jäädä rauhassa tutkimaan.
Joissain ravintoloissa joudut myös itse joko kirjoittamaan nimesi ravintolan edessä olevaan listaan tai naputtelemaan samat tiedot näytölle (erityisesti liukuhihnasushipaikat). Tästä ei tosin kannata huolestua: yleensä joku tulee melko pian opastamaan, jos et itse oma-aloitteisesti huomaa tätä prosessia aloittaa.
Ruokalistan tutkiminen
Ruokalistoissa on usein runsaasti hyvälaatuisia kuvia, joka auttaa merkittävästi ruoan valitsemisessa, vaikka kielestä ei mitään ymmärtäisikään. Jos kuitenkin haluat tietää tarkemmin mitä syöt, joudut mahdollisesti kääntymään henkilökunnan puoleen, jollei englannin kielistä menua ole tarjolla. Jos et osaa yhtään japania etkä usko hyötyväsi henkilökunnan japaninkielisistä vastauksista, suosittelen joko yrittämään kysymistä suoraan englanniksi tai pyrkimään omatoimiseen selvittämiseen. Omatoimiseen selvittämiseen paras keino on mielestäni jokin kuvasta kääntävä käännös-appi, kuten Google Translate. Mahdollisimman hyvän käännöksen saadakseen suosittelen vaihtamaan ohjelman kielipariksi japani-englanti japani-suomi-parin sijaan.
Joskus listalla on valitettavasti pelkkää tekstiä. Muistaakseni tässä ravintolassa on kuitenkin myös englanninkielinen ruokalista!
Käännösohjelman lisäksi myös kysyminen auttaa, jos vain ymmärtää vastauksen. Tietysti tähänkin voi kokeilla tulkkaus-appeja: esimerkiksi Google Translaten mikrofonin kautta toimiva käännös käänsi suomeksi onnistuneesti muutamat lauseet, joita kokeilin sille japaniksi sanoa. Tällöin täytyy tosin toivoa, että tarjoilija puhuu mahdollisimman selkeästi. Alla kuitenkin muutama hyödyllinen fraasi, jolla kysymistä voi kokeilla.
これは何が入っていますか。Kore wa nani ga haitteimasu ka? = Mitä tämä sisältää? これは X が入っていますか。Kore wa X ga haitteimasu ka? = Sisältääkö tämä X:ää? X が苦手ですが、、、。X ga nigate desu ga… = En pidä X:stä… (eihän tässä ole sitä / saisinko tämän ilman sitä).
X:n paikalle pitäisi tietysti saada vaihdettua jokin, mistä erityisesti haluat kysyä. Jos olet vegaani tai kasvissyöjä, niin suosittelen vilkaisemaan myös tätä* toista blogia varten kirjoittamaani englannin kielistä postausta, jossa ohjastan miten ravintola-annosta voi yrittää muokata mieleisekseen. Tuolta blogista löytyy myös japaninkielinen vegaani-ruokavalio-pdf, jonka voi tulostaa matkalle mukaan.
Jos on kovin suunnitelmallinen matkaaja, ruokalistoja voi tutkia myös ravintoloiden sivuilla etukäteen. Tällöin käännösohjelmien ja sanakirjojen käyttäminen on helppoa, ja annoksien nimiä voi halutessaan kopsailla vaikka kuvahakuun.
Ruoan tilaaminen
Kun ruoka on valittu tai olet todennut tarvitsevasi sen valintaan tarjoilijan konsultaatiota, on aika kutsua tarjoilija paikalle. Jos pöydässä on tähän tarkoitettu nappi, paina sitä, mutta jollei näin ole, voit aloittaa tähyilemällä ympärillesi. Itse vain yleensä yritän tähyilemällä saada katsekontaktin tarjoilijaan ja sitten joko katson tätä merkitsevästi ja nostan kättäni aavistuksen merkiksi siitä, että haluaisin tilata. Usein tällainen hienovarainen hiljainen kutsuminen riittää, mutta tarvittaessa tarjoilijaa voi myös kutsua sanomalla sumimasen (すみません) tai onegai shimasu (お願いします).
Tuolla harmaalla vekottimella kuvan oikeassa yläreunassa saa kutsuttua tarjoilijan helposti ja vaivattomasti. Kuva Jonathans -perheravintolasta.
Sitten itse annosten tilaamiseen! Esittelen alla kaksi yksinkertaista fraasia, joilla saa helposti haluamansa ruoan tilattua. Molemmat tarkoittavat samaa, mutta jälkimmäinen on kohteliaampi. Itse käytän yleensä jälkimmäistä – joskin vaihdan ”tämä”-sanan ruoan nimeen – mutta varsinkin aloittelijoille ensimmäiseksi mainittu voi helpompi muistaa ja ääntää.
Yllä oleva fraasi lausutaan siis samalla, kun osoitetaan haluttua annosta. Jos haluat tilata useamman annoksen kerralla, voit luetella annokset sanan to (と) avulla, joka tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin suomen ”ja”.
これとこれをください。Kore to kore o kudasai. これとこれをお願いします。Kore to kore o onegai shimasu.
Huomaa, että voit joko sanoa tai jättää ”o”-partikkelin pois ennen sanoja ”kudasai” tai ”onegai shimasu”. Tämä ei vaikuta ymmärtämiseen ja molempia käytetään – valitse siis sen mukaan, kumpi itsellesi tuntuu helpolta sanoa. Jos muuten ruoan valinta tuottaa aivan ylitse pääsemätöntä tuskaa, voit käyttää seuraavaa fraasia suositusten pyytämiseen.
