Japani on yksi niistä maista, joissa voi halutessaan syödä hyvin halvalla tai hyvin hintavasti, mutta kuitenkin molemmissa tapauksissa erittäin maukasta ja laadukasta ruokaa. Tällä kertaa esittelen tempuraa riisin päällä eli tendonia (天丼) tarjoavan suositun ketjuravintolan, Tendon Tenyan (天丼てんや). Jo reilulla 500 jenillä saat vatsasi täyteen autenttisella ja herkullisella japanilaisella ruoalla.
Tendon tarkoittaa siis tempuran ja donburin yhdistelmää. Donburilla tarkoitetaan ”riisikulhoruokaa”, tempuralla taas friteeraustaikinaan kastettuja uppopaistettuja aineksia, useimmiten mereneläviä ja kasviksia. Jos joku muuten miettii miksi tendonissa on n-kirjain, vaikka tempura latinaistetaan yleensä m-kirjaimen kanssa, niin tämä johtuu ääntämisestä: kyseinen äänne muuttuu muotoon [m] ennen p:tä, mutta ennen d:tä se on muodossa [nː]. Kiinnostuneet voivat etsiä graduni, jossa lukee aiheesta lisää. (’:
Tendon-vaihtoehtoja on tarjolla useampia erilaisia, mutta yksinkertaisesti tendoniksi nimettyyn tavalliseen tendoniin kuuluu tällä hetkellä jättikatkaravun pyrstö (海老 ebi), kalmaria (いか ika), valkoista tai punaista kalaa, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Tavallisen tendonin lisäksi saatavilla on myös vaihtoehtoisia versioita, joiden päällykset ovat erilaisia. Esimerkiksi kasvistendonissa (野菜天丼 yasai tendon) riisin päällä on friteerattuja maitake-sieniä, japanilaista bataattia (さつまいも satsumaimo), lootuksenjuurta (レンコン renkon), munakoisoa, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Merellisiin herkkuihin keskittyvä tempura-kulho (海幸天丼 umisachi tendon) taas sisältää pari jättikatkaravun pyrstöä, kampasimpukkaa, mustekalaa, kalmaria, valkokalaa ja nori-levää.
Tässä jokin erikoisempi tendon vuosien takaa, siinä näyttää olevan ainakin munakoisoa, lootuksenjuurta ja katkarapua.
Olen ehkä tylsä, mutta itse pidän kaikista eniten perus-tendonista. Vaikka pidän paljon myös esimerkiksi lootuksenjuuresta ja satsumaimosta, niin kalmari, valkokala, kabocha ja jättikatkarapu ovat tempurana kaikki vain niin ihania, että päädyn joka kerta tilaamaan perus-tendonin ihan siksi, että pääsen syömään noita kaikkia.
Tavallisen tendonin sisältö ei ole juuri muuttunut vuosien varrella – tämä kuva on melkein 10 vuoden takaa siltä kerralta, kun kävin Tenyassa ensimmäistä kertaa.
Tendonin mukaan tulee yleensä misokeitto ja lisäksi pöydästä löytyy pikkelöityjä vihanneksia, joita voi syödä suupalojen välissä. Kastikkeesta pitäville tiedoksi, että pöydältä löytyy yleensä myös kastipurnukka, josta voi halutessaan kaataa lisää kastiketta annoksensa päälle. Kastike voi riisiin valuessaan vaikeuttaa sen syömistä puikoilla, mutta myönnettävähän se on, että tuolla makeahkolla kastikkeella maustettu riisikin on aivan syntisen hyvää (vaikkei kovin terveellisen makuista). Halutessaan kastiketta voi myös tilausvaiheessa pyytää joko normaalia vähemmän (たれ少なめ tare sukuname) tai enemmän (たれ多め tare oome).
Yleiseen tapaan ravintoloista löytyy yleensä sekä tiski- että pöytäpaikkoja.
Annosta voi muunnella myös riisin määrää lisäämällä tai vähentämällä – vaihtoehtoja on normaalin lisäksi suuri (大盛 oomori), todella suuri (特盛 tokumori) ja pieni (小盛 komori). Pienen annoksen tilaaminen painaa annoksen hinnan 490 jeniin eli alle 500 jenin, joka jostain syystä tuntuu niin mukavalta, että itse päädyn usein tilaamaan pienen tendonin. Yleensä tosin päädyn lopulta tilaamaan vähentyneen riisin tilalle jonkin yksittäisen ekstra-tempuran, kuten satsumaimoa tai lootuksenjuurta. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos tuntuu, että annoksesta puuttuu jokin herkku, joka jostain muusta annoksesta löytyy. Joskus Tenyasta sai myös herkullista kananmuna-tempuraa, jossa oli ihanan valuva keltuainen, mutta tätä ei taida ainakaan juuri tällä hetkellä olla listalla.
Listalla on muuten myös erikseen pikku-tendon eli 小天丼, joka maksaa 480 jeniä, mutta se sisältää vain katkarapua, maitake-sientä, kabocha-kurpitsaa ja vihreitä papuja. Tempuraa pystyy tilaamaan halutessaan myös yksinään ilman riisiä: tämä vaihtoehto löytyy listalta nimellä 天ぷら盛り合わせ eli tempura moriawase.
Pelkän tempura-riisi-kulhon lisäksi Tenyasta saa myös erilaisia ateriasettejä, joihin kuuluu usein tempuran lisäksi soba- tai udon-nuudeleita. Myös tempuran yksinään voi tilata settinä 190 jenin lisämaksusta, jolloin tempura tulee eri lautasella kuin riisi ja mukana tulee lisäksi pinaatti-lisäke. Riisin voi myös tässä vaihtoehdossa vaihtaa kylmään tofuun (冷奴 hiyayakko). Nuudeleita taas voi tilata joko tendonin tai pelkän tempuran kaveriksi. Niin, ja seteissä saa usein halutessaan lisää riisiä ilman lisämaksua, joten ne sopivat hyvin suureen nälkään.
Itse en ole vielä koskaan tilannut settejä, mutta muiden tarkkailun perusteella ne näyttävät varsin herkullisilta. Yleensä tempura-ravintoloissa on hyviä soba-nuudeleita – tai ainakin olen jostain tällaisen käsityksen saanut – joten suosittelen kokeilemaan, jos tykkää sobasta. Minä pidän, mutta käyn jostain syystä yleensä syömässä sobaa soba-ketjuissa, kun taas Tenyassa popsin pelkkää tendonia. :’)
Tendonin voi ottaa myös mukaan.
Tendon Tenya -ravintoloita löytyy ympäri Japania, mutta erityisesti Tokion alueella, jossa ketjulla on virallisen sivun mukaan kokonaista 90 ravintolaa. Ketjulla on myös englanninkielinen menu, joka löytyy myös netistä täältä. Varsinkin lounasaikaan paikka voi olla melko täynnä, mutta japanilaiset salarymanit popsivat yleensä annoksensa sen verran nopeasti, että pidempikin jono lyhenee nopeasti. Lisäksi paikasta voi myös halutessaan tilata annoksen mukaan otettavaksi: tämä on erittäin hyvä vaihtoehto esimerkiksi piknikille tai illalliseksi silloin, kun ei millään jaksa enää jäädä ulos syömään. Tempura ei tietenkään ole enää niin rapeaa kotiin tuotuna, mutta myös vähemmän rapea tempura itsessään on makuelämys – toisenlainen vain, kuin ravintolassa syödessä.
Summa summarum, tendon on halpaa japanilaista pikaruokaa parhaimmillaan eikä sitä missään tapauksessa kannata jättää välistä Japanin matkalla. (:
Osakassa on nähtävyyksiä siinä missä Tokiossakin, vaikka luonnollisesti kaupungin koon vuoksi huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa kirjoittelen yhdestä omista suosikeistani, suuresta vihertävästä puistosta Osakan linnan ympärillä. Puisto on niin suuri, että ruuhkaisimpinakin aikoina löytää aina jonkun nurkan, jossa saa olla rauhassa.
Osakan linnan puisto on tosiaan suurehko, virallisen sivun mukaan n. 105 hehtaarin kokoinen alue. Osan alasta peittävät linnan suuret vallihaudat ja korkeat muurirakennelmat, joille pääsee toisinaan nousemaan katselemaan maisemia. Itse linna on lopulta vain pieni osa puiston viehätysvoimasta, vaikka se loistaakin näkyvällä paikalla keskellä puistoa.
Puiston muureilta saa otettua upeita maisemakuvia.
Puisto on hyvin kaunis erityisesti kirsikankukkien aikaan. Parhaaseen katseluaikaan maalis-huhtikuussa tämän myös huomaa puiston kävijämäärissä, sillä usein puistossa saa olla hyvinkin rauhassa. Toisaalta esimerkiksi moniin Tokion puistoihin verrattuna Osakajon puistossa pääsee silti katselemaan hanamia huomattavasti vähemmän ahtaasti, varsinkin arkipäivinä.
Vaikka Osakan linna onkin upea ilmestys sakura-aikaan, pidän itse puistosta kaikista eniten kesällä, syvän vihreänä ja sinisen taivaan alla, kuten yllä näkyvässä kuvassa – huomatkaa, että kuva on napattu lähes täsmälleen samasta kohdasta kuin hieman ylempää löytyvä kirsikankukka-aikaan napattu otos. Helle pakottaa lisäksi käyttämään aktiivisesti puiston kojuja ja jäätelöautomaatteja.
Niin, kesällä sitä jäätelöä voi syödä hyvällä omalla tunnolla… Okei, nyt on kyllä myönnettävä, että tämä kuva on hieman keväämmältä ja vieläpä päivältä, jolloin ei todellakaan ollut liian kuuma. Mutta kukapa voisi vastustaa Häagen-dazsin maccha-jäätelöä?Vihreää maisemaa lähempänä Osakajokoenin lounaisnurkkaa.
Talvella puisto on hieman ankeamman näköinen. Yksittäiset talvi-istutukset erottuvat selkeästi edukseen harmauden keskeltä, mutta muuten puisto on hyvinkin karu. Toisaalta talvella puistossa on usein myös huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muulloin, joten rento lenkkeily ja kiertely onnistuu paremmin. Takoyaki-kojullekaan ei talvisin ole ainakaan arkisin juurikaan jonoa, ja matkamuistomyymälässäkin pääsee halutessaan kiertelemään rauhassa.
Osakajon puistossa sijaitseva pyhäkkö uudenvuoden aikaan. Japania osaavat kenties huomaavat tämän 初詣 (hatsumoude) -tekstistä, jolla tarkoitetaan vuoden ensimmäistä pyhäkkö-vierailua.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, talvisin ruokakojuilla ei juuri jonoa ole. Kojuista saa jäätelön lisäksi esimerkiksi Osakan alueen kuuluisuutta, takoyakia (たこ焼き). Tako tarkoittaa mustekalaa ja yaki taas paistamista, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin kyse taikinapalloista, jotka on täytetty mustekalalla. Tämän jälkeen päälle kaadetaan voimakkaanmakuista, hieman hapanta Worcestershire-kastiketta muistuttavaa soosia, heitetään päälle aonori-levää, katsuobushia (kalahiutaleita) ja majoneesia. Suosittelen erittäin lämpimästi.
Näiden tavattoman herkullisen näköisten palleroiden syömistä ei kannata aloittaa heti, kun ne on napattu grillistä – olen itse tehnyt tämän virheen aivan liian monta kertaa ja kärsinyt siitä vielä seuraavana päivänä. Takoyaki on vastapaistettuna todella kuumaa!
Puistosta löytyy myös runsaasti istumapaikkoja syömiseen ja yleiseen lepäilyyn. Kirsikankukka-kauden aikaan moni tulee puistoon pressun kanssa, joiden levittämiseen tilaa riittää.
Osakan linnaan pääsee myös halutessaan sisään noin 600 jenillä, mutta itse olen ainakin toistaiseksi käynyt aina vain puistossa kiertelemässä. Nähtävää riittää ulkonakin, useammaksikin kerraksi, ja lisäksi olen kuullut melko paljon kritiikkiä linnan uudistettuja sisätiloja kohtaan. Monen mielestä linna on liiankin moderni eikä siinä ole ”oikeanlaista” tunnelmaa. Itse uskoisin, että linnoista ja museoista pitävälle sisätilatkin ovat tästä huolimatta käymisen arvoisia.
Puistosta löytyy myös konserttihalli, Osakajo Hall. Konserttipäivinä puistossa – tai varsinkin konserttihallin lähistöllä – voi olla melkoisesti ruuhkaa. Jos tiedät etukäteen, että puistossa on keikka sinä päivänä, kun olet sinne menossa, kannattaa pyrkiä saapumaan puistoon Osakajo koenin aseman sijaan jostain muusta suunnasta, jottei joudu ruuhkan keskelle.
Konserttihalli on puiston reunalla lähellä Osakajo koenin asemaa, tässä se näkyy vasemmalla osittain.Toisinaan puiston edustalla järjestetään myös festivaali-tapahtumia ruokakojuineen.
Puistosta löytyy ruokapaikkoja myös kojujen lisäksi. Yllä oleva kuva on otettu keskellä puistoa linnan lähellä sijaitsevan ravintolan ikkunasta. Turistikohteeksi ruoka on yllättävän kohtuuhintaista ja ainakin 600 jenin karee udon eli udon-nuudelit curry-kastikkeessa maistuivat mainioilta. Suosittelen varsinkin siinä tapauksessa, jos puiston haluaa kiertää laidasta laitaan.
Osakan linnan puistoon kulkeminen
Linnaa ja puistoa pääsee katsomaan kaikista helpoiten puiston nimen mukaan nimetyltä asemalta eli Ōsaka-jō kōenin (大阪城公園) asemalta, joka on ympyrää kiertävän Loop Linen varrella. Puiston ympärillä on kuitenkin paljon muitakin asemia, joten sinne pääsee melko monesta suunnasta varsin kätevästi. Jos olet liikkeellä esimerkiksi lastenvaunujen kanssa, Osakajo koenin asema ei välttämättä edes ole se paras vaihtoehto, sillä ainakin silloin, kun itse kävin asemalla viimeksi, raiteilta ja asemalta pääsi pois vain portaita pitkin. On tosin hyvin mahdollista, että tilanne on muuttunut vuosien varrella.
Tämä kuva on otettu lähempää toista sisäänkäyntiä.