おすすめはありますか。O-susume wa arimasu ka. = Mitä suosittelet? / Onko jotain annosta mitä suosittelisit?
Tähän suosituskysymykseen voi sitten vastata esimerkiksi sore onegai shimasu eli sitä kiitos, jos mainittu vaihtoehto kuulostaa hyvältä.
Laskun maksaminen (ja pyytäminen)
Japanissa laskua ei yleensä joudu pyytämään, vaan se tuodaan pöytään samaan aikaan ruokien kanssa. Toisinaan se laitetaan pöydälle, toisinaan taas esimerkiksi pöytälevyn pohjassa olevaan pieneen koloseen. Tämä paperi sitten kiikutetaan kassalle siinä vaiheessa, kun haluaa maksaa laskunsa – tarjoilijaa ei siis tarvitse yleensä erikseen pyytää paikalle antamaan laskua.
Joskus paperista laskua ei ole, vaan kassalle marssitaan oman pöytänumeron sisältävän läpyskän kanssa. Esimerkiksi joissain izakaya-ravintoloissa tämä läpyskä voi löytyä myös seinältä, yksityisissä huoneissa jopa huoneen ulkopuolelta. Japanilaisetkaan eivät aina osaa etsiä laskua oikeasta paikasta, jos paikassa ei ole tullut käytyä aiemmin, joten epäselvissä tilanteissa voi häpeilemättä kysyä tarjoilijalta laskua. Tämä onnistuu seuraavasti.
Alempaan voi myös vaihtaan o-kanjoo sanan tilalle sanan o-kaikei (お会計), jota ei tosin virallisten säännösten ja muinaisten merkitysten vuoksi saisi asiakas käyttää. Hyvin moni (mm. lähes kaikki omat tuttavani) kuitenkin tätä käyttävät, samoin minä itse, joten voit valita sanoista sen, jonka muistat helpoiten.
On myös huomattava, että laskupolitiikka riippuu jonkin verran ravintolasta. Esimerkiksi liukuhihnasushi-ravintoloissa, joissa hinta maksetaan usein lautasmäärän mukaan, tulee useimmiten pyytää tarjoilija paikalle laskemaan lautaset. Tähän on usein jokin nappi (jossa lukee esim. お会計 (o-kaikei) tai muuta vastaavaa), joko tilauksia varten varatulla ruudulla tai jossain sen lähettyvillä, mutta muuten tähänkin voi käyttää yllä näkyviä fraaseja. Ylipäätään ravintoloissa, joissa käytetään tilaamiseen tablettia, tulee usein ennen laskun maksua näpätä tabletista お会計-nappia – jonka jälkeen tarjoilija joko tulee tai ei tule paikalle.
Laskun maksamisessa itsessään ei yleensä ole suurempia epäselvyyksiä. Luottokortit ja pankkikortit eivät aina Japanissa toimi, joten käteistä kannattaa aina varmuuden vuoksi varata mukaan. Joissain paikoissa voi myös pienentää matkan aikana kertynyttä kolikkovalikoimaa, jos kassasta löytyy automaattinen kolikonlaskija. Muuten sadoilla kolikoilla maksaminen ei ole kovin suositeltavaa – pahimmassa tapauksessa ravintola kieltäytyy ottamasta niitä vastaan. Myös 2000 jenin seteleitä saatetaan karsastaa – näitä tosin tulet näkemään vain siinä tapauksessa, että vaihdat rahasi Suomessa, ja tällöinkin melko epätodennököisesti.
Joskus koko yllä kuvattu prosessi on täysin erilainen – näin esimerkiksi siinä tapauksessa, että törmäät tällaiseen automaattiin heti sisään astuessasi. Tällöin ruoka valitaan ja maksetaan ensin, jonka jälkeen lipuke annetaan henkilökunnalle.
Lopuksi
Vaikka tämä voi ensikertaa Japaniin menevälle kuulostaa monimutkaiselta, ravintolassa tilaaminen ei Japanissa lopulta ole kovin vaikeaa eikä siihen tarvita kovin paljon japanin osaamista. Henkilökunta tulee yleensä melko nopeasti auttamaan, jos näyttää eksyneeltä – ja jos ei tule, niin aina voi vaihtaa viereiseen ravintolaan. Jos olet kaikkiruokainen, sinulla ei ole allergioita etkä pelkää yllättäviäkään kokemuksia, ei kielitaidon puutekaan hirveästi jarruta ravintolan tai ruoan valintaa.
Jos kaipailet lisäselityksiä tai lisää fraaseja joihinkin tilanteisiin, niin vastailen mielelläni kommentteihin.
Kuten Suomessakin, myös Japanissa on neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. Paikoin ne muistuttavat hyvinkin paljon Suomen vastaavia – esimerkiksi Hokkaidolle matkaava voi yllättyä siitä miten lähellä Hokkaidon lämpötilat toisinaan ovat Suomen lämpötiloja. Tietenkin Hokkaidollakin on kesällä usein Suomea lämpimämpää ja talvella taas lauhempaa, mutta eteläisempään Japaniin verrattuna ilmasto muistuttaa huomattavasti enemmän Suomen säitä.