Itse teen myös joskus niin, että kävelen puistoon Namban seuduilta. Matkaa tulee nelisen kilometriä suuntaansa ja lisäksi puistossakin riittää käveltävää, mutta matkalla myös toisaalta näkee paljon sellaista, mitä ei junalla kulkiessa näkisi – ja onhan käveleminenkin yksi tapa viettää matkapäivää. Osakan puisto on muutenkin minulle sellainen paikka, jonne menen matkojeni aikana yleensä lähinnä rentoutumaan. Hyvällä tuurilla puistossa pääsee myös tuttavuuksiin paikallisten kanssa – varsinkin kirsikankukkien aikaan saatat hyvinkin tulla kutsutuksi johonkin paikallisten juhlijoiden porukkaan. (:
Japaniin matkustava ei joudu tyytymään pelkkiin kaupunkimaisemiin, vaikkei yöpyisikään muualla kuin pääkaupungissa, sillä Tokiosta pääsee helposti päivän sisäisille matkoille hyvinkin luonnonläheisiin maisemiin. Yksi esimerkki tällaisista päivämatkakohteista on Takaosan (高尾山), vuori, joka sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Tokion Shinjukusta.
Olen itse käynyt Takao-vuorella useita kertoja enkä ole vielä kyllästynyt tähän helppoon vuoristokohteeseen – varsinkaan kun en ole ehtinyt näkemään kuin muutaman useista mahdollisista vaihtoehtoisista reiteistä vuoren huipulle.
Virallisella sivulla oleva kartta kertoo, että Takao-vuorella on yhteensä jopa kahdeksan eri reittivaihtoehtoa, joista tosin vain kuusi tarjoavat erilaisia reittejä huippua kohti – yksi taas on rennomman vaihtoehdon tarjoava köysirata ja eräs taas huipulta toiselle vuorelle jatkava reitti. Joka tapauksessa suosituin näistä on reitti numero 1, jota pitkin vuorelle pääsee kulkemaan suurelta osin päällystettyä tietä pitkin. Tällä reitillä on yleensä eniten ruuhkaa, mutta toisaalta tie on myös levein, joten vastaantulijoita ei tarvitse suuremmin väistellä. Mainittakoon myös, että vaikka reitti on helpoin ja loivin, se on myös pisin tie huipulle: 3,8 kilometrin verran mutkitteleva reitti on loivuudesta huolimattaan aivan tarpeeksi rankka tapa hankkiutua huipulle. Reitin 1 kulkemisessa menee virallisen sivun mukaan arviolta 100 minuuttia, alas tullessa taas 80 minuuttia. Tarkempaa tietoa voi katsoa ylemmästä linkistä, josta löytyy myös englannin kielinen opas kartan kera.
Reittikarttaa pääsee tutkailemaan myös paikan päällä, jos sitä ei ole ehtinyt miettiä etukäteen.
Kiipeämisen lisäksi suosittelen lämpimästi myös kaapelihissiä, joka maksaa 450 jeniä suuntaan tai 950 jeniä edestakaisin. Itse tein viimeksi niin, että kiipesin ylös ykkösreittiä ja tulin alas maksullisella kaapelihissillä. Tämä oli erittäin hyvä valinta, sillä köysiradalla näkee maisemat aivan eri tavalla.
Takao-vuoren kaapelihissi, jolla pääsee seka alas että ylös vuorelta. Itse mieluiten kapuan ylös kävellen ja tulen alas tällä, mutta varmasti toimii toisinkin päin – tai niin, että menee molempiin suuntiin köysiradalla.
Luonnosta ja raikkaasta vuori-ilmasta nauttimisen lisäksi Takaosanilla pääsee nauttimaan myös kauniista näköaloista. Jos vuoren huipulta näkyvä maisema ei riitä, voi myös käydä ylhäältä löytyvässä näkötornissa, josta voi kirkkaalla säällä nähdä jopa Fuji-vuoren. Lisäksi ylhäältä löytyy esimerkiksi apinapuisto ja Yakuoin-niminen temppeli. Alas laskeutuessa voi myös halutessaan pulahtaa onseniin eli kuumaan lähteeseen tai käväistä lähiseudun luonnolle omistetussa museossa, jonne pääsee sisään ilmaiseksi.
Milloin Takao-vuorelle kannattaa mennä?
Omasta kokemuksesta sanoisin, että Takaosan on kokemus vuodenajasta riippumatta, mutta erityisen kaunis se on keväällä kirsikankukkien aikaan. Tällöin kannattaa muistaa, että kirsikankukat kukkivat vuorella usein myöhemmin kuin Tokiossa. Jos Tokion kirsikankukka-aika ehti mennä ohi, saatat vielä ehtiä näkemään vuoren kirsikankukat.
Tällä kerralla sää oli vähän sumuisempi kuin merkinnän pääkuvassa, jossa kirsikankukkien kauneuden lisäksi myös sää suosi.
Myös ruskan aikaa syksyllä marraskuussa suositellaan, vaikka tällöin voi ilmeisesti olla hyvin ruuhkaista. Itse olen kiivennyt Takaolle tähän mennessä vain keväisin, koska olen pyrkinyt vuorelle pääasiassa pakoon kaupungin ihmisvilinää – en siis ole halunnut sinne pahimman väentungoksen aikaan. Kirsikankukkien aikaan vuorella on tietysti enemmän väkeä, joten matka kannattaa ajoittaa mahdollisuuksien mukaan arkipäivälle.
Takao-vuorelle kiipeäminen on mahdollista vuoden ympäri, mutta matkalle kannattaa varustautua lämpötila ja sää huomioon ottaen. Ylös noustessa tulee luultavasti kuuma vuodenajasta riippumatta, joten kannattaa pukea päälle sellaisia kerroksia, joita saa helposti otettua pois – ja toisaalta laitettua takaisin päälle, jos tulee kylmä. Olen itse huomannut, että varsinkin huipulla on usein hyvin kylmä. Talvisaikaan juoma-automaateista saa onneksi vielä huipullakin lämmintä juotavaa, mutta jos termospullon mukana kantaminen on mahdollista, suosittelen nappaamaan sellaisen mukaan. Mukaan kannattaa muutenkin varata juotavaa siitä huolimatta, että osalla reiteistä on juoma-automaatteja, sillä juomat ovat huipulla paitsi kalliimpia, ei niiden saatavuutta myöskään voida aina taata.
Mukaan kannattaa varata myös jonkin verran syötävää, sillä ylhäällä myydään lähinnä dangoja (mochi-jauhosta valmistettu makea herkku) ja siellä on vain muutama ravintola, joissa voi olla ruuhkaa. Olen myös joskus ostanut automaatista jäätelöä huipulla, mutta se ei luonnollisesti ollut paras vaihtoehto kylmää vastaan, vaikka pahimpaan väsymykseen makea auttaakin loistavasti. Kaikista autenttisimman kokemuksen saat, kun nappaat maan pinnalta jostakin kaupasta mukaan japanilaisen lounas-boksin (o-bentoo, お弁当) ja etsit huipulta jonkin pöydän tai penkin piknikkiä varten. Ruuhkaisina aikoina mukaan voi varata myös maahan levitettävän pressun tai viltin, jos penkkejä ei sattumalta olekaan vapaana. Jos vuoren huipulla ei halua syödä kunnon ateriaa, voi myös varata mukaan vain jotain hätävaraevästä jaksamiseen ja aterioida jossakin vuoren juurella Takaosanguchin aseman läheisyydessä sijaitsevista ravintoloista.
Herkullisia suolaisenmakeita dango-palleroita myyvä koju. Takana näkyy myös vuoren näkötorni.Aivan sanoinkuvailemattoman ihana tunne, kun olet kiivennyt ylämäkeen viimeiset puolitoista tuntia, ja pääset lopultakin istumaan ja kaivamaan repustasi bento-boksin.
Suosittelen kiinnittämään myös tavallista tarkemmin huomiota säähän, sillä vuoristossa sää voi muuttua yllättävän nopeasti. Jos säätiedoissa luvataan edes jotain etäisesti sadetta muistuttavaa, kannattaa napata mukaan sadetakki. Kiipeämään ei myöskään kannata lähteä liian myöhään, sillä vuorella pimeyden laskeutuminen tarkoittaa eri asiaa kuin kaupungissa – siellä tulee oikeasti pilkkopimeää.
Ykkösreitillä kengiksi käyvät vaikka mitkä läpyskät ja väkeä näkee jopa korkokengissä, mutta muilla reiteillä maasto on huomattavasti vaihtelevampaa. Esimerkiksi tämän kuvan juurakossa ei ehkä olisi kovin mukavaa korkkareissa tallustella.
Miten Takao-vuorelle pääsee?
Tokiosta päin tullessa Takao-vuorelle pääsee helpoiten junalla Shinjukun asemalta. Takaosan-nimisen aseman sijaan kannattaa suunnata Takaosanguchi-asemalle, joka sijaitsee aivan vuoren juurella.
Kätevimmin perille pääsee Keio-linjan junilla Keio Shinjukun asemalta, mutta esimerkiksi JR:n Rail Passilla kulkevat voivat vaihtoehtoisesti käyttää JR:n Chuo-linjaa Takaon asemalle asti. Takaon asemalta joutuu lopulta vaihtamaan hetkeksi Keio-linjalle päästäkseen Takaosanguchin asemalle, mutta tämä maksaa vain 130 jeniä suuntaan. Vaihtoehtoisesti välin voi myös kävellä, jos tekee mieli reippailla jo ennen vuorelle kiipeämistä: matkaa on noin 2,5 kilometriä.
Kirjoitin aiemmin artikkelin junan käyttämisestä Japanissa, mutta haluan tällä kertaa paneutua vielä tarkemmin japanilaisten reittioppaiden käyttämiseen. Keskityn kahteen palveluun: HyperDian englanninkieliseen versioon ja Yahoon japaninkieliseen reittihakuun.
En kokenut aiemmin tarpeelliseksi kertoa reittioppaiden käytöstä tarkemmin, mutta ensimmäistä kertaa Japaniin lähtevää henkilöä neuvoessani huomasin, että palveluiden käyttäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kerronkin tällä kertaa kuvakaappausten kera miten voit helpottaa matkaasi reittipalvelujen avulla – ja milloin taas kannattaa ehkä napata myös juna- tai metrolinjat näyttävä kartta avuksi reitin valintaan.
Reittioppaat – mitä niistä käyttäisin?
Totesin jo aiemmassa merkinnässä, että suosittelen japania vähemmän osaaville ensisijaisesti HyperDiaa, japania opiskelleille taas Yahoo Transitia. Yahoo Transit on siitä hyvä, että se kertoo HyperDiaa useammin myös miltä raiteelta juna lähtee ja mille raiteelle se saapuu, ja lisäksi se antaa asemien japaninkieliset nimet, joka voi auttaa vaikeaselkoisissa tilanteissa. Esimerkiksi Osakassa on kokonaista kuusi Nanba-nimistä asemaa, jolloin pelkkä ”Nanba” ei enää hirveästi kerro siitä mille asemalle pitäisi suunnistaa.
Aloitan joka tapauksessa tällä kertaa HyperDiasta – ihan siksi, koska sen saa englanniksi, Yahoo Transitia taas ei.
HyperDian käyttäminen
HyperDian käyttäminen on melko helppoa ensikertalaisellekin, sillä sen käyttöliittymän saa vaihdettua kokonaan englanniksi. Perushaussa ei ole hirveästi selitettävää: kirjoitat mistä haluat lähteä ja minne haluat mennä, sitten valitset päivämäärän ja ajan – ja valitset, haluatko ajan merkitsevän lähtöaikaa vai saapumisaikaa (vai haluatko vain suhteellisen yleispäteviä aikataulutietoja ilman lähtö- ja saapumisaikoja, joita saat vaihtoehdolla ”average”).
Tarkemmalla haulla pääset halutessasi määrittelemään hakuehtoja tarkemmin. Voit esimerkiksi muuttaa vaihtoehtojen näyttöjärjestystä. Jos käytössäsi on Japan Rail Pass, jonka käyttö on mahdollista vain JR-linjan junissa, kannattaa klikata yksityiset junalinjat pois käytöstä. Lisäksi itse klikkailen yleensä pois kaikki ne vaihtoehdot, joita en halua käyttää, kuten lentokoneen ja kaiken kalliin näköisen, kuten shinkansenit ja expressit, jos en nimenomaan etsi esimerkiksi luotijuna-aikatauluja. HyperDia ehdottaa toisinaan hyvin hassujakin vaihtoehtoja, jos turhia ei klikkaile pois – esimerkiksi Shinagawa-Tokyo -välillä järjestelmä ehdottaa ylimpänä Shinkansen Nozomia, jolla ei tosiasiassa ole mitään järkeä kulkea tuota väliä.
Tästä hakutuloksesta huomaa, että hakuehdoista kannattaa rajata pois ainakin shinkansen – jos siis ei halua kulkea nimenomaan sillä.Tässä hain JR-Namban asemalta reittiä Kansain lentokentälle pelkkiä JR:n junia käyttäen. Huomaa, että hinta näkyy yhdellä viivalla – tämä johtuu siitä, että junalinjaa ei tarvitse vaihtaa välissä eikä lippuporteista siis tarvitse lähteä ulos vaihtaessa.Tässä Osaka-Nara-reitissä junalinjaa joutuu vaihtamaan välillä, joten myös hinta on merkitty erikseen. Joskus vaihto onnistuu junan vaihtamiseen tarkoitettujen porttien läpi kulkemalla, mutta aina tällaisia portteja ei ole, vaan joudut menemään ensin ulos yhden junalinjan uloskäynnistä ja sitten toisen linjan porteista sisään.
Joskus, kuten yllä näkyvässä kuvassa, reittipalvelu johdattaa kävelemään toiselle asemalle. Ei siis lopulta ole niin väliä, vaikka valitsisit ”väärän” aseman – yleensä palvelu ohjaa siitä huolimatta reitin kannalta kätevimmälle asemalle, kunhan se ei vain ole liian kaukana. Yllä olevasta kuvasta myös näkee, että HyperDia näyttää toisinaan myös raiteen, jolta juna lähtee, vaikka tämä onkin harvinaisempaa kuin Yahoon japaninkielisessä palvelussa, jonka esittelen seuraavaksi.