Tällä kertaa en kuitenkaan kerro tarkemmin Hokkaidon säästä, vaan keskityn antamaan mahdollisimman kattavan oppaan siitä, millaisia vaatteita Tokion ja Osakan seuduille sekä näiden väliselle Tyynen valtameren puoleiselle alueelle matkaavan kannattaa kunakin vuodenaikana kannattaa pakata mukaan. Suuri osa neuvoista soveltuu toki myös muihin alueisiin, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa kuinka paljon kohteen sää eroaa esimerkiksi Tokion seudusta.
Japanin hyytävä talvi (joulu-helmikuu)
Japanin talven voi sanoa ajoittuvan joulukuusta helmikuun loppuun. Tämä ajanjakso on Japanissa kylmintä aikaa, mutta myös kuivinta, sillä talvella sataa keskimäärin vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Tokiossa ei tämän vuoksi yleensä juuri lunta nähdä, vaikka lämpötila laskisikin lähemmäs nollaa. Miten talviselle Japanin reissulle sitten pitäisi pakata?
Kengät, jotka eivät ole liian kylmät, mutta eivät myöskään liian kuumat – esimerkiksi uggien kaltaiset karvavuoriset kengät ovat osoittautuneet omalla kohdallani liian kuumiksi. Liian lämpimät kengät voivat muodostua ongelmaksi myös kaupoissa ja ravintoloissa käydessä, sillä sisällä on usein lämmitys päällä – eikä tehossa yleensä juuri säästellä. Kenkien vedenkestävyyttä ei tarvitse talvella juuri pohtia, mutta varmuuden vuoksi voi tietysti napata mukaan myös vedenkestävät ja vähemmän luistavat kengät, jos vettä tai lunta sattuisikin satamaan.
Toppatakki tai villakangastakki. Valitsen itse yleensä takin sen mukaan mitä pitäisin Suomessa päällä nollakeleillä tai pienellä pakkasella. Suomen syksyn tai kevään säitä ei kannata pitää esimerkkeinä, sillä Japanin talvi osaa olla välillä yllättävän hyytävä. Vaihtoehtoisesti voit myös jättää toppatakin kotiin ja korvata sen kevyemmällä takilla ja kerrospukeutumisella.
Pitkähihaisia paitoja ja/tai neuleita. Itse otan yleensä talvisin mukaan vain paksumpia neuleita ja muutaman ohuemman paidan reippailua vaativia päiväretkiä varten.
Pitkälahkeisia housuja, tai vaihtoehtoisesti hameita käyttäville sukkahousuja tai legginssejä. Vaikka japanilaiset koululaiset viilettävätkin ulkona pelkissä hameissa, ulkona on silti kylmä.
Hansikkaat, vaikka suurkaupungeissa moni ei tunnukaan niitä käyttävän. Suosittelen erityisesti muille kaltaisilleni murmeleille, joilla on taipumusta käsien kuivumiseen.
Huivi, ja varmuuden vuoksi myös jokin korvat peittävä päähine, ainakin jos olet menossa vuorille tai kylmemmille seuduille. Hupullinen takki voi myös olla hyvä vaihtoehto.
Aurinkolasit. Aurinko paistaa varsinkin tammi-helmikuussa välillä niin kirkkaasti, että aurinkolasit ovat yllättävän usein tarpeen, jos ne vain kehtaa laittaa päähänsä – japanilaisilla kun aurinkolaseja näkee tietysti talvella vielä harvemmin kuin kesäaikaan.
Lämmin oloasu / pyjama majapaikassa oleilua varten.
Itse otan talvisin yleensä mukaan villakangastakin, jonka alle puen päivästä riippuen paksun neuleen tai lämpöä eristävän pitkähihaisen aluspaidan ohuemman neuleen kanssa. Toisinaan myös aluspaita + paksu neule -konbo tulee tarpeeseen. Alaosana käytän farkkuja, kenkinä taas lenkkareita tai tennareita. Hyvin hengittävät lenkkarit ovat joskus kylmät, mutta kahdet sukat päällekkäin auttavat ongelmaan. Lisäksi pidän mukana sormikkaita ja irrallisia pannattomia korvaläppiä, jotka saa kätevästi korvien päälle ilman, että mahdollinen kampaus sotkeutuu. Urheillessa käytän joko tuulitakkia (joka on myös kätevästi vedenkestävä sadepäiviä varten) tai pelkkää hupparia riippuen intensiteetistä.
Tältä itse näytin muutama vuosi takaperin talvella Tokyo Domen edustalla, valmiina astumaan sisään Furusato Matsurin pyörteisiin – eli maistelemaan erilaisia ruokia Japanin eri kolkista. Sisällä takki ja huivi lähtivät melkein heti käsivarrelle roikkumaan.Lämpöteknisiä vaatteita kylmimmille päiville. Kaikista eniten näitä tarvitsee Japanissa tosin mielestäni sisätiloissa, jos lämmitys ei ole päällä…
Toisaalta kannattaa myös huomata, että talvi ei ole välttämättä aina eikä koko aikaa hyytävä – joinain vuosina en ole Japanissa ollessa käyttänyt villakangastakkia juuri ollenkaan, koska on yksinkertaisesti ollut liian lämmin. Jos olet lähdössä lyhyelle matkalle, kannattaa tietysti vilkaista sen hetken säätä ennen lähtöä.