Yahoon reittioppaan käyttäminen
Kuten näkyy, tämä reittiopas on hieman HyperDiaa monimutkaisempi – ja kokonaan japaniksi. Systeemi on kuitenkin lopulta hyvin samanlainen kuin HyperDiassakin: kirjoitat kenttiin lähtöasemasi ja haluamasi määränpään nimen, valitset päivän ja ajan, ja klikkaat ”hae” (検索 kensaku). Lähtöaseman ja määränpään alla olevaan kenttään voit halutessasi kirjoittaa aseman, jonka kautta haluat kulkea. Itse esimerkiksi saatoin vaihtovuotenani kirjoittaa kenttään Ootemachi (大手町), jos halusin oppaan antavan minulle tietyn metrolinjan kanssa yhteensopivia vaihtoehtoja. Haun alin rivi on HyperDian tapaan tarkoitettu esimerkiksi lentokoneen ja shinkansenin valitsemiseen tai vaihtoehdoista poistamiseen, mutta Yahoossa ei voi valita erikseen esimerkiksi vain JR:n junalinjoja.
Myös Yahoon palvelussa voit valita reittien näyttöjärjestyksen sen perusteella, haluatko paikalle mahdollisimman nopeasti (到着時刻順), mahdollisimman vähillä vaihdoilla (乗換回数順) vai mahdollisimman halvalla (料金の安い順). Lisäksi voit valita kävelyvauhdin, joka vaikuttaa aika-arvioihin niillä reiteillä, joilla junaa joutuu vaihtamaan. Jos haluat mahdollisimman nopeasti perille ja tykkäät juosta asemien välit, voit valita nopeimman vaihtoehdon (急いで) – muista kuitenkin, että liukuportaissa juokseminen on kiellettyä, ja itse asiassa käveleminenkään ei ole suositeltavaa.
Tässä näkyvät vaihtoehdot reittivaihtoehtojen näyttöjärjestykseen. Ensimmäinen on tosiaan saapumisnopeus, toinen vaihtojen määrä, kolmas halpuus. Itse valitsen yleensä vähäisen vaihtojen määrän, mutta vertaan reittiä myös muihin vaihtoehtoihin – kuten hintaan ja kuluvaan aikaan.Huomioi myös vaihtoehdot, jotka reittiopas sinulle antaa – joskus pelkkä paikan nimi ei tarkoitakaan juuri sitä asemaa, jota haluaisit käyttää.
Hakuehtojen määrittelyn jälkeen reittiopas antaa sinulle vaihtoehdot siinä järjestyksessä missä olet ne pyytänyt. Järjestystä voi kuitenkin muuttaa klikkailemalla alla olevan kuvan yläreunassa näkyviä nappeja. Itse katson yleensä ensin kuinka vähillä vaihdoilla parhaimmillaan pääsen perille, sitten vertaan sitä nopeimpaan vaihtoehtoon ja lopuksi vielä katson, kuinka suuri vaikutus näillä tekijöillä on hintaan. Joskus vähiten vaihtoja sisältävä vaihtoehto voi olla hyvinkin paljon hitaampi kuin nopein – ja toisaalta halvin vaihtoehto voi olla hyvin vaivalloinen ja hidas.
Voit halutessasi katsoa annettujen vaihtoehtojen lisäksi edellisen tai seuraavan junan, jos tuntuu siltä ettet esimerkiksi ehdikään ajoissa määränpäähäsi – tai olet siellä liian aikaisin.Reittiopas kertoo kaiken tarvittavan aina junalinjojen nimistä raidenumeroihin ja matka-aikaan asti.
Yllä olevassa kuvassa olen hakenut testiksi reittiä Nipporista (JR-linjan asema Tokiossa) Takaosanguchin asemalle, joka on mielestäni kätevin asema Takao-vuorella piipahtaessa. Reittiopas kertoo reitin olevan halvin sekä sisältävän vähiten junan vaihtoja (ks. sininen ja keltainen pallero kuvassa ylhäällä vasemmalla). Lisäksi opas kertoo kuinka kauan matkaan menee ja kuinka suuri osa tästä ajasta on junassa istumista – osa ajastahan menee usein vaihtojunan odotteluun tai toiselle asemalle siirtymiseen. Hinta taas kertoo kunkin junalinjan hinnan erikseen, koska junaa vaihdettaessa vaihdetaan myös junalinjaa.
Tässä esimerkki sellaisesta reitistä, jolla vaihdetaan välillä junaa, mutta ei junalinjaa – JR:n Yamanote-linjan junasta vaihdetaan JR:n Chuo-linjan junaan. Vasta Takaon asemalla hypätään Takaosanguchille vievään Keio-linjan junaan.
Yksi asia, josta pidän Yahoon palvelussa on se, että sen kautta pystyy näkemään kartalta missä asema sijaitsee. Myös HyperDiasta pystyy kyllä klikkaamaan kartan esiin, mutta tämä ei toimi kovin hyvin silloin, jos samannnimisiä asemia on paljon lähekkäin. Yahoon kartalla paikannukset ovat yleensä tarkempia, ja tämä on auttanut omalla kohdallani erityisesti Osakassa Namban/Nanban asemien kanssa. Katsotaanpa seuraavaa esimerkkiä.
Hain siis reittiä Nambasta Tempozanin puistoon. Tempozanin puisto ei ole asema, mutta haulla pystyy kätevästi löytämään myös reittejä tunnetuille maamerkeille ja nähtävyyksille, joihin tietysti joutuu kävelemään ainakin joitakin metrejä asemalta.
Joka tapauksessa, kuten voitte ylllä näkyvästä kuvasta huomata, reittiopas ohjaa minut yhdeltä Nanba-nimiseltä asemalta toiselle Nanba-nimiselle asemalle. Japaniksi toinen on kirjoitettu hiraganalla, toinen kanji-merkeillä, mutta kielitaidottomalle tämä ei paljoa kerro. Nanban asemien ja muiden vastaavien asemien, joita on useampi samanniminen, kannattaa suunnistaa ensisijaisesti junalinjojen perusteella, mutta jos tämä tuntuu vaikealta, Yahoo antaa mahdollisuuden myös kartan katsomiseen.
Nanban asemia. Samannimisiä tai lähes samannimisiä asemia on jonkin laskentatavan mukaan yhteensä 6 kappaletta, mutta kyllä tämäkin varmaan vaikuttaa jo ihan tarpeeksi monimutkaiselta.
Yahoon palvelu näyttää myös liikennetiedotteet
Vaikka HyperDia antaakin varoituksia Japan Rail Passiin liittyen, se ei oman kokemukseni mukaan kerro mahdollisista hetkellisistä ongelmista valitulla reitillä. Tällaisia ovat esimerkiksi viivästykset aikataulussa onnettomuuksien tai muiden syiden takia. Yahoon aikataulupalvelu taas kertoo näistä oman kokemukseni mukaan hyvinkin ajankohtaisesti, joskus jopa nopeammin, kuin asiasta edes kuulutetaan asemalla.
Tällä valitsemallani reitillä oli ilmeisesti jotakin ongelmia junan sähkölinjoissa, joka johti junien myöhästelyyn ja jopa peruutuksiin.
Turistin näkökulmasta junalinjojen myöhästeleminen ei yleensä ole kovin suuri ongelma, mutta esimerkiksi lentokentälle tai johonkin tapahtumaan mennessä voi olla ongelmallista, jos juna ei tule ajoissa. Lisäksi joskus junalinjat saattavat olla jonkin aikaa jopa täysin pysähdyksissä. Asiasta tiedotetaan kyllä yleensä asemalla ja siitä kerrotaan myös valotauluissa, mutta jos haluat tietää mahdollisista viivästyksistä jo ennen asemalle menemistä, on reittioppaan vilkaiseminen hyvä vaihtoehto. Vaikka et japania juuri osaisikaan, punainen väri kertoo nopeasti, että jotain on tekeillä.
Lopuksi
HyperDiaan verrattuna Yahoon palvelun käyttäminen voi tuntua hyvin monimutkaiselta, mutta varsinkin edes auttavasti japania osaaville suosittelen sitä sen nopeuden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Toisaalta vähemmän kiireiselle matkaajalle myös HyperDia riittää loistavasti – ja myös sen pystyy halutessaan vaihtamaan japaniksikin, jos esimerkiksi asemien japanin kieliset kirjoitusasut haluaa tietää.
Jos sinulla on lisää kysyttävää jommankumman palvelun käytöstä, vastailen mielelläni! Muita palveluita saa myös suositella kommenteissa.
Miten saan tilattua ruokaa ravintolassa Japanissa, jos en osaa japania? Selaa alemmas, jos kaipaat vinkkejä siihen, miten saat syödäksesi Japanin matkalla ilman minkäänlaisia etukäteistietoja japanin kielestä.
Jouduin hiljattain neuvomaan erästä täysin japania osaamatonta tässä asiassa, ja huomasin, että asiaa oli yllättävän vaikea selostaa, vaikka siinä ei ole mitään kovin vaikeaa. Tajusin myös, että hommasta selviää yllättävän vähällä japanilla – itse asiassa itsekään harvoin vaihdan montaa sanaa ravintolan henkilökunnan kanssa, vaikka kielitaidon puolesta tämä onnistuisikin. Toisaalta on tietysti selvä, että turisti saattaa joutua kyselemään enemmän – pitäisihän sitä jotenkin selvittää sekin, mitä ruoka sisältää. Ruokalistan lukemisessa en voi auttaa, mutta alempaa löytyy muutama vinkki tähänkin.
Ravintolan valinta
Niin, ennen ruoan tilaamista on tietysti valittava ravintola. Ravintolan löytäminen ei yleensä Japanissa varsinkaan keskusta-alueilla ole ongelma, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostuu se, minkä toinen toistaan houkuttelevammista ruokapaikoista valitsisi. Jos katutasossa ei tunnu olevan hyviä ruokapaikkoja, voit hiippailla sisään kauppakeskuksiin tai laskeutua maan alle – erityisesti Osakassa tuntuu, että maanalaisilta asema- ja kauppakäytäviltä löytyy paljon ravintoloita. Käytän itse ruokapaikan valintaan yleensä nettiä, josta etsin ravintoloita sen mukaan, millä alueella olen: esimerkiksi Tokion Shibuyassa googlailisin japaniksi Shibuyan ruokapaikkoja. Englanniksi tai suomeksi googlaileminen kuitenkin vähentää potentiaalisia ruokapaikkoja sen verran, että paikasta riippuen voi olla kannattavampaa vain kävellä ympäriinsä, etsien mukavan oloista ravintolaa. Valinnassa auttavat ravintolojen ikkunoissa näkyvät muovimallit annoksista, jotka näyttävät usein hyvin aidoilta – suorastaan syötäviltä.
Jos ravintolan valitseminen käy ylitse pääsemättömän vaikeaksi tai tuntemattomiin paikkoihin sisään astuminen tuntuu pelottavalta, suosittelen tutustumaan ketjuravintoloiden tarjontaan – ja en nyt tarkoita vain McDonaldsia ja Burger Kingiä, vaan japanilaisia ketjuja. Ketjuravintoloihin sisään menemiseen on ainakin itselläni huomattavasti pienempi kynnys, kuin esimerkiksi pieniin raamen-kuppiloihin. Alla joitakin omista suosikki-ketjuistani, joita voi kokeilla googletella.
Family Restaurantit: ガスト (Gusto), バーミヤン (Baamiyan), サイゼリヤ (Saizeriya)
Teishoku-settejä: サンルーム (San ruumu), やよい軒 (Yayoiken), ねぎし (Negishi)
Takoyaki ja okonomiyaki: 築地銀だこ (Gindaco), お好み焼き千房 (Okonomiyaki Chibo)
Ravintolaan sisään astuminen
Hyvin suuressa osassa ravintoloita on pöytään ohjaus, joten varmin vaihtoehto on astua sisään ravintolaan ja jäädä odottelemaan, että joku tulee ohjaamaan sinut pöytään. Vaikka kyseinen ravintola sattuisikin olemaan jokin vähemmän virallinen pikkukuppila, jossa pöytäänohjausta ei normaalisti harrasteta, ennen pitkää joku tulee todennäköisesti tästä huolimatta auttamaan sinut pöytään. Joissain paikoissa ruoka tilataan kahvilamaiseen tyyliin ensin tiskiltä, mutta tämän huomaa yleensä nopeasti muiden käytöstä tarkkailemalla.
Tarjoilija haluaa yleensä aina ensin varmistaa asiakkaiden lukumäärän. Voit itse varautua tähän jo etukäteen nostamalla sormia sen verran, kuin seurueessa on väkeä. Itse marssin mieheni kanssa siis enimmäkseen sisään peace-merkkiä näyttäen – hassua ehkä, mutta selkeyttää, helpottaa ja nopeuttaa asioita.
Voit myös vastata kysymykseen sanoilla. Jos olet yksin, voit sanoa hitori desu (1人です)。Kaksi ihmistä taas on futari, kolme sannin, neljä yonin, 5 gonin, 6 rokunin, 7 nananin, 8 hachinin, 9 kyuunin, 10 juunin ja suurempia pirskeitä järjestävät voivat vilkaista loput sanakirjasta. Toisaalta jos olet kovin suurella joukolla liikkeellä, suosittelen vahvasti tekemään pöytävarauksen – tämä onnistuu usein puhelimitse tai netin kautta.
Sinulta saatetaan toisinaan kysäistä millaiseen pöytään haluaisit. Esimerkiksi sushiravintoloissa on usein vaihtoehtoina tiski (kauntaa, カウンター) tai pöytä (teeburu, テーブル). Pöytään ohjauksen jälkeen saat todennäköisesti teetä tai vettä sekä ruokalistan, jota voit jäädä rauhassa tutkimaan.
Joissain ravintoloissa joudut myös itse joko kirjoittamaan nimesi ravintolan edessä olevaan listaan tai naputtelemaan samat tiedot näytölle (erityisesti liukuhihnasushipaikat). Tästä ei tosin kannata huolestua: yleensä joku tulee melko pian opastamaan, jos et itse oma-aloitteisesti huomaa tätä prosessia aloittaa.
Ruokalistan tutkiminen
Ruokalistoissa on usein runsaasti hyvälaatuisia kuvia, joka auttaa merkittävästi ruoan valitsemisessa, vaikka kielestä ei mitään ymmärtäisikään. Jos kuitenkin haluat tietää tarkemmin mitä syöt, joudut mahdollisesti kääntymään henkilökunnan puoleen, jollei englannin kielistä menua ole tarjolla. Jos et osaa yhtään japania etkä usko hyötyväsi henkilökunnan japaninkielisistä vastauksista, suosittelen joko yrittämään kysymistä suoraan englanniksi tai pyrkimään omatoimiseen selvittämiseen. Omatoimiseen selvittämiseen paras keino on mielestäni jokin kuvasta kääntävä käännös-appi, kuten Google Translate. Mahdollisimman hyvän käännöksen saadakseen suosittelen vaihtamaan ohjelman kielipariksi japani-englanti japani-suomi-parin sijaan.
Joskus listalla on valitettavasti pelkkää tekstiä. Muistaakseni tässä ravintolassa on kuitenkin myös englanninkielinen ruokalista!
Käännösohjelman lisäksi myös kysyminen auttaa, jos vain ymmärtää vastauksen. Tietysti tähänkin voi kokeilla tulkkaus-appeja: esimerkiksi Google Translaten mikrofonin kautta toimiva käännös käänsi suomeksi onnistuneesti muutamat lauseet, joita kokeilin sille japaniksi sanoa. Tällöin täytyy tosin toivoa, että tarjoilija puhuu mahdollisimman selkeästi. Alla kuitenkin muutama hyödyllinen fraasi, jolla kysymistä voi kokeilla.
これは何が入っていますか。Kore wa nani ga haitteimasu ka? = Mitä tämä sisältää? これは X が入っていますか。Kore wa X ga haitteimasu ka? = Sisältääkö tämä X:ää? X が苦手ですが、、、。X ga nigate desu ga… = En pidä X:stä… (eihän tässä ole sitä / saisinko tämän ilman sitä).
X:n paikalle pitäisi tietysti saada vaihdettua jokin, mistä erityisesti haluat kysyä. Jos olet vegaani tai kasvissyöjä, niin suosittelen vilkaisemaan myös tätä* toista blogia varten kirjoittamaani englannin kielistä postausta, jossa ohjastan miten ravintola-annosta voi yrittää muokata mieleisekseen. Tuolta blogista löytyy myös japaninkielinen vegaani-ruokavalio-pdf, jonka voi tulostaa matkalle mukaan.
Jos on kovin suunnitelmallinen matkaaja, ruokalistoja voi tutkia myös ravintoloiden sivuilla etukäteen. Tällöin käännösohjelmien ja sanakirjojen käyttäminen on helppoa, ja annoksien nimiä voi halutessaan kopsailla vaikka kuvahakuun.
Ruoan tilaaminen
Kun ruoka on valittu tai olet todennut tarvitsevasi sen valintaan tarjoilijan konsultaatiota, on aika kutsua tarjoilija paikalle. Jos pöydässä on tähän tarkoitettu nappi, paina sitä, mutta jollei näin ole, voit aloittaa tähyilemällä ympärillesi. Itse vain yleensä yritän tähyilemällä saada katsekontaktin tarjoilijaan ja sitten joko katson tätä merkitsevästi ja nostan kättäni aavistuksen merkiksi siitä, että haluaisin tilata. Usein tällainen hienovarainen hiljainen kutsuminen riittää, mutta tarvittaessa tarjoilijaa voi myös kutsua sanomalla sumimasen (すみません) tai onegai shimasu (お願いします).
Tuolla harmaalla vekottimella kuvan oikeassa yläreunassa saa kutsuttua tarjoilijan helposti ja vaivattomasti. Kuva Jonathans -perheravintolasta.
Sitten itse annosten tilaamiseen! Esittelen alla kaksi yksinkertaista fraasia, joilla saa helposti haluamansa ruoan tilattua. Molemmat tarkoittavat samaa, mutta jälkimmäinen on kohteliaampi. Itse käytän yleensä jälkimmäistä – joskin vaihdan ”tämä”-sanan ruoan nimeen – mutta varsinkin aloittelijoille ensimmäiseksi mainittu voi helpompi muistaa ja ääntää.
Yllä oleva fraasi lausutaan siis samalla, kun osoitetaan haluttua annosta. Jos haluat tilata useamman annoksen kerralla, voit luetella annokset sanan to (と) avulla, joka tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin suomen ”ja”.
これとこれをください。Kore to kore o kudasai. これとこれをお願いします。Kore to kore o onegai shimasu.
Huomaa, että voit joko sanoa tai jättää ”o”-partikkelin pois ennen sanoja ”kudasai” tai ”onegai shimasu”. Tämä ei vaikuta ymmärtämiseen ja molempia käytetään – valitse siis sen mukaan, kumpi itsellesi tuntuu helpolta sanoa. Jos muuten ruoan valinta tuottaa aivan ylitse pääsemätöntä tuskaa, voit käyttää seuraavaa fraasia suositusten pyytämiseen.
おすすめはありますか。O-susume wa arimasu ka. = Mitä suosittelet? / Onko jotain annosta mitä suosittelisit?
Tähän suosituskysymykseen voi sitten vastata esimerkiksi sore onegai shimasu eli sitä kiitos, jos mainittu vaihtoehto kuulostaa hyvältä.
Laskun maksaminen (ja pyytäminen)
Japanissa laskua ei yleensä joudu pyytämään, vaan se tuodaan pöytään samaan aikaan ruokien kanssa. Toisinaan se laitetaan pöydälle, toisinaan taas esimerkiksi pöytälevyn pohjassa olevaan pieneen koloseen. Tämä paperi sitten kiikutetaan kassalle siinä vaiheessa, kun haluaa maksaa laskunsa – tarjoilijaa ei siis tarvitse yleensä erikseen pyytää paikalle antamaan laskua.
Joskus paperista laskua ei ole, vaan kassalle marssitaan oman pöytänumeron sisältävän läpyskän kanssa. Esimerkiksi joissain izakaya-ravintoloissa tämä läpyskä voi löytyä myös seinältä, yksityisissä huoneissa jopa huoneen ulkopuolelta. Japanilaisetkaan eivät aina osaa etsiä laskua oikeasta paikasta, jos paikassa ei ole tullut käytyä aiemmin, joten epäselvissä tilanteissa voi häpeilemättä kysyä tarjoilijalta laskua. Tämä onnistuu seuraavasti.
Alempaan voi myös vaihtaan o-kanjoo sanan tilalle sanan o-kaikei (お会計), jota ei tosin virallisten säännösten ja muinaisten merkitysten vuoksi saisi asiakas käyttää. Hyvin moni (mm. lähes kaikki omat tuttavani) kuitenkin tätä käyttävät, samoin minä itse, joten voit valita sanoista sen, jonka muistat helpoiten.
On myös huomattava, että laskupolitiikka riippuu jonkin verran ravintolasta. Esimerkiksi liukuhihnasushi-ravintoloissa, joissa hinta maksetaan usein lautasmäärän mukaan, tulee useimmiten pyytää tarjoilija paikalle laskemaan lautaset. Tähän on usein jokin nappi (jossa lukee esim. お会計 (o-kaikei) tai muuta vastaavaa), joko tilauksia varten varatulla ruudulla tai jossain sen lähettyvillä, mutta muuten tähänkin voi käyttää yllä näkyviä fraaseja. Ylipäätään ravintoloissa, joissa käytetään tilaamiseen tablettia, tulee usein ennen laskun maksua näpätä tabletista お会計-nappia – jonka jälkeen tarjoilija joko tulee tai ei tule paikalle.
Laskun maksamisessa itsessään ei yleensä ole suurempia epäselvyyksiä. Luottokortit ja pankkikortit eivät aina Japanissa toimi, joten käteistä kannattaa aina varmuuden vuoksi varata mukaan. Joissain paikoissa voi myös pienentää matkan aikana kertynyttä kolikkovalikoimaa, jos kassasta löytyy automaattinen kolikonlaskija. Muuten sadoilla kolikoilla maksaminen ei ole kovin suositeltavaa – pahimmassa tapauksessa ravintola kieltäytyy ottamasta niitä vastaan. Myös 2000 jenin seteleitä saatetaan karsastaa – näitä tosin tulet näkemään vain siinä tapauksessa, että vaihdat rahasi Suomessa, ja tällöinkin melko epätodennököisesti.
Joskus koko yllä kuvattu prosessi on täysin erilainen – näin esimerkiksi siinä tapauksessa, että törmäät tällaiseen automaattiin heti sisään astuessasi. Tällöin ruoka valitaan ja maksetaan ensin, jonka jälkeen lipuke annetaan henkilökunnalle.
Lopuksi
Vaikka tämä voi ensikertaa Japaniin menevälle kuulostaa monimutkaiselta, ravintolassa tilaaminen ei Japanissa lopulta ole kovin vaikeaa eikä siihen tarvita kovin paljon japanin osaamista. Henkilökunta tulee yleensä melko nopeasti auttamaan, jos näyttää eksyneeltä – ja jos ei tule, niin aina voi vaihtaa viereiseen ravintolaan. Jos olet kaikkiruokainen, sinulla ei ole allergioita etkä pelkää yllättäviäkään kokemuksia, ei kielitaidon puutekaan hirveästi jarruta ravintolan tai ruoan valintaa.
Jos kaipailet lisäselityksiä tai lisää fraaseja joihinkin tilanteisiin, niin vastailen mielelläni kommentteihin.
Kuten Suomessakin, myös Japanissa on neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. Paikoin ne muistuttavat hyvinkin paljon Suomen vastaavia – esimerkiksi Hokkaidolle matkaava voi yllättyä siitä miten lähellä Hokkaidon lämpötilat toisinaan ovat Suomen lämpötiloja. Tietenkin Hokkaidollakin on kesällä usein Suomea lämpimämpää ja talvella taas lauhempaa, mutta eteläisempään Japaniin verrattuna ilmasto muistuttaa huomattavasti enemmän Suomen säitä.
Tällä kertaa en kuitenkaan kerro tarkemmin Hokkaidon säästä, vaan keskityn antamaan mahdollisimman kattavan oppaan siitä, millaisia vaatteita Tokion ja Osakan seuduille sekä näiden väliselle Tyynen valtameren puoleiselle alueelle matkaavan kannattaa kunakin vuodenaikana kannattaa pakata mukaan. Suuri osa neuvoista soveltuu toki myös muihin alueisiin, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa kuinka paljon kohteen sää eroaa esimerkiksi Tokion seudusta.
Japanin hyytävä talvi (joulu-helmikuu)
Japanin talven voi sanoa ajoittuvan joulukuusta helmikuun loppuun. Tämä ajanjakso on Japanissa kylmintä aikaa, mutta myös kuivinta, sillä talvella sataa keskimäärin vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Tokiossa ei tämän vuoksi yleensä juuri lunta nähdä, vaikka lämpötila laskisikin lähemmäs nollaa. Miten talviselle Japanin reissulle sitten pitäisi pakata?
Kengät, jotka eivät ole liian kylmät, mutta eivät myöskään liian kuumat – esimerkiksi uggien kaltaiset karvavuoriset kengät ovat osoittautuneet omalla kohdallani liian kuumiksi. Liian lämpimät kengät voivat muodostua ongelmaksi myös kaupoissa ja ravintoloissa käydessä, sillä sisällä on usein lämmitys päällä – eikä tehossa yleensä juuri säästellä. Kenkien vedenkestävyyttä ei tarvitse talvella juuri pohtia, mutta varmuuden vuoksi voi tietysti napata mukaan myös vedenkestävät ja vähemmän luistavat kengät, jos vettä tai lunta sattuisikin satamaan.
Toppatakki tai villakangastakki. Valitsen itse yleensä takin sen mukaan mitä pitäisin Suomessa päällä nollakeleillä tai pienellä pakkasella. Suomen syksyn tai kevään säitä ei kannata pitää esimerkkeinä, sillä Japanin talvi osaa olla välillä yllättävän hyytävä. Vaihtoehtoisesti voit myös jättää toppatakin kotiin ja korvata sen kevyemmällä takilla ja kerrospukeutumisella.
Pitkähihaisia paitoja ja/tai neuleita. Itse otan yleensä talvisin mukaan vain paksumpia neuleita ja muutaman ohuemman paidan reippailua vaativia päiväretkiä varten.
Pitkälahkeisia housuja, tai vaihtoehtoisesti hameita käyttäville sukkahousuja tai legginssejä. Vaikka japanilaiset koululaiset viilettävätkin ulkona pelkissä hameissa, ulkona on silti kylmä.
Hansikkaat, vaikka suurkaupungeissa moni ei tunnukaan niitä käyttävän. Suosittelen erityisesti muille kaltaisilleni murmeleille, joilla on taipumusta käsien kuivumiseen.
Huivi, ja varmuuden vuoksi myös jokin korvat peittävä päähine, ainakin jos olet menossa vuorille tai kylmemmille seuduille. Hupullinen takki voi myös olla hyvä vaihtoehto.
Aurinkolasit. Aurinko paistaa varsinkin tammi-helmikuussa välillä niin kirkkaasti, että aurinkolasit ovat yllättävän usein tarpeen, jos ne vain kehtaa laittaa päähänsä – japanilaisilla kun aurinkolaseja näkee tietysti talvella vielä harvemmin kuin kesäaikaan.
Lämmin oloasu / pyjama majapaikassa oleilua varten.
Itse otan talvisin yleensä mukaan villakangastakin, jonka alle puen päivästä riippuen paksun neuleen tai lämpöä eristävän pitkähihaisen aluspaidan ohuemman neuleen kanssa. Toisinaan myös aluspaita + paksu neule -konbo tulee tarpeeseen. Alaosana käytän farkkuja, kenkinä taas lenkkareita tai tennareita. Hyvin hengittävät lenkkarit ovat joskus kylmät, mutta kahdet sukat päällekkäin auttavat ongelmaan. Lisäksi pidän mukana sormikkaita ja irrallisia pannattomia korvaläppiä, jotka saa kätevästi korvien päälle ilman, että mahdollinen kampaus sotkeutuu. Urheillessa käytän joko tuulitakkia (joka on myös kätevästi vedenkestävä sadepäiviä varten) tai pelkkää hupparia riippuen intensiteetistä.