Japanin vaihteleva kevät (maalis-toukokuu)
Kevät on pukeutumisen suhteen Japanin vaikeimpia vuodenaikoja, koska sää vaihtelee todella paljon. Maaliskuussa voi olla vielä todella talvinen sää ja moni japanilainen saattaa kulkea toppatakissa vielä kirsikankukkakaudellakin. Toisaalta maaliskuun loppua kohden sää voi lämmetä hyvinkin yllättävillä harppauksilla: vaikka edellisenä päivänä olisi ollut alle 10 astetta lämmintä, seuraavana päivänä lämpötila saattaakin nousta auringossa lähelle 20 astetta. Myös sateet alkavat talven jälkeen lisääntyä ja säästä tulee siis kaikin puolin epävakaisempaa, vaikka varsinaisia myrskyjä ei yleensä keväällä juuri nähdäkään.
Jos Japanissa matkailee maaliskuusta aina toukokuuhun asti, on myös varauduttava yllättäväänkin lämpöön, sillä toukokuussa saatetaan päästä jo Suomen kesän kaltaisissa lämpötiloihin. Lämpötila Tokion alueella on yleensä 15-23 asteen välillä, mutta oman kokemukseni mukaan keskilämpötiloihin ei aina kannata luottaa, koska olen itse saanut kokea sekä trenssitakkia vaativan, kolean toukokuun sekä kesäisen kuuman toukokuun, jolloin t-paitakin tuntui liialta vaatetukselta.
Kevyt takki, kuten trenssi- tai nahkatakki. Maaliskuussa matkaava saattaa kaivata myös paksumpaa topattua takkia, mutta jos matkalaukkuun ei mahdu, kerrospukeutuminen riittää yleensä korvaamaan toppatakin. Toukokuussa neuletakki tai hupparikin saattaa riittää.
Huivi, jolla voi tarvittaessa tehdä asusta lämpimämmän ja suojautua pahimmalta viimalta.
Vähintään kahdet kengät, jotta kengät saa kuivumaan mahdollisen sadepäivän jälkeen. Ballerinat ja muut avonaiset kengät ovat maaliskuussa yleensä vielä liian hyytävät, mutta huhti-toukokuussa ne saattavat olla jo erittäin mukava valinta. Nilkkurit saattavat tuntua toukokuussa jo hiostavilta.
Sekä lyhyt- että pitkähihaisia paitoja, joita voi tarvittaessa myös kerrostaa ja ottaa pois lämpötilan noustessa päivän mittaan.
Neuletakkeja, huppareita tai muita helposti riisuttavia ja puettavia vaatteita, jotta selviää sekä kylmistä aamuista, lämpimistä päivistä että hyisistä illoista.
Kuvan päivänä olin aamuna hytissyt neuletakissa, iltapäivällä taas t-paidassakin oli vähän kuuma. Kerrospukeutuminen on siis todellakin suositeltavaa!
Japanin kostea ja kuuma kesä (kesä-elokuu)
Minulla on aina ollut jonkinlainen viha-rakkaus-suhde Japanin kesään, mutta viimevuosina tämä on kääntynyt entistä selkeämmin rakkauden puolelle. Suunnilleen kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin kestävä sadekausi on edelleen omaan makuuni hieman liian kostea, mutta tämän jälkeen laskeutuva kuumuus alkaa tuntua vuosi vuodelta mukavammalta. Tämä johtuu kenties osin siitä, että olen oppinut pukeutumaan oikein, syömään oikein ja juomaan tarpeeksi enkä siksi enää saa lämpöhalvausta tai helteestä johtuvaa migreeniä aivan niin usein – joka tapauksessa suosittelen kesällä miettimään pukeutumista erityisen huolellisesti.
Vedenkestäviä vaatteita sadekaudelle, kuten vettä kestävät kengät ja hengittävä sadetakki, jos liikut paljon luonnossa. Sateenvarjoja saa Japanista, niitä ilmestyy kaduille kuin sieniä sateella aina kun sataa (…), joten niitä ei tarvitse ottaa mukaan. Myös peruslenkkarit ovat ihan hyvät kengät sadesäälläkin, mutta nahkaisia kenkiä kannattaa välttää – itse olen onnistunut pilaamaan yhdet Lacosten nahkatennarit äkillisessä rankkasadekuurossa. Elokuun loppupuolella voi myös olla taifuuneja.
Ohuita, hengittäviä vaatteita. Vaatekappaleesta viis – kunhan se hengittää, on ohutta kangasta ja mielellään vaaleaa väriä, sillä tummat värit imevät lämpöä pahiten.
Jos haluat pukeutua kuin paikalliset, keskity hihattomien ja enemmän ihoa paljastavien vaatteiden sijaan niihin hieman peittävämpiin vaatekappaleisiin. Varsinkin viimevuosina hihattomat paidat ovat tosin näyttäneet yleistyneen myös japanilaisten keskuudessa eli eri puolilta nettiä löytyvät ”älä pue hihatonta toppia Japaniin” -vinkit ovat ehkä jo vähän vanhentuneen puoleisia.
Shortseja, hameita, mekkoja… Alaosa saa olla hyvinkin lyhyt, mutta liikaa paljastelua ei Japanissa(kaan) katsota hyvällä.
Muutama ohut neuletakki, huppari tai muu vastaava ilmastoituja sisätiloja varten. Kun hikoilee 30 asteen helteessä ulkona, viilennetyt ravintolat ja kaupat tuntuvat välillä oikeasti kylmiltä. Myös jokin ohut huivi voisi ajaa saman asian.
Hellehattu ja aurinkolasit. Auttavat muun muassa ehkäisemään lämpöhalvausta.
Hengittävät kengät, mieluiten useampi pari. Sandaaleissa kulkiessa kannattaa kantaa mukana sukkaparia, jotta voi tarvittaessa ottaa kengät pois perinteisiin japanilaisiin tiloihin mennessä.
Itse pukeudun kesällä yleensä jonkinlaiseen t-paita + polvipituinen hame / maxihame / kesäiset housut -tyyliseen yhdistelmään. Olen tykännyt erityisesti viimevuosina muodissa olleista erilaisista leveälahkeisista väljistä housuista, jotka ulottuvat vähän polven alle tai nilkkoihin, ja näitä on näkynyt Japanissakin varsin runsaasti. Käytän itse välillä myös ohuita farkkuleggingsejä – joita näkee japanilaisillakin – mutta niissä tulee valitettavasti juuri niin kuuma, kuin kuvitella saattaa. Japanilaisilla näkee myös usein erilaisia pitkähihaisia tai puolipitkähihaisia paitoja, mutta oma kuumuudensietokykyni ei tuohon kykene. Joskus kiedon tosin harteilleni neuletakin, jotta voin laittaa sen päälleni, kun menen sisään johonkin kylmäksi ilmastoituun tilaan.
Japanin UNIQLOsta saa muuten aivan ihania kuumiin päivään sopivia alustoppeja ja muita alusvaatteita. AIRism-malliston vaatteet on tehty materiaalista, joka on paitsi viilentävää, myös kuivuu nopeasti ja lupaa myös estää hien tuoksahdusta sun muuta mukavaa. …ja tämä ei ole maksettu mainos, tuo mallisto on vain tehnyt omasta olostani Japanin kesässä niin paljon mukavampaa, että suosittelen oikeasti muitakin kokeilemaan.
Japanin mukava mutta myrskyisä syksy (syys-marraskuu)
Monen mielestä syksy on sään puolesta Japanin mukavinta aikaa. Taifuuneja lukuun ottamatta sää onkin syksyllä varsin mukava, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Alkusyksystä saatetaan tosin vielä nauttia hyvinkin kesäisistä lämpötiloista, mutta pahimmat helteet ovat yleensä kuitenkin jo takanapäin. Siinä missä keväällä sää on epävakaista lämpötilojen puolesta, syksyllä joutuu jonkin verran varomaan äkillisiä myrskyjä ja varsinkin taifuuneja. Taifuuneista kyllä tiedotetaan aina etukäteen ja niiden kulkua voi seurata sekä netissä että televisiouutisten kautta, joten ne eivät yleensä pääse yllättämään. 1-2 päivää kestävät sateet ja tuulet saattavat kuitenkin vaikuttaa junaliikenteeseen, joten tämä kannattaa ottaa huomioon varsinkin lyhyillä matkoilla.
Kengät, joiden ajattelisit sopivan Suomen vaihtelevaan kesäsäähän. Syyskuussa on vielä kuuma ja lämpötila nousee usein jopa 30 asteeseen, mutta marraskuussa iltaisin lämpötila voi laskea helposti 10 asteen kieppeille. Lisäksi taifuunien ja muiden myrskyjen takia esimerkiksi nahkakengät olla joinain päivinä riskialtis vaihtoehto.
Syys-lokakuulle lyhythihaisia paitoja ja joko ohuita pitkähihaisia paitoja tai lyhythihaisen päälle sopivia neuletakkeja, huppareita tai muita pitkähihaisia. Erityisesti aamuisin ja iltaisin voi olla hyvinkin koleaa jo syyskuussakin.
Kesään ja syksyyn sopivia alaosia. Farkuissa tulee alkusyksystä vielä kuuma, mutta shortseja näkee harvalla enää loka-marraskuussa. Suomen kesäsää tarjoaa tässäkin hyvän ohjenuoran.
Marraskuulle lisäksi pitkähihaisia paitoja / neuleita ja ohut takki.
Tämä kuva on lokakuulta – t-paitojakin tosiaan näkee vielä keskisyksylläkin.
Olen itse ollut syksyllä Japanissa vain muutaman kerran ja joudun myöntämään, että tunnen sen huonoiten kaikista Japanin vuodenajoista. Vaihtovuonna suurin osa syksystä meni sitä paitsi niin kovassa kuumeessa, että oikealla lämpötilalla tuskin oli hirveästi vaikutusta pukeutumiseeni… Olen kuitenkin huomannut, että kevään tapaan sää on hyvin vaihtelevaa ja varsinkin koko kolmen kuukauden pätkän Japanissa viettävä joutuu varaamaan matkaan hyvin laajan skaalan eri säihin sopivia vaatteita. Sateet saattavat joskus yllättää ja vaihtovuoteni aikana onnistuin kastumaan useampia kertoja aivan läpimäräksi matkalla koululta asemalle. Sateenvarjoja löytyy kyllä sadesäällä helposti, mutta ei niitäkään tietenkään ihan hirveätä varastoa halua kotiinsa.
Lopuksi
Siinä olivat siis Japanin neljä vaihtelevaa vuodenaikaa vaatesuosituksineen. Kuten varmasti jo yllä olevan perusteella huomasitte, Japanin sää on toisinaan varsin vaihtelevaa myös vuodenaikojen sisällä – kuten Suomenkin – joten kannattaa tietysti aina myös tarkistaa sää vielä ennen lähtöä. Jos kuitenkin olet lähdössä esimerkiksi vaihtoon Japaniin, saatat joutua varaamaan mukaan hieman monipuolisemmin puettavaa. Onneksi myös Japanista saa tarpeen tullen ostettua lisää!