Tältä itse näytin muutama vuosi takaperin talvella Tokyo Domen edustalla, valmiina astumaan sisään Furusato Matsurin pyörteisiin – eli maistelemaan erilaisia ruokia Japanin eri kolkista. Sisällä takki ja huivi lähtivät melkein heti käsivarrelle roikkumaan.Lämpöteknisiä vaatteita kylmimmille päiville. Kaikista eniten näitä tarvitsee Japanissa tosin mielestäni sisätiloissa, jos lämmitys ei ole päällä…
Toisaalta kannattaa myös huomata, että talvi ei ole välttämättä aina eikä koko aikaa hyytävä – joinain vuosina en ole Japanissa ollessa käyttänyt villakangastakkia juuri ollenkaan, koska on yksinkertaisesti ollut liian lämmin. Jos olet lähdössä lyhyelle matkalle, kannattaa tietysti vilkaista sen hetken säätä ennen lähtöä.
Japanin vaihteleva kevät (maalis-toukokuu)
Kevät on pukeutumisen suhteen Japanin vaikeimpia vuodenaikoja, koska sää vaihtelee todella paljon. Maaliskuussa voi olla vielä todella talvinen sää ja moni japanilainen saattaa kulkea toppatakissa vielä kirsikankukkakaudellakin. Toisaalta maaliskuun loppua kohden sää voi lämmetä hyvinkin yllättävillä harppauksilla: vaikka edellisenä päivänä olisi ollut alle 10 astetta lämmintä, seuraavana päivänä lämpötila saattaakin nousta auringossa lähelle 20 astetta. Myös sateet alkavat talven jälkeen lisääntyä ja säästä tulee siis kaikin puolin epävakaisempaa, vaikka varsinaisia myrskyjä ei yleensä keväällä juuri nähdäkään.
Jos Japanissa matkailee maaliskuusta aina toukokuuhun asti, on myös varauduttava yllättäväänkin lämpöön, sillä toukokuussa saatetaan päästä jo Suomen kesän kaltaisissa lämpötiloihin. Lämpötila Tokion alueella on yleensä 15-23 asteen välillä, mutta oman kokemukseni mukaan keskilämpötiloihin ei aina kannata luottaa, koska olen itse saanut kokea sekä trenssitakkia vaativan, kolean toukokuun sekä kesäisen kuuman toukokuun, jolloin t-paitakin tuntui liialta vaatetukselta.
Kevyt takki, kuten trenssi- tai nahkatakki. Maaliskuussa matkaava saattaa kaivata myös paksumpaa topattua takkia, mutta jos matkalaukkuun ei mahdu, kerrospukeutuminen riittää yleensä korvaamaan toppatakin. Toukokuussa neuletakki tai hupparikin saattaa riittää.
Huivi, jolla voi tarvittaessa tehdä asusta lämpimämmän ja suojautua pahimmalta viimalta.
Vähintään kahdet kengät, jotta kengät saa kuivumaan mahdollisen sadepäivän jälkeen. Ballerinat ja muut avonaiset kengät ovat maaliskuussa yleensä vielä liian hyytävät, mutta huhti-toukokuussa ne saattavat olla jo erittäin mukava valinta. Nilkkurit saattavat tuntua toukokuussa jo hiostavilta.
Sekä lyhyt- että pitkähihaisia paitoja, joita voi tarvittaessa myös kerrostaa ja ottaa pois lämpötilan noustessa päivän mittaan.
Neuletakkeja, huppareita tai muita helposti riisuttavia ja puettavia vaatteita, jotta selviää sekä kylmistä aamuista, lämpimistä päivistä että hyisistä illoista.
Kuvan päivänä olin aamuna hytissyt neuletakissa, iltapäivällä taas t-paidassakin oli vähän kuuma. Kerrospukeutuminen on siis todellakin suositeltavaa!
Japanin kostea ja kuuma kesä (kesä-elokuu)
Minulla on aina ollut jonkinlainen viha-rakkaus-suhde Japanin kesään, mutta viimevuosina tämä on kääntynyt entistä selkeämmin rakkauden puolelle. Suunnilleen kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin kestävä sadekausi on edelleen omaan makuuni hieman liian kostea, mutta tämän jälkeen laskeutuva kuumuus alkaa tuntua vuosi vuodelta mukavammalta. Tämä johtuu kenties osin siitä, että olen oppinut pukeutumaan oikein, syömään oikein ja juomaan tarpeeksi enkä siksi enää saa lämpöhalvausta tai helteestä johtuvaa migreeniä aivan niin usein – joka tapauksessa suosittelen kesällä miettimään pukeutumista erityisen huolellisesti.
Vedenkestäviä vaatteita sadekaudelle, kuten vettä kestävät kengät ja hengittävä sadetakki, jos liikut paljon luonnossa. Sateenvarjoja saa Japanista, niitä ilmestyy kaduille kuin sieniä sateella aina kun sataa (…), joten niitä ei tarvitse ottaa mukaan. Myös peruslenkkarit ovat ihan hyvät kengät sadesäälläkin, mutta nahkaisia kenkiä kannattaa välttää – itse olen onnistunut pilaamaan yhdet Lacosten nahkatennarit äkillisessä rankkasadekuurossa. Elokuun loppupuolella voi myös olla taifuuneja.
Ohuita, hengittäviä vaatteita. Vaatekappaleesta viis – kunhan se hengittää, on ohutta kangasta ja mielellään vaaleaa väriä, sillä tummat värit imevät lämpöä pahiten.
Jos haluat pukeutua kuin paikalliset, keskity hihattomien ja enemmän ihoa paljastavien vaatteiden sijaan niihin hieman peittävämpiin vaatekappaleisiin. Varsinkin viimevuosina hihattomat paidat ovat tosin näyttäneet yleistyneen myös japanilaisten keskuudessa eli eri puolilta nettiä löytyvät ”älä pue hihatonta toppia Japaniin” -vinkit ovat ehkä jo vähän vanhentuneen puoleisia.
Shortseja, hameita, mekkoja… Alaosa saa olla hyvinkin lyhyt, mutta liikaa paljastelua ei Japanissa(kaan) katsota hyvällä.
Muutama ohut neuletakki, huppari tai muu vastaava ilmastoituja sisätiloja varten. Kun hikoilee 30 asteen helteessä ulkona, viilennetyt ravintolat ja kaupat tuntuvat välillä oikeasti kylmiltä. Myös jokin ohut huivi voisi ajaa saman asian.
Hellehattu ja aurinkolasit. Auttavat muun muassa ehkäisemään lämpöhalvausta.
Hengittävät kengät, mieluiten useampi pari. Sandaaleissa kulkiessa kannattaa kantaa mukana sukkaparia, jotta voi tarvittaessa ottaa kengät pois perinteisiin japanilaisiin tiloihin mennessä.
Itse pukeudun kesällä yleensä jonkinlaiseen t-paita + polvipituinen hame / maxihame / kesäiset housut -tyyliseen yhdistelmään. Olen tykännyt erityisesti viimevuosina muodissa olleista erilaisista leveälahkeisista väljistä housuista, jotka ulottuvat vähän polven alle tai nilkkoihin, ja näitä on näkynyt Japanissakin varsin runsaasti. Käytän itse välillä myös ohuita farkkuleggingsejä – joita näkee japanilaisillakin – mutta niissä tulee valitettavasti juuri niin kuuma, kuin kuvitella saattaa. Japanilaisilla näkee myös usein erilaisia pitkähihaisia tai puolipitkähihaisia paitoja, mutta oma kuumuudensietokykyni ei tuohon kykene. Joskus kiedon tosin harteilleni neuletakin, jotta voin laittaa sen päälleni, kun menen sisään johonkin kylmäksi ilmastoituun tilaan.
Japanin UNIQLOsta saa muuten aivan ihania kuumiin päivään sopivia alustoppeja ja muita alusvaatteita. AIRism-malliston vaatteet on tehty materiaalista, joka on paitsi viilentävää, myös kuivuu nopeasti ja lupaa myös estää hien tuoksahdusta sun muuta mukavaa. …ja tämä ei ole maksettu mainos, tuo mallisto on vain tehnyt omasta olostani Japanin kesässä niin paljon mukavampaa, että suosittelen oikeasti muitakin kokeilemaan.
Japanin mukava mutta myrskyisä syksy (syys-marraskuu)
Monen mielestä syksy on sään puolesta Japanin mukavinta aikaa. Taifuuneja lukuun ottamatta sää onkin syksyllä varsin mukava, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Alkusyksystä saatetaan tosin vielä nauttia hyvinkin kesäisistä lämpötiloista, mutta pahimmat helteet ovat yleensä kuitenkin jo takanapäin. Siinä missä keväällä sää on epävakaista lämpötilojen puolesta, syksyllä joutuu jonkin verran varomaan äkillisiä myrskyjä ja varsinkin taifuuneja. Taifuuneista kyllä tiedotetaan aina etukäteen ja niiden kulkua voi seurata sekä netissä että televisiouutisten kautta, joten ne eivät yleensä pääse yllättämään. 1-2 päivää kestävät sateet ja tuulet saattavat kuitenkin vaikuttaa junaliikenteeseen, joten tämä kannattaa ottaa huomioon varsinkin lyhyillä matkoilla.
Kengät, joiden ajattelisit sopivan Suomen vaihtelevaan kesäsäähän. Syyskuussa on vielä kuuma ja lämpötila nousee usein jopa 30 asteeseen, mutta marraskuussa iltaisin lämpötila voi laskea helposti 10 asteen kieppeille. Lisäksi taifuunien ja muiden myrskyjen takia esimerkiksi nahkakengät olla joinain päivinä riskialtis vaihtoehto.
Syys-lokakuulle lyhythihaisia paitoja ja joko ohuita pitkähihaisia paitoja tai lyhythihaisen päälle sopivia neuletakkeja, huppareita tai muita pitkähihaisia. Erityisesti aamuisin ja iltaisin voi olla hyvinkin koleaa jo syyskuussakin.
Kesään ja syksyyn sopivia alaosia. Farkuissa tulee alkusyksystä vielä kuuma, mutta shortseja näkee harvalla enää loka-marraskuussa. Suomen kesäsää tarjoaa tässäkin hyvän ohjenuoran.
Marraskuulle lisäksi pitkähihaisia paitoja / neuleita ja ohut takki.
Tämä kuva on lokakuulta – t-paitojakin tosiaan näkee vielä keskisyksylläkin.
Olen itse ollut syksyllä Japanissa vain muutaman kerran ja joudun myöntämään, että tunnen sen huonoiten kaikista Japanin vuodenajoista. Vaihtovuonna suurin osa syksystä meni sitä paitsi niin kovassa kuumeessa, että oikealla lämpötilalla tuskin oli hirveästi vaikutusta pukeutumiseeni… Olen kuitenkin huomannut, että kevään tapaan sää on hyvin vaihtelevaa ja varsinkin koko kolmen kuukauden pätkän Japanissa viettävä joutuu varaamaan matkaan hyvin laajan skaalan eri säihin sopivia vaatteita. Sateet saattavat joskus yllättää ja vaihtovuoteni aikana onnistuin kastumaan useampia kertoja aivan läpimäräksi matkalla koululta asemalle. Sateenvarjoja löytyy kyllä sadesäällä helposti, mutta ei niitäkään tietenkään ihan hirveätä varastoa halua kotiinsa.
Lopuksi
Siinä olivat siis Japanin neljä vaihtelevaa vuodenaikaa vaatesuosituksineen. Kuten varmasti jo yllä olevan perusteella huomasitte, Japanin sää on toisinaan varsin vaihtelevaa myös vuodenaikojen sisällä – kuten Suomenkin – joten kannattaa tietysti aina myös tarkistaa sää vielä ennen lähtöä. Jos kuitenkin olet lähdössä esimerkiksi vaihtoon Japaniin, saatat joutua varaamaan mukaan hieman monipuolisemmin puettavaa. Onneksi myös Japanista saa tarpeen tullen ostettua lisää!
Japanissa käyneet tai Japanissa asuvat: vinkit ja lisäykset ovat aina tervetulleita! Vastaan myös mielelläni Japaniin matkaavien lisäkysymyksiin, eli kommenttia vain alle. (:
Moni tietää, että kiitos on japaniksi arigatoo. Japanin kielessä on kuitenkin myös monta muuta tapaa kiittää eikä ulkomailla tunnetuin vaihtoehto välttämättä ole läheskään kaikissa tilanteissa se paras ilmaisu. Esittelenkin tässä artikkelissa erityisesti Japaniin matkaavia varten useita erilaisiin tilanteisiin sopivia fraaseja kiitollisuuden ilmaisuun. Lopuksi vielä kerron mitä satunnaisesti matkaavan kannattaa muistaa – kiireinen voi siis halutessaan scrollata suoraan artikkelin loppuun.
ありがとう (arigatoo)
Arigatoo lienee se kaikista tunnetuin ja japania vähemmän osaavien keskuudessa myös käytetyin tapa kiittää. Monella japania opiskelevalla tämä voi hyvinkin olla niitä ensimmäisiä opittuja sanoja. Tosiasiassa Japaniin matkaava kuitenkin harvemmin törmää tilanteisiin, jossa tarvitsisi juuri tätä ilmaisua – ainakaan yksinään.
Sellaisenaan arigatoo on hyvin tuttavallinen vastine sanalle ”kiitos”. Sitä voi käyttää kavereiden seurassa tai perheen kesken, mutta harva käyttää siitä kiittääkseen esimerkiksi ravintolan kokkia tai kaupan myyjää. Toisaalta lasten tai muuten hierarkiassa itseään alempana olevien kanssa puhuessa arigatoo riittää kiitokseksi mainiosti – eri asia sitten, haluaako aina välttämättä osoittaa keskustelukumppanille olevansa tätä korkeammalla. Esittelen kuitenkin seuraavana muutaman tavallisen turistin näkökulmasta käytännöllisemmän sanan.
ありがとうございます (arigatoo gozaimasu)
Tässä ilmauksessa käytetään sanaa arigatoo, mutta se on huomattavasti kohteliaampi ilmaus, joka sopii hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Tällä ilmauksella voi esimerkiksi kiittää tien neuvonutta satunnaista paikallista tai vaikkapa ravintolan tarjoilijaa. Toisaalta olen joskus kuullut, ettei sanaa arigatoo tulisi käyttää asiakaspalvelussa työskenteleville puhuessa, mutta japanilaisten toimintaa seuraamalla ja paikallisia tuttuja konsultoimalla olen tullut siihen tulokseen, että tämä ei pidä paikkaansa ainakaan käytännön kielenkäytössä.