Japanissa käyneet tai Japanissa asuvat: vinkit ja lisäykset ovat aina tervetulleita! Vastaan myös mielelläni Japaniin matkaavien lisäkysymyksiin, eli kommenttia vain alle. (:
Moni tietää, että kiitos on japaniksi arigatoo. Japanin kielessä on kuitenkin myös monta muuta tapaa kiittää eikä ulkomailla tunnetuin vaihtoehto välttämättä ole läheskään kaikissa tilanteissa se paras ilmaisu. Esittelenkin tässä artikkelissa erityisesti Japaniin matkaavia varten useita erilaisiin tilanteisiin sopivia fraaseja kiitollisuuden ilmaisuun. Lopuksi vielä kerron mitä satunnaisesti matkaavan kannattaa muistaa – kiireinen voi siis halutessaan scrollata suoraan artikkelin loppuun.
ありがとう (arigatoo)
Arigatoo lienee se kaikista tunnetuin ja japania vähemmän osaavien keskuudessa myös käytetyin tapa kiittää. Monella japania opiskelevalla tämä voi hyvinkin olla niitä ensimmäisiä opittuja sanoja. Tosiasiassa Japaniin matkaava kuitenkin harvemmin törmää tilanteisiin, jossa tarvitsisi juuri tätä ilmaisua – ainakaan yksinään.
Sellaisenaan arigatoo on hyvin tuttavallinen vastine sanalle ”kiitos”. Sitä voi käyttää kavereiden seurassa tai perheen kesken, mutta harva käyttää siitä kiittääkseen esimerkiksi ravintolan kokkia tai kaupan myyjää. Toisaalta lasten tai muuten hierarkiassa itseään alempana olevien kanssa puhuessa arigatoo riittää kiitokseksi mainiosti – eri asia sitten, haluaako aina välttämättä osoittaa keskustelukumppanille olevansa tätä korkeammalla. Esittelen kuitenkin seuraavana muutaman tavallisen turistin näkökulmasta käytännöllisemmän sanan.
ありがとうございます (arigatoo gozaimasu)
Tässä ilmauksessa käytetään sanaa arigatoo, mutta se on huomattavasti kohteliaampi ilmaus, joka sopii hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Tällä ilmauksella voi esimerkiksi kiittää tien neuvonutta satunnaista paikallista tai vaikkapa ravintolan tarjoilijaa. Toisaalta olen joskus kuullut, ettei sanaa arigatoo tulisi käyttää asiakaspalvelussa työskenteleville puhuessa, mutta japanilaisten toimintaa seuraamalla ja paikallisia tuttuja konsultoimalla olen tullut siihen tulokseen, että tämä ei pidä paikkaansa ainakaan käytännön kielenkäytössä.
Asiakaspalvelijoiden kohdalla mainittakoon myös, että koska asiakaspalvelija on japanilaisen käsityksen mukaan velvoitettu palvelemaan lähes jumalan tasolla olevaa asiakasta, ei asiakkaalla ole käytännössä minkäänlaista velvollisuutta kiittää. Teoriassa mikä tahansa kiitos on siis perinteisen käsityksen mukaan jo liiankin kohtelias. Nyky-Japanissa yleinen käsitys tuntuu kuitenkin olevan se, että asiakaspalvelijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja heitäkin tulee kiittää – jos ei sanallisesti, niin vaikka sitten nyökkäämällä. Myös ikä voi jonkin verran vaikuttaa suhtautumiseen tähän asiaan ja varsinkin vanhempien miesoletettujen kohdalla asiakaspalvelijan kohtelias sanallinen kiittäminen tuntuu olevan ainakin hieman harvinaisempaa. Kyse ei ole välttämättä epäkohteliaisuudesta, vaan myös kankean muodollisuuden välttämisestä ja jonkinlaisesta itseilmaisusta – ja siitä, millaista käytöstä eläkeikäiseltä mieheltä mahdollisesti odotetaan.
Kun, tarjoilija tuo tarjottimen eteeni, sanon itse yleensä arigatou gozaimasu. Kuvassa Marugame Seimen -ravintolan mentaiko-udon-annos tempuralla.
Summa summarum, arigatoo gozaimasu sopii siis loistavasti hyvin monenlaisiin tilanteisiin, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Turistina ilmaisua voi mielestäni hyvin käyttää kummempia miettimättä lähes kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa Suomessa sanoisi ”kiitos”. Ilmaus esiintyy kontekstista ja merkityksestä riippuen myös imperfektissä (arigatoo gozaimashita), mutta matkaajalle preesens-muoto riittää hyvin.
どうもありがとうございます (doomo arigatoo gozaimasu)
Jos haluat olla vielä hieman edellistä ilmausta kohteliaampi, voit lisätä rimpsun alkuun sanan doomo. Kun itse aikoinaan aloitin japanin opiskelun, luulin jostain syystä, että tämä on se kaikista kohteliain mahdollinen fraasi, mutta näin ei kuitenkaan ole – vielä kohteliaampiakin vaihtoehtoja löytyy, jos selaat alas asti. Seuraava ei kuitenkaan ole sellainen.
どうも (doomo)
Sana doomo toimii kiitoksena myös yksinään, mutta ei ole kovin kohtelias, vaan hyvin kevyt tapa kiittää. Tätä kuulee joskus kaupoissa, oman kokemukseni perusteella erityisesti vanhemmat miesoletetut saattavat kiittää kassatyöntekijää sanomalla doomo. Tilanteesta, käyttötavasta ja jopa äänensävystä riippuen sana voi kuulostaa hyvin epäkohteliaalta, joten sanan kanssa kannattaa olla varovainen. Erityisesti yksinään käytettynä sana antaa helposti jollain tavalla ylimielisen kuvan, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.
感謝 (kansha) -fraasit
Tämä menee vähän edistyneemmän japanin puolelle, mutta muodollisissa tilaisuuksissa kiitollisuutta tarkoittavan sanan (感謝, kansha), sisältävät fraasit saattavat tulla tarpeeseen. Tämä sana on erityisen mielenkiintoinen siksi, että se koostuu tunteita (感) ja anteeksipyyntöä (謝) merkitsevistä kirjoitusmerkeistä. Tämä kertoo paljon siitä, mitä kiittäminen oikeastaan Japanissa usein tarkoittaa: samalla kun kiität, pyydät tavallaan myös anteeksi.
Muutama esimerkki sanan käytöstä fraaseissa: 感謝しています (kansha shiteimasu) = ”Olen kiitollinen” 心から感謝いたします (kokoro kara kansha itashimasu) = ”Olen kiitollinen sydämeni pohjasta” 心より感謝申し上げます (kokoro yori kansha moushiagemasu) = ”Ilmaisen (nöyrästi) kiitollisuuteni sydämeni pohjasta”
Kaikki kolme fraasia voidaan kääntää myös yksinkertaisesti sanalla ”kiitos”, mutta käänsin ne huvikseni hieman kirjaimellisemmin, jotta näette hieman millaisia rakenteita näiden ilmausten taakse kätkeytyy. Kaikki kolme ovat hyvin nöyriä ilmaisuja, joita moni Japaninmatkaaja ei luultavasti tule koskaan käyttämään. En myöskään suosittele käyttämään näitä ”mitä kohteliaampi, sen parempi” -mentaliteetilla, sillä vaikka ajatus olisikin kaunis, voi liika kohteliaisuus olla jopa loukkaavaa. Samaan tapaan kuin Suomessa voi suuttuneena vaihtaa kirjakieleen tai teitittelyyn, Japanissakin kohteliaisuutta voi käyttää myös aseena tai ivallisena pilkantekona. Saatat kuitenkin kuulla näitä esimerkiksi asiakaspalvelijoilta, joten ilmaisujen muistamisesta ei ole haittaa.
Saatat kuulla jonkin yllä mainituista muodollisista kiitoksista jo lentokoneessa.
すみません (sumimasen)
Sumimasen on hyvin yleisesti käytetty ilmaus, mutta jätin sen tässä listassa hieman alemmas sen monimutkaisen merkityksen vuoksi. Moni tuntee ilmauksen nimittäin paremmin sen toisesta merkityksestä: anteeksipyyntönä. Tällä sanalla voi kuitenkin myös kiittää ja se on erityisen kätevä silloin, kun haluat sekä kiittää että pyytää anteeksi samalla kertaa. Jos esimerkiksi pudotat lompakkosi ja joku kiikuttaa sen sinulle (juostuaan ensin perässäsi kolmen kilometrin verran, koska olet luullut heppua stalkkeriksi ja juossut karkuun), voit kiittää käyttämällä sanaa sumimasen. Moni tosin tällaisissakin tapauksissa kasaa perään vielä toisenkin kiitoksen: sumimasen, arigatoo gozaimasu!
Kun kysyt puistotyöntekijältä missä lähin vessa sijaitsee ja tämä osoittaa metrin päässä olevaa kylttiä. ”Sumimasen” – nolostunut ”anteeksi” ja ”kiitos” samassa paketissa.
恐れ入ります (osore irimasu)
En muista itse juuri koskaan käyttäneeni tätä kohteliasta ilmaisua, mutta saatat kuulla sitä esimerkiksi ravintolossa. Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa istut iltaravintolassa ja pöytä notkuu lautasista ja laseista. Tarjoilija tulee paikalle kädet täynnä uusia kipposia täynnä ruokaa, mutta pöydällä ei ole paikkaa, johon nämä laskisi. Päätät auttaa tarjoilijaa siirtelemällä astioita vaikkapa kasaamalla joitakin kulhoja päällekkäin. On hyvin mahdollista, että tarjoilija kiittää sinua sanomalla osore irimasu.
Esimerkiksi tällaiseen pöytään tarjoilijan on jo astetta vaikeampi saada uusia annoksia tungettua. Järkevintä olisi tietysti tilata kerralla vain sen verran, kuin pöytään mahtuu, mutta toiseksi paras vaihtoehto on auttaa tarjoilijaa mahduttamaan lautaset pöydälle.
お世話になりました (osewa ni narimashita)
Jos olet menossa japanilaisen tutun luokse kylään, tämä ilmaisu kannattaa laittaa korvan taakse, koska sillä on kätevä kiittää esimerkiksi yöpaikasta ja huolenpidosta. Ilmaisua käytetään myös esimerkiksi opettajan tai vaikkapa omien vanhempien kiittämiseen – tai ylipäätään kenen tahansa sellaisen henkilön kiittämiseen, joka on auttanut sinua pidemmän aikaa tai tehnyt sinulle jonkin suuremman palveluksen.
Jos yöpyy paikassa, jossa kestitään näin avokätisesti, on osewa ni narimashita melkein pakollinen lause hyvästelyjen yhteydessä.