Asiakaspalvelijoiden kohdalla mainittakoon myös, että koska asiakaspalvelija on japanilaisen käsityksen mukaan velvoitettu palvelemaan lähes jumalan tasolla olevaa asiakasta, ei asiakkaalla ole käytännössä minkäänlaista velvollisuutta kiittää. Teoriassa mikä tahansa kiitos on siis perinteisen käsityksen mukaan jo liiankin kohtelias. Nyky-Japanissa yleinen käsitys tuntuu kuitenkin olevan se, että asiakaspalvelijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja heitäkin tulee kiittää – jos ei sanallisesti, niin vaikka sitten nyökkäämällä. Myös ikä voi jonkin verran vaikuttaa suhtautumiseen tähän asiaan ja varsinkin vanhempien miesoletettujen kohdalla asiakaspalvelijan kohtelias sanallinen kiittäminen tuntuu olevan ainakin hieman harvinaisempaa. Kyse ei ole välttämättä epäkohteliaisuudesta, vaan myös kankean muodollisuuden välttämisestä ja jonkinlaisesta itseilmaisusta – ja siitä, millaista käytöstä eläkeikäiseltä mieheltä mahdollisesti odotetaan.
Kun, tarjoilija tuo tarjottimen eteeni, sanon itse yleensä arigatou gozaimasu. Kuvassa Marugame Seimen -ravintolan mentaiko-udon-annos tempuralla.
Summa summarum, arigatoo gozaimasu sopii siis loistavasti hyvin monenlaisiin tilanteisiin, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Turistina ilmaisua voi mielestäni hyvin käyttää kummempia miettimättä lähes kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa Suomessa sanoisi ”kiitos”. Ilmaus esiintyy kontekstista ja merkityksestä riippuen myös imperfektissä (arigatoo gozaimashita), mutta matkaajalle preesens-muoto riittää hyvin.
どうもありがとうございます (doomo arigatoo gozaimasu)
Jos haluat olla vielä hieman edellistä ilmausta kohteliaampi, voit lisätä rimpsun alkuun sanan doomo. Kun itse aikoinaan aloitin japanin opiskelun, luulin jostain syystä, että tämä on se kaikista kohteliain mahdollinen fraasi, mutta näin ei kuitenkaan ole – vielä kohteliaampiakin vaihtoehtoja löytyy, jos selaat alas asti. Seuraava ei kuitenkaan ole sellainen.
どうも (doomo)
Sana doomo toimii kiitoksena myös yksinään, mutta ei ole kovin kohtelias, vaan hyvin kevyt tapa kiittää. Tätä kuulee joskus kaupoissa, oman kokemukseni perusteella erityisesti vanhemmat miesoletetut saattavat kiittää kassatyöntekijää sanomalla doomo. Tilanteesta, käyttötavasta ja jopa äänensävystä riippuen sana voi kuulostaa hyvin epäkohteliaalta, joten sanan kanssa kannattaa olla varovainen. Erityisesti yksinään käytettynä sana antaa helposti jollain tavalla ylimielisen kuvan, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.
感謝 (kansha) -fraasit
Tämä menee vähän edistyneemmän japanin puolelle, mutta muodollisissa tilaisuuksissa kiitollisuutta tarkoittavan sanan (感謝, kansha), sisältävät fraasit saattavat tulla tarpeeseen. Tämä sana on erityisen mielenkiintoinen siksi, että se koostuu tunteita (感) ja anteeksipyyntöä (謝) merkitsevistä kirjoitusmerkeistä. Tämä kertoo paljon siitä, mitä kiittäminen oikeastaan Japanissa usein tarkoittaa: samalla kun kiität, pyydät tavallaan myös anteeksi.
Muutama esimerkki sanan käytöstä fraaseissa: 感謝しています (kansha shiteimasu) = ”Olen kiitollinen” 心から感謝いたします (kokoro kara kansha itashimasu) = ”Olen kiitollinen sydämeni pohjasta” 心より感謝申し上げます (kokoro yori kansha moushiagemasu) = ”Ilmaisen (nöyrästi) kiitollisuuteni sydämeni pohjasta”
Kaikki kolme fraasia voidaan kääntää myös yksinkertaisesti sanalla ”kiitos”, mutta käänsin ne huvikseni hieman kirjaimellisemmin, jotta näette hieman millaisia rakenteita näiden ilmausten taakse kätkeytyy. Kaikki kolme ovat hyvin nöyriä ilmaisuja, joita moni Japaninmatkaaja ei luultavasti tule koskaan käyttämään. En myöskään suosittele käyttämään näitä ”mitä kohteliaampi, sen parempi” -mentaliteetilla, sillä vaikka ajatus olisikin kaunis, voi liika kohteliaisuus olla jopa loukkaavaa. Samaan tapaan kuin Suomessa voi suuttuneena vaihtaa kirjakieleen tai teitittelyyn, Japanissakin kohteliaisuutta voi käyttää myös aseena tai ivallisena pilkantekona. Saatat kuitenkin kuulla näitä esimerkiksi asiakaspalvelijoilta, joten ilmaisujen muistamisesta ei ole haittaa.
Saatat kuulla jonkin yllä mainituista muodollisista kiitoksista jo lentokoneessa.
すみません (sumimasen)
Sumimasen on hyvin yleisesti käytetty ilmaus, mutta jätin sen tässä listassa hieman alemmas sen monimutkaisen merkityksen vuoksi. Moni tuntee ilmauksen nimittäin paremmin sen toisesta merkityksestä: anteeksipyyntönä. Tällä sanalla voi kuitenkin myös kiittää ja se on erityisen kätevä silloin, kun haluat sekä kiittää että pyytää anteeksi samalla kertaa. Jos esimerkiksi pudotat lompakkosi ja joku kiikuttaa sen sinulle (juostuaan ensin perässäsi kolmen kilometrin verran, koska olet luullut heppua stalkkeriksi ja juossut karkuun), voit kiittää käyttämällä sanaa sumimasen. Moni tosin tällaisissakin tapauksissa kasaa perään vielä toisenkin kiitoksen: sumimasen, arigatoo gozaimasu!
Kun kysyt puistotyöntekijältä missä lähin vessa sijaitsee ja tämä osoittaa metrin päässä olevaa kylttiä. ”Sumimasen” – nolostunut ”anteeksi” ja ”kiitos” samassa paketissa.
恐れ入ります (osore irimasu)
En muista itse juuri koskaan käyttäneeni tätä kohteliasta ilmaisua, mutta saatat kuulla sitä esimerkiksi ravintolossa. Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa istut iltaravintolassa ja pöytä notkuu lautasista ja laseista. Tarjoilija tulee paikalle kädet täynnä uusia kipposia täynnä ruokaa, mutta pöydällä ei ole paikkaa, johon nämä laskisi. Päätät auttaa tarjoilijaa siirtelemällä astioita vaikkapa kasaamalla joitakin kulhoja päällekkäin. On hyvin mahdollista, että tarjoilija kiittää sinua sanomalla osore irimasu.
Esimerkiksi tällaiseen pöytään tarjoilijan on jo astetta vaikeampi saada uusia annoksia tungettua. Järkevintä olisi tietysti tilata kerralla vain sen verran, kuin pöytään mahtuu, mutta toiseksi paras vaihtoehto on auttaa tarjoilijaa mahduttamaan lautaset pöydälle.
お世話になりました (osewa ni narimashita)
Jos olet menossa japanilaisen tutun luokse kylään, tämä ilmaisu kannattaa laittaa korvan taakse, koska sillä on kätevä kiittää esimerkiksi yöpaikasta ja huolenpidosta. Ilmaisua käytetään myös esimerkiksi opettajan tai vaikkapa omien vanhempien kiittämiseen – tai ylipäätään kenen tahansa sellaisen henkilön kiittämiseen, joka on auttanut sinua pidemmän aikaa tai tehnyt sinulle jonkin suuremman palveluksen.
Jos yöpyy paikassa, jossa kestitään näin avokätisesti, on osewa ni narimashita melkein pakollinen lause hyvästelyjen yhteydessä.
Toinen samankaltainen ilmaus on ご迷惑をおかけしました (gomeiwaku o o-kakeshimashita), joka korostaa vielä enemmän sanojan aiheuttamaa vaivaa. Ilmaus suomentuu esimerkiksi muotoon ”aiheutin sinulle vaivaa (anteeksi siitä, kiitos kun kestit)”. Sori siitä siis.
おかげさまで (okagesama de)
”Sinun ansiostasi” – ilmauksella siis kerrotaan, että puhuja on saanut jotain aikaiseksi kiitos sen henkilön, jolle nämä sanat on osoitettu. Kyse ei välttämättä ole mistään suorasta tai edes epäsuorasta avusta, mutta tällä voi helposti ilmaista, että on kiitollinen vastapuolelle jostakin.
Tykkään itse tästä ilmaisusta siksi, että se on kätevä heittää lauseen sekaan ja sillä voi joissakin erikoistapauksissa jopa vastata kehuihin. Japanissa kehuihin ei yleensä vastata sanomalla ”kiitos”, vaan kehu kielletään kenties suomalaisillekin ominaiseen tapaan. Jos omia avujaan ei kuitenkaan halua kieltää tai vähätellä, voi tilanteesta riippuen vierittää osan kunniasta toisen osapuolen harteille. Jos joku esimerkiksi kysyy sinulta, miten jokin esitelmä tai koe meni, voit vastata sanomalla okagesama de – hyvin, kiitos sinun. Vielä yleisemmin ilmausta käytetään esimerkiksi silloin, jos on juuri parantunut jostain sairaudesta, jolloin ”kyllä, olen jo terve, kiitos kysymästä” saattaa korvautua ilmaisulla okagesama de – vaikka kysyjä ei olisi millään tavalla edesauttanut tervehtymistä.
Ilmauksen kanssa voi joskus myös vitsailla: ”Kuvittelenko vain vai oletko lihonut viimeaikoina?” ”Okagesama de (kyllä, kiitos vain)”. Toimii esimerkiksi silloin, kun japanilainen ystäväsi raahaa sinua syömään toinen toistaan herkullisempia ruokia.
お礼申し上げます (orei mooshiagemasu)
Tämä ilmaisu löytyy listalta ihan siksi, että saisin mukaan vielä yhden esimerkin kiitosta tarkoittavista sanoista: myös お礼 (orei) viittaa kiitollisuuteen. Esimerkkifraasi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”ilmaisen nöyrästi kunnioittaen kiitollisuuteni” ja on yleinen esimerkiksi muodollisissa tilanteissa tai kirjoitetussa kielessä erityisesti business-maailmassa.
Itse olen päässyt käyttämään yllä mainittua ilmaisua vasta tällaisessa ympäristössä – nimittäin vaihtovuonna Wasedan yliopiston luokkahuoneessa.
恩に着ます (on ni kimasu)
Tämä on listan ilmauksista se, jonka matkailija kuulee todennäköisesti kaikista epätodennäköisimmin. Suomeksi ilmaisun voisi kääntää tarkemmin esimerkiksi muotoon ”jään kiitollisuudenvelkaan / olen kiitollisuudenvelassa”. Ilmaisua voi käyttää myös ystävien kesken vähemmän muodollisessa muodossa – esimerkiksi 恩に着るよ (on ni kiru yo). Mielenkiintoisen tästä ilmauksesta tekee kuitenkin se, että siinä missä muut listan kiitokset sanotaan yleensä vasta kiitollisuutta aiheuttavan tapahtuman jälkeen, tätä voi käyttää myös ennen mahdollista apua tai palvelusta. Voin esimerkiksi sanoa kaverilleni ”Jos autat minua nyt, niin on ni kiru yo” – jään sinulle kiitollisuudenvelkaan.
Mitä matkailijan tarvitsee muistaa?
Näin pitkä lista voi tuntua turistin näkökulmasta uuvuttavalta ja aika mahdottomalta oppia, mutta tälle ei onneksi ole tarvettakaan – jos et innostu japanin opiskelusta enemmän, et todennäköisesti tule koskaan käyttämään suurta osaa yllämainituista. Jos olet menossa Japaniin vain lyhyehkölle matkalle etkä ole erityisen paljon tekemisissä paikallisten kanssa, tarvitset todennäköisesti lähinnä seuraavia ilmaisuja ja niistäkin kiitos-merkityksessä ehkä vain kaikista ensimmäiseksi mainittua.
Arigatoo gozaimasu (peruskohtelias kiitos, joka sopii moneen tilanteeseen) Sumimasen (anteeksi pyytelevä kiitos) Arigatoo (esim. lapsia kiitettäessä) Osewa ni narimashita (esim. kyläillessä tai pienissä majapapaikoissa yöpymisen jälkeen, jopa hotelleissa, jos siltä tuntuu)
Japanissa on monta tapaa kiittää, mutta turisti tarvitsee niistä loppujen lopuksi vain harvaa, vaikka voikin olla hauska ymmärtää mitä ympärillä häärivät japanilaiset puhuvat. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että arigatoo ei yksinään ole kovin kohtelias kiitos – ulkomaalaisen suusta sekin tosin varmasti ilahduttaa useimpia paikallisia. Jos jokin jäi epäselväksi tai listalta puuttuu jokin mielestäsi erittäin tärkeä tapa kiittää, kysymykset, lisäykset ja muut kommentit ovat aina tervetulleita. (:
Millainen sää Japanissa oikeastaan on talvella? Kuinka kylmä Tokiossa on Suomeen verrattuna? Nämä ovat kysymyksiä, jotka pyörivät päässäni hyvin vilkkaasti, kun suunnittelin ensimmäistä Japanin matkaani kymmenen vuotta takaperin. Tietysti paikan päälle saavuttuaan voi aina tarvittaessa käydä ostamassa vaatteita, mutta takkien ja muiden suurempien hankintojen tekeminen voi käydä budjettimatkaajan lompakolle. Jos haluat välttää tällaisia tilanteita (minä haluan) ja pakata mukaan mahdollisimman suurella todennäköisyydellä säähän sopivat vaatteet, lue ihmeessä eteenpäin.
Huomaa, että tämän merkinnän neuvot on kirjoitettu pitkälti Tokion aluetta ajatellen. Lämpötilat vaihtelevat Japanissa hyvin paljon aluettain, joten ennen matkaa kannattaa varmistaa kaikkien suunniteltujen kohteiden sääolosuhteet. Joskus tämä voi yllättää: on aika itsestäänselvää pohjoisessa Hokkaidon suunnalla on kylmempää, mutta yllättäen myös Tokiosta etelämpään voi olla yllättävän kylmä – esimerkiksi Karuizawassa on yleisesti ottaen Tokiota kylmempi. Lisäksi esimerkiksi Japaninmeren puoleisella rannikolla saattaa paikasta riippuen olla toisinaan hyvinkin paljon lunta.
Lämpömittariin ei kannata luottaa liikaa
Tokion talvi vaikuttaa Suomen säihin tottuneen silmään helposti hyvinkin lämpimältä. Tammi-helmikuussa on kaikista kylmintä, mutta lämpötila valuu silti harvoin alle nollan ja lämpimillään käydään jopa 10 asteen kieppeillä. Kun vielä muistaa, että talvi on Japanin vähäsateisimpia vuodenaikoja, saattaa helposti päätyä pakkaamaan mukaan Suomen syksyyn tai kevääseen sopivat vaatteet. Lämpömittari voi kuitenkin pettää – suurempikin luku voi tuntua Japanissa yllättävän kylmältä.
Kun itse matkustin Japaniin (Osakaan ja Tokioon) ensimmäistä kertaa, yllätyin siitä kuinka kylmä paikan päällä oli. Olin ottanut mukaan pitkän toppatakin, sillä kuulin japanilaisten pitävän tuohon vuodenaikaan toppatakkeja ja halusin sulautua joukkoon (onnistuu muuten hyvin tällaiselta n. 180-senttiseltä ulkomaalaiselta). Onneksi, koska kaikkialla junia, kauppoja ja ravintoloita lukuun ottamatta oli hyytävän kylmä – emme osanneet aluksi säätää edes hotellin lämmitystä päälle, joten värjöttelimme toppatakit päällä sisälläkin. Toppatakki huivin ja hansikkaiden kanssa oli siis nappivalinta, mutta kenkävalintani, korkeat karvavuoriset talvisaappaat, menivät jo hieman liian pitkälle. Nykyään kuljen yleensä lenkkareissa tai tennareissa, jotka riittävät hyvin talvellakin, jos muuten on pukeutunut lämpimästi.
Kylmä on tullut myöhemmilläkin matkoilla: tässä helmikuussa otetussa kuvassa tein virhearvion ja lähdin ulos trenssitakissa. Ei riitä – ainakaan aukinaisena.
Suosittelen siis ottamaan paksumman takin ainakin varmuuden vuoksi mukaan, vaikka lämpötilan perusteella ajattelisitkin, että selviät kevyemmällä takilla. Kannattaa ottaa lisäksi huomioon, että myös Tokiossa voi toisinaan tulla lunta, vaikka se toki harvinaista onkin. Itse olen kokenut lumisateen jo kolmena eri vuonna, vaikka olen matkaillut Japanissa vasta yhden vuosikymmenen aikana.
Kerrospukeutuminen kannattaa
Suurimman vaikeuden talven pukeutumiseen tuo se, että lämpötila vaihtelee yleensä melkoisesti päivän aikana. Jos lähdet aikaisin aamulla majapaikasta kohti kauempana sijaitsevaa nähtävyyttä, lämpötila saattaa lähtöhetkellä olla lähellä nollaa, mutta nousta puoleenpäivään mennessä jopa kymmenen asteen aurinkoiseen lämpöön. Muistan itse kerran, kun ensimmäisellä Japanin matkallani laahustin kirkkaassa auringonpaisteessa Tokion keisarillisen palatsin läheisellä hiekkakentällä ja vertasin paikkaa aavikkoon. Tilannetta olisi helpottanut, jos olisin voinut riisua paksun takkini pois, mutta alle pukemani ohut neule olisi todennäköisesti ollut liian kylmä. Suosittelenkin vahvasti pukemaan niin, että pystyt tarvittaessa ottamaan vaatetta pois, jos kuumuus yllättää.
Varsinkin joulu- ja maaliskuussa pukeutuminen voi olla haasteellista, sillä lämpötila nousee usein iltapäivällä niin korkealle, että toppatakissa ei enää pärjää. Siinä missä tammi-helmikuun keskilämpötilat vaihtelevat Tokiossa yleensä noin välillä 2-10 astetta, joulukuussa samainen luku on 5-12 astetta. Uskaltaisin sanoa, että joulu- ja maaliskuussa toppatakki ei ole ehdottoman pakollinen, mutta suosittelisin silti pukeutumaan lämpimästi varsinkin aamuisin ja iltaisin.
Pohdi pukeutumista aktiviteetin mukaan
Tällaisessa ihmismassasa kävellessä kannattaa olla lämmintä päällä – pääset todennäköisesti kävelemään huomattavasti hitaammin, kuin haluaisit.
Tämä on varmaan monelle selvä homma, mutta itse kuljin ensimmäisillä matkoillani aikalailla samoissa vaatteissa paikasta riippumatta. Patikoin Naran peurojen seassa samassa takissa ja kengissä kuin hidastempoisessa kaupungilla kiertelyssä. Kaupungilla pääsee harvoin kävelemään haluamaansa tahtia ja junia odotellessa voi tulla kylmä, joten vaatetta kannattaa laittaa päälle enemmän, kuin luonnossa reippaillessa. Huomaa myös, että jos suuri osa päivästä on junassa istumista, kannattaa muistaa, että junassa lämmitys saattaa pauhata hyvinkin kovalla, jolloin on kiva pystyä riisumaan osa kerroksista pois.
Selvitä etukäteen onko yöpymispaikassasi lämmitystä
Useimmissa hotelleissa, hostelleissa ja muissa majataloissa huonetta on mahdollista lämmittää. Lämmitys kuuluu myös yleensä hintaan, joten sen kanssa ei joudu budjetin puolesta säännöstelemään – eettiset syyt ovat sitten asia erikseen. Jos kuitenkin yövyt hieman erikoisemmassa paikassa tai esimerkiksi tuttavan luona, on mahdollista, ettei lämmitystä pääse käyttämään yhtä paljon.
Asuin itse vaihtovuoteni japanilaisen perheen luona, ja talvi oli suoraan sanottuna hyytävä kokemus. Talossa oli kyllä AC-puhallin sekä lattialämmitys osassa huoneista, mutta tätä käytettiin hyvin säästeliäästi, joka käytännössä johti siihen, että sisällä joutui välillä käyttämään toppatakkia. Japanilaiset talot on kaiken lisäksi usein rakennettu niin, että ilma kulkisi hyvin eikä kesän kosteus homehduttaisi taloja, joka käytännössä johtaa talvella siihen, että kylmyys tulee sisään vähän turhankin hyvin.
Jos siis tiedät etukäteen, että lämmityksen käyttäminen tuo lisäkustannuksia joko sinulle tai vaikkapa paikalliselle tuttavallesi, kannattaa varata mukaan mukavia lämpimiä vaatteita myös sisällä oleilua varten. Jos olet tottunut viettämään Suomessa talvetkin t-paidassa, joudut todennäköisesti varaamaan enemmän vaatetta kuin uskotkaan – itse kirjoitan tätä tällä hetkellä Suomesta käsin, mutta minulla on päälläni kaksi lämmintä pitkähihaista paitaa päällekkäin enkä vähemmällä pärjäisi. Japanissa tarvitsee sitten vielä kolmannen neuleen ja useammat housut päällekkäin…
Japanistakin saa lisälämmikettä tarvittaessa – suosittelen erityisesti UNIQLOn Heat Tech -sarjan alusasuja.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Japanissa on talvella kylmempi, kuin voisi luulla, mutta Japanille ominaiseen tapaan sää vaihtelee reilusti yhdenkin päivän sisällä, joten kaikkeen kannattaa varautua. Kylmänsieto on myös hyvin yksilöllistä: olen kuullut sellaisistakin tyypeistä, jotka selviävät Japanin talvesta pelkällä nahkatakilla tai jopa hupparilla. Jos sinulla on kokemuksia tästä Japanin hyytävästä – tai vähemmän hyytävästä – vuodenajasta, kerro ihmeessä kommenteissa.
En ole pitkään aikaan joutunut miettimään kuinka paljon Japanissa matkailuun menee rahaa, sillä olen aina yöpynyt Tokiossa tuttavien luona. Olen joutunut maksamaan käytännössä vain lentoliput, muun olen aina hoitanut vasta Japanista käsin silloin, kun olen rahaa sattunut tarvitsemaan. Minulla on Japanissa myös pankkitili, jolle kertyi vaihtovuoteni aikana pieni, mutta matkailubudjetiksi ihan mukava summa säästöjä, joten tarvittaessa pystyin aina nostamaan rahaa myös tuolta tililtä, jos oma suomalainen korttini ei suostunut yhteistyöhön japanilaisten automaattien kanssa.
Nyt olen kuitenkin menossa Japaniin pitkästä aikaa ihan oikealle matkalle Suomen pään perheeni kanssa ja tavallisena hotellissa yöpyvänä turistina, joten olen pitkästä aikaa joutunut miettimään rahanmenoa ahkerammin. Olen harvoin törmännyt netissä budjettiarvoihin kolmelle hengelle, joten päätin heittää pohdiskeluni tänne, jotta joku muukin voisi kenties hyötyä näistä.
Hotellit voivat olla yllättävän kalliita
Olen yöpynyt Japanissa hotellissa yksittäisiä öitä ja muutaman yön putkia lukuun ottamatta viimeksi vuoden 2014 kesällä, kun olimme siskoni kanssa kuukauden verran Japanissa. Tällöin yövyimme ensin pari viikkoa Tokiossa hyvin ahtaassa hostellissa, jossa sänkynä oli kerrossänky, ja sen jälkeen pari viikkoa askeettisesti sisustetussa business-hotellissa Osakassa. Hinnat eivät olleet mitään päätähuimaavia, vaikken niitä sen tarkemmin tähän hätään muistakaan.
Tällä kertaa matkaseurueellamme oli kuitenkin enemmän vaatimuksia. Ensinnäkin tarvitsimme kaksi hotellihuonetta: yhden kahden hengen twin-huoneen (kahdella sängyllä) ja yhden yhden hengen huoneen. Tämä vaikeutti hotellien etsimistä paljon enemmän, kuin olisin uskonut, sillä samaan hotelliin ei tietenkään helpolla löytänyt kahta tarjouksessa olevaa huonetta. Järjestelmät eivät myöskään antaneet minun etsiä yhtä aikaa kahta huonetta eri kriteereillä ja tunkivat eteeni toistamiseen yhteismajoitusta ja muuta mahdotonta, joka ei tällä seuralla tule kysymykseenkään. Jos matkustaa kolmen hengen seurueella, kolmen hengen hotellihuoneen hankkiminen on selvästi se budjettiystävällisempi vaihtoehto.
Toisen haasteen muodosti suorastaan harmillisen hyväksi muodostunut aluetuntemukseni varsinkin Tokion suhteen. Esimerkiksi Hanedan lentokentän läheltä olisi löytynyt muutama hyvin halpa, suhteellisen hyvännäköinen hotelli, mutta koin junayhteydet liian epäkäteviksi. Hanedan lentokentältä on kyllä melko kätevää liikkua Tokion keskustan (tai oikeastaan keskustojen) suuntaan, mutta Hanedan ja Yamanote-linjalla sijaitsevan Shinagawan välillä on useita sellaisia asemia, joilla osa junista pysähtyy ja osa ei – junia joutuisi siis syynäämään tavallista tarkemmin. Totesinkin lopulta, että tuollaisessa paikassa yöpyminen olisi liian vaikeaa ainakin matkatovereilleni.
Lopulta päädyin hieman kalliimpaan majoitukseen, kuin olin alun perin suunnitellut. 6 yötä Osakassa tuli maksamaan 3 hengelle yhteensä n. 70 000 jeniä, 8 yötä Tokiossa taas yhteensä 133 000 jeniä. 2 viikkoa kolmelta hengeltä tuli siis maksamaan yhteensä noin 1650 euroa.
Liikkumisen hintaa on vaikea arvioida
Joskus aikoinaan ostin Japanissa matkaillessani aina Japan Rail Passin, jonka avulla kuluja on hyvin helppo arvioida, sillä passilla pystyy maksamaan lähes kaikki maansisäiset junamatkat. Tällä kertaa Rail Pass ei kuitenkaan tullut kysymykseen, sillä lennämme Osakaan, mutta palaamme kotiin Tokiosta – emme siis kulje shinkansen-luotijunalla kuin yhden pidemmän matkan. Tämä väli maksaa 13 870 jeniä (114 euroa) per henki, kun taas Rail Pass maksaa kahdelta viikolta 47 250 jeniä eli noin 390 euroa yhdeltä hengeltä. Emme mitenkään pääsisi tuohon summaan, vaikka tekisimme kuinka paljon päiväreissuja Osakan ja Tokion lähiseuduille.
Heitin arviolta, että teemme hieman pidempiä päiväreissuja lähiseuduille ainakin kolme kertaa ja lisäksi kuljemme lentokentältä kaupunkiin ja uudelleen kentälle Tokiossa. Arvioin reittioppaan perusteella, että kukin tällainen matka kustantaa noin 1000 jeniä (n. 8,25 euroa) suuntaansa, joten yhteensä tällaisiin hieman pidempiin matkoihin menisi kolmelta hengeltä 24 000 jeniä. Lisäksi arvioin, että muina päivinä juniin menisi keskimäärin 500 jeniä per henki eli yhteensä 21 000 jeniä.
Yhteensä kulkemiseen siis menisi laskelmieni mukaan 3 hengeltä 2 viikossa 86610 jeniä. Lisätään tähän vielä suica- ja icoca-junakorttien 500 jenin pantit ja summasta tulee 87 610 jeniä eli noin 722 euroa.
Niin, ja lennot matkaseurani sai Finnairin tarjouksesta noin 600 eurolla. Itse sotkin varaukseni kanssa ja menetin tarjoushinnan, maksoin lennot ja tajusin vasta sen jälkeen, että evästeet tyhjentämällä olisin ehkä saanut tarjoushinnan takaisin. No, tehty mikä tehty. Itse olen onneksi Japanissa maaliskuun loppuun asti, joten saan rahalleni enemmän vastinettakin.
Kuinka paljon ruoka maksaa Japanissa?