Toinen samankaltainen ilmaus on ご迷惑をおかけしました (gomeiwaku o o-kakeshimashita), joka korostaa vielä enemmän sanojan aiheuttamaa vaivaa. Ilmaus suomentuu esimerkiksi muotoon ”aiheutin sinulle vaivaa (anteeksi siitä, kiitos kun kestit)”. Sori siitä siis.
おかげさまで (okagesama de)
”Sinun ansiostasi” – ilmauksella siis kerrotaan, että puhuja on saanut jotain aikaiseksi kiitos sen henkilön, jolle nämä sanat on osoitettu. Kyse ei välttämättä ole mistään suorasta tai edes epäsuorasta avusta, mutta tällä voi helposti ilmaista, että on kiitollinen vastapuolelle jostakin.
Tykkään itse tästä ilmaisusta siksi, että se on kätevä heittää lauseen sekaan ja sillä voi joissakin erikoistapauksissa jopa vastata kehuihin. Japanissa kehuihin ei yleensä vastata sanomalla ”kiitos”, vaan kehu kielletään kenties suomalaisillekin ominaiseen tapaan. Jos omia avujaan ei kuitenkaan halua kieltää tai vähätellä, voi tilanteesta riippuen vierittää osan kunniasta toisen osapuolen harteille. Jos joku esimerkiksi kysyy sinulta, miten jokin esitelmä tai koe meni, voit vastata sanomalla okagesama de – hyvin, kiitos sinun. Vielä yleisemmin ilmausta käytetään esimerkiksi silloin, jos on juuri parantunut jostain sairaudesta, jolloin ”kyllä, olen jo terve, kiitos kysymästä” saattaa korvautua ilmaisulla okagesama de – vaikka kysyjä ei olisi millään tavalla edesauttanut tervehtymistä.
Ilmauksen kanssa voi joskus myös vitsailla: ”Kuvittelenko vain vai oletko lihonut viimeaikoina?” ”Okagesama de (kyllä, kiitos vain)”. Toimii esimerkiksi silloin, kun japanilainen ystäväsi raahaa sinua syömään toinen toistaan herkullisempia ruokia.
お礼申し上げます (orei mooshiagemasu)
Tämä ilmaisu löytyy listalta ihan siksi, että saisin mukaan vielä yhden esimerkin kiitosta tarkoittavista sanoista: myös お礼 (orei) viittaa kiitollisuuteen. Esimerkkifraasi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”ilmaisen nöyrästi kunnioittaen kiitollisuuteni” ja on yleinen esimerkiksi muodollisissa tilanteissa tai kirjoitetussa kielessä erityisesti business-maailmassa.
Itse olen päässyt käyttämään yllä mainittua ilmaisua vasta tällaisessa ympäristössä – nimittäin vaihtovuonna Wasedan yliopiston luokkahuoneessa.
恩に着ます (on ni kimasu)
Tämä on listan ilmauksista se, jonka matkailija kuulee todennäköisesti kaikista epätodennäköisimmin. Suomeksi ilmaisun voisi kääntää tarkemmin esimerkiksi muotoon ”jään kiitollisuudenvelkaan / olen kiitollisuudenvelassa”. Ilmaisua voi käyttää myös ystävien kesken vähemmän muodollisessa muodossa – esimerkiksi 恩に着るよ (on ni kiru yo). Mielenkiintoisen tästä ilmauksesta tekee kuitenkin se, että siinä missä muut listan kiitokset sanotaan yleensä vasta kiitollisuutta aiheuttavan tapahtuman jälkeen, tätä voi käyttää myös ennen mahdollista apua tai palvelusta. Voin esimerkiksi sanoa kaverilleni ”Jos autat minua nyt, niin on ni kiru yo” – jään sinulle kiitollisuudenvelkaan.
Mitä matkailijan tarvitsee muistaa?
Näin pitkä lista voi tuntua turistin näkökulmasta uuvuttavalta ja aika mahdottomalta oppia, mutta tälle ei onneksi ole tarvettakaan – jos et innostu japanin opiskelusta enemmän, et todennäköisesti tule koskaan käyttämään suurta osaa yllämainituista. Jos olet menossa Japaniin vain lyhyehkölle matkalle etkä ole erityisen paljon tekemisissä paikallisten kanssa, tarvitset todennäköisesti lähinnä seuraavia ilmaisuja ja niistäkin kiitos-merkityksessä ehkä vain kaikista ensimmäiseksi mainittua.
Arigatoo gozaimasu (peruskohtelias kiitos, joka sopii moneen tilanteeseen) Sumimasen (anteeksi pyytelevä kiitos) Arigatoo (esim. lapsia kiitettäessä) Osewa ni narimashita (esim. kyläillessä tai pienissä majapapaikoissa yöpymisen jälkeen, jopa hotelleissa, jos siltä tuntuu)
Japanissa on monta tapaa kiittää, mutta turisti tarvitsee niistä loppujen lopuksi vain harvaa, vaikka voikin olla hauska ymmärtää mitä ympärillä häärivät japanilaiset puhuvat. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että arigatoo ei yksinään ole kovin kohtelias kiitos – ulkomaalaisen suusta sekin tosin varmasti ilahduttaa useimpia paikallisia. Jos jokin jäi epäselväksi tai listalta puuttuu jokin mielestäsi erittäin tärkeä tapa kiittää, kysymykset, lisäykset ja muut kommentit ovat aina tervetulleita. (:
Sivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle mahdollisimman personalisoidun selauskokemuksen. Painamalla "OK", hyväksyt kaikki evästeet.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