Niin hyödytön vastaus kuin tämä onkin, ruoka on Japanissa juuri niin halpaa kuin siitä haluaa tehdä. Kun ensimmäisen kerran kävimme Japanissa siskoni kanssa, popsimme suurimman osan matkaa lähinnä kaupasta ostettuja lounaslaatikoita ja herkkuja, mutta tällä kertaa tarkoituksenamme olisi käydä mahdollisimman paljon ulkona syömässä. Olen itse matkaillut Japanissa niin paljon tässä välillä, että olen kerännyt melkoisen listan ravintoloita, joiden antia haluan esitellä matkaseuralleni.
Kaupastakin saa hyvää ruokaa – tässä eräs parin vuoden takaisen Hokkaidon reissuni päivällinen.
Ravintoloissa käyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että ruoka tulisi sen kalliimmaksi kuin kaupasta ostamalla, sillä monesta paikasta saa varsinkin lounasta hyvin halvalla: 500 jenillä eli noin 4 eurollakin saattaa saada jo herkullisen lounaan juomineen ja muine lisukkeineen. Kaupasta ostaminen saattaa itse asiassa joskus tulla jopa kalliimmaksi.
Pelkkä kaupan valmiiksi pakatuilla aterioilla eläminen ei kannata myöskään makuelämysten kannalta. Tämä eräällä Sapporon kalatorilla nautittu taivaallinen annos oli hintava, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen.
Vaikka olen itsekin melko hyvin perillä Japanin hintatasosta – osaan jopa vertailla banaanien ja sienien hintoja supermarketeissa – päätin silti konsultoida asiasta myös japanilaisia tuttujani. Monen mielestä ruokaa tulisi varata noin 3000-4000 jeniä päivässä henkeä kohden. Päädyin laskemaan 3000 jenillä, josta tulee siis kolmelle hengelle kahdessa viikossa 126 000 jeniä – noin 1040 euroa.
Mikä muu maksaa?
Ruoan, liikkumisen ja hotellien lisäksi budjettiin tulee tietysti lisätä kaikki mahdolliset ostokset ja mahdollisten pääsylippujen hinnat. Matkaseurani joutuu lisäämään hintaan myös muutamat keikka- ja teatteriliput, joiden hintoja en kuitenkaan tässä ala erittelemään, sillä ne riippuvat aina tapahtumasta. Olen itse viihtynyt Japanissa sen verran, että en todennäköisesti aivan hirveästi tule shoppailemaan muualla kuin käytettyjä levyjä ja kirjoja myyvissä kaupoissa, mutta tein kuitenkin pienen listan muista mahdollisista menoeristä.
Museoiden, temppelien, puistojen ja muiden maksullisten nähtävyyksien sisäänpääsymaksut. Esimerkiksi eräs Tokion suurimmista puistoista, Shinjuku Gyoen, maksaa 500 jeniä (4,10 euroa), ja Tokyo Sky Tree -pilvenpiirtäjän halvin aikuisten lippu maksaa 2100 jeniä (17,30 euroa).
Vaatteet. Japanista löytyy Suomea huomattavasti monipuolisemmin hyvin monenlaisia vaatteita ja moni tuokin kotiin suuren vuoren uusia vaatekappaleita. Itse onnistun keräämään lähes joka kerta mukaan ainakin muutaman UNIQLOn lämpöteknisen aluspaidan.
Muut itselle tarkoitetut ostokset ostokset: astiat, kosmetiikka, levyt, kirjat, pelit ja kaikki muu mahdollinen ihana härpäke, jonka haluaa mukaansa napata. Itse ostan edelleen joka kerta joitakin tiettyjä kosmetiikkatuotteita.
Tuliaiset. Erityisesti tuliaiskaupoissa myytävät kauniisti pakatut tuliaiset ovat joskus hintavia, mutta budjetilla matkaava löytää loistavia tuliaisia myös ruokakaupoista tai vaikkapa 100 jenin kaupasta, jossa lähes kaikki tavara maksaa vain 100 jeniä.
Matkavakuutus. Itselläni on jatkuva matkavakuutus, joka maksaa muistakseeni noin 80 euroa vuodessa. Matkaseurani yhden matkan mittaiset matkavakuutukset tulivat paradoksaalisesti aikalailla yhtä kalliiksi, joten useamman kerran vuodessa matkaavan kannattaa harkita jatkuvaa vakuutusta.
Äkilliset sairastumiset ja muut lääkärikäyntiä vaativat tapaukset, jotka saa haettua vakuutusfirmalta takaisin vasta jälkikäteen. Jouduin itse käymään eräällä matkalla hammaslääkärissä äkillisen säryn vuoksi, joka tuli muistaakseni maksamaan muutaman satasen.
Sain tämän lääkekasan lääkäriltä, kun sain keuhkoputkentulehduksen vaihtovuoteni aikana. En halua edes kuvitella mitä tämä kaikki olisi maksanut turistina, ilman Japanin sairausvakuutusta.
Yllä mainittuja ja muita mahdollisia menoeriä on vaikea arvioida etukäteen, mutta paljon ostoksia suunnittelevien kannattanee varata mukaan ainakin jokin nelinumeroinen summa (euroissa).
Kolmen hengen 2 viikon Japanin matkan budjetti
Hotellit: 203 000 jeniä / 1650 euroa.
Lennot: 600 euroa / henki eli yhteensä 1800 euroa.
Liikkuminen Japanissa: 87 610 jeniä eli noin 722 euroa.
Ruoka: 126 000 jeniä – noin 1040 euroa
(Kaikki muu: 100-2000 euroa)
Kaiken kaikkiaan kolmen hengen kahden viikon mittaiseen kahteen kaupunkiin suuntautuvaan Japanin matkaan menisi siis näiden laskelmien mukaan 5212 euroa – ja päälle vielä kaikki ylimääräiset ostokset. Summa kuulostaa ehkä paljolta näin könttäsummana heitettynä, mutta en liene ainoa, jonka mielestä se kuulostaa varsin inhimilliseltä kolmella jaettuna?
Jos mielessäsi on jokin menoerä, jonka olen autuaasti päässyt unohtamaan, ilmoita siitä kommenteissa. 🙂
Moni kielitaidoton tai japanin kirjoitusmerkkien kanssa epävarmuutta tunteva voi kokea Japaniin matkaamisen pelottavaksi tai vaikeaksi. Erityisesti tämä korostuu junalla matkustaessa, kun tulisi joskus hyvinkin nopeasti osata navigoida itsensä oikealle juna-asemalle ja sitten vielä ihmispaljouden läpi oikeaan junaan – siis jos alun alkaenkaan tietää, mihin junaan tulisi nousta!
Junalla matkaaminen ei kuitenkaan ole Japanissa sen vaikeampaa kuin Suomessakaan – itse asiassa se on mielestäni jopa helpompaa, sillä junat kulkevat useammin ajallaan ja suuremmissa kaupungeissa myös tiheämmällä aikataululla, eikä myöskään opasteista ole yleensä puutetta. Kerron tässä kirjoituksessa lyhyesti ja tiiviisti pääpiirteittäin oikeastaan kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää, kun matkustat junalla (tai metrolla) Japanissa.
Junan valitseminen
Junareitin valitseminen voi tuntua uuvuttavalta jo ajatuksena – miten muka pystyn navigoimaan itseni jonnekin monimutkaisia junakarttoja katselemalla? Tosiasiassa junakarttoja ei kuitenkaan edes tarvitse katsoa: riittää, kun tiedät miltä asemalta haluat nousta kyytiin ja missä nousta pois. Reittiopas hoitaa lopun. Reittioppaita löytyy internetin syövereistä useita, mutta suosittelen erityisesti seuraavia.
Japania ymmärtäville suosittelen Japanin Yahoon 乗換案内 (norikae annai) -palvelua. Palvelun suurin etu on, että se ilmoittaa viivästyksistä ja muista ongelmista, tarjoten tällaisissa tilanteissa vaihtoehtoisia reittejä. Kokeilin äsken huvikseni hakea samaa reittiä kaikilla kolmella mainitsemallani palvelulla, ja vain Yahoo ilmoitti, että Chuo-linjan junat ovat tällä hetkellä myöhässä aikataulusta. Tieto on oman kokemukseni mukaan myös hyvin ajankohtaista. Japania ei kuitenkaan opita hetkessä, joten esittelen seuraavaksi kaksi englanninkielistä palvelua.
HyperDia tarjoaa perushyvän englanninkielisen hakupalvelun, jossa hakutulokset voi järjestää esimerkiksi hinnan tai nopeuden mukaan, ja ajan valita joko saapumisen tai lähtöajan mukaan. Lisäksi voit myös klikkailla pois sellaisia kulkuvälineitä, joilla et halua kulkea. Palvelu esimerkiksi antaa perusasetuksilla vaihtoehdoiksi myös lentoreittejä, mutta ne voi halutessaan suodattaa pois.
Palvelu sopii turisteille paitsi sen selkeyden ja kielen vuoksi, myös siksi, että se varoittaa, jos ehdotettu reitti ei sovi Japan Rail Passin käyttäjille. Toisaalta palvelu ei näytä läheskään kaikista asemista saapumis- ja lähtöraiteita, joka voi aiheuttaa miettimistä asemalla. Lisäksi nettisivu toimii ainakin omalla koneellani melko hitaasti verrattuna Yahoon palveluun.
Kolmas vaihtoehto on Jorudan, jonka japaninkielinen palvelu on melkoisen kätevä, ja näyttää myös raidenumerot. Englanninkielinen palvelu on kuitenkin HyperDiaan verrattuna hyvä vain latausnopeuden suhteen – muuten se tuntuu valitettavasti melko alkukantaiselta ja vaikeaselkoiselta. Palvelu on HyperDiaan verrattuna ehkäpä himpun verran selkeämpi, joten jos HyperDia tuntuu vaikealta, kannattanee kokeilla Jorudania.
Junalipun ostaminen
En itse ennen parin vuoden takaista reissuani Mien prefektuuriin ollut koskaan ostanut luotijunalippujen lisäksi yksittäisiä junalippuja. Olin aina käyttänyt junakortteja, kuten Suicaa, Icocaa Kansain alueella tai Toicaa näiden välimaastossa Shizuokan alueella. Vaikka lippujen käyttämisessä on oma jännityksensä, suosittelen mahdollisuuksien mukaan junakortin hankkimista. Sen saa melkein miltä tahansa juna-asemalta automaateista ja ainakin JR:n korttien kohdalla ohjeistus taitaa nykyään olla saatavilla englanniksikin. JR:n kortit maksavat 500 jeniä, mutta tämän saa takaisin, kun kortin palauttaa matkan päätteeksi.
(Jos kuitenkin joudut ostamaan yksittäisiä lippuja, palaa myöhemmin blogiini ja lue ohjeistus junalipun ostamisesta linkistä, jonka lisään tähän myöhemmin. Kirjoitan myöhemmin myös junakortin hankkimisesta, mutta näitä odotellessa voit kysyä näistä asioista kommenteissa.)
Asemalla suunnistaminen
Junakortin kanssa on helppo hilpaista itsensä aseman porttien toiselle puolelle, mutta sen jälkeen saattaa joutua hetken miettimään mihin suuntaan lähtisi. Jos raidetta ei ole saanut selville reittioppaasta, suuntaa katseesi kohti valotauluja. Jos ne ovat vain Japaniksi, joudut todennäköisesti kysymään asiasta joltakulta. Erityisesti porttien viereisessä kopissa majailevat asematyöntekijät auttavat varmasti mielellään, mutta myös tavallisilta tallaajilta voi kysäistä – vähänkin hitaammalla tahdilla juokseva japanilainen ehtii yleensä auttamaan.
Raiteelle päästyäsi kannattaa kiinnittää huomiota valotauluihin, mutta toisaalta myös junan tarkkaan lähtöaikaan. Jos juna ei ole myöhässä, se lähtee todennäköisesti juuri luvattuun aikaan. Varsinkin kiireisemmillä asemilla junia saattaa mennä ohi useampikin, vaikka oman junasi lähtöön olisi enää alle kymmenen minuuttia. Älä siis tee kuten minä ensimmäisillä matkoillani ja hyppää asemalla seisovaan junaan vain siksi, että se on oikealla raiteella – odota myös oikeaa kellonaikaa.
Asemalta ulos navigoiminen
Varsinkin isommilta asemilta voi olla joskus hankalaa ottaa selville, mihin suuntaan tulisi lähteä päästäkseen ulos. Jos olet menossa tiettyyn paikkaan, selvitä etukäteen missä ilmansuunnassa se on asemaan nähden (yleensä tämä lukee jossain etkä joudu itse pohtimaan asiaa karttaa käännellen). Näin pystyt hahmottamaan, haluatko ulos esimerkiksi itäisestä vai läntisestä uloskäynnistä. Turistirysissä ilmansuunnat on usein kirjoitettu englanniksikin, mutta varmuuden vuoksi kannattaa napata puhelimeen tai taskuun pieni muistilappu, johon on kirjoitettu japaniksi itä (東 higashi), länsi (西 nishi), pohjoinen (北 kita) ja etelä (南 minami).
Lisäksi kannattaa myös varoa, ettet vahingossa kulje vääristä porteista, sillä asemilla on exit-porttien lisäksi myös junaa vaihtaville tarkoitettuja transfer-portteja (乗り換え norikae).
Jos eksyt maaseudulle, aseman uloskäynti voi näyttää myös tältä.
Aina kannattaa kysyä – paikalliset auttavat mielellään!
Jos yllä mainittu ei vielä vakuuttanut sinua siitä, että junalla matkustaminen ei ole niin kovin vaikeaa, kannattaa muistaa, että neuvoa voi aina kysyä. Voit kysyä neuvoa asemalla olevilta työntekijöiltä tai pyytää jotakuta ohjaamaan sinut oikealle raiteelle – siis junaraiteelle, elämän raiteet ovat asia erikseen. Voit yrittää varmistella suuntaa vielä junassa kanssamatkustajilta tai varmistaa joltakulta, että porteista varmasti mennään ulos eikä vaihdeta junaa. Kysyminen on yleensä yllättävän kivaa ja voi parhaimmillaan tuoda upeita kulttuurikokemuksia ja uusia tuttavuuksia, johtaen joskus jopa elinikäiseen ystävyyteen.
Jos haluat kuitenkin varmistella asioita myös etukäteen muiltakin kuin japanilaiselta, minäkin neuvon mielelläni missä tahansa junailuun liittyvässä. Kommenttia alle siis vain! 🙂
Sivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle mahdollisimman personalisoidun selauskokemuksen. Painamalla "OK", hyväksyt kaikki evästeet.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
