Julkaistu

Japanin persoonapronominit – miten viittaat itseesi japaniksi?

Itseen viittaaminen japanin kielellä

Suomessa ei joudu juuri miettimään, millä sanalla itsestään puhuisi. Yksikön ensimmäisen persoonan pronominejahan on periaatteessa vain yksi, vaikka murteittaista vaihtelua esiintyykin. Englannissa tämä on vielä helpompaa, kun ”I” sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Japanissa sanan ”minä” käyttö ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Japanin sanakirjassa kyllä usein kerrotaan, että ”minä” = ”watashi”, mutta tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, ja erityisesti miehiksi itsensä kokeville watashi ei välttämättä ole joka tilanteessa se paras vaihtoehto.

Tässä artikkelissa kerron yleisimmistä vaihtoehdoista itsestään viittaamiseen ja annan neuvoja siihen, miten sanan voi valita eri tilanteissa.

Sukupuolineutraalit ensimmäisen persoonan pronominit

…siis ainakin jossain määrin sukupuolineutraalit, mutta alla lisää aiheesta!

私 (わたし, watashi)

Watashi lienee useimmille se ensimmäinen minäsana, jonka japanista oppii. Sitä käytetään paljon ja se sopii molemmille sukupuolille, mutta valitettavasti tämäkään sana ei yleisyydestään huolimatta ole täysin neutraali. Japanilaiset miehet käyttävät sanaa itsestään yleensä lähinnä töissä tai muissa virallisissa tilaisuuksissa, vaihtaen vapaa-ajalla ja tuttavien seurassa muihin sanoihin. Mieheksi itsensä kokevien onkin syytä varoa watashi-sanan liikakäyttöä, sillä näin saattaa kuulostaa tahtomattaan virallisemmalta tai joissain tapauksissa feminiinisemmältä kuin haluaisi. Toisaalta tämä on hyvin yleinen ongelma japania opiskelevien keskuudessa ja luultavasti siksi myös melko ymmärretty juttu japanilaisten näkökulmasta.

Luin jokin aika sitten japaninkielisen artikkelin, jossa kerrottiin mahdollisia syitä siihen miksi jotkut miespuoliset tietoisesti päättävät käyttää itsestään sanaa watashi. Yksi esitetyistä syistä oli kohteliaisuus ja vaatimattomuus – esimerkiksi puolituttujen kanssa tuttavallisemmat minäsanat saattavat tuntua vääriltä tai liian läheisiltä. Voi myös olla, että sanan käyttö vain ”jää päälle” työpäivän päätyttyäkin. Sanaa käyttämällä voi toisaalta pyrkiä antamaan itsestään kohteliaan kuvan. Tällaisella kohteliaisuudella voi myös pyrkiä ottamaan etäisyyttä keskustelukumppaniin – jos siis haluaa kaveerata jonkun kanssa lähemmin, ”watashi” ei kenties ole miespuolisille paras vaihtoehto. Huomattakoon kuitenkin, että varsinkin nuoremmat japanilaiset käyttävät sanaa jo melko vapaasti sukupuolesta riippumatta.

Naispuolisten kohdalla watashi on huomattavasti neutraalimpi, ikäryhmästä riippumatta. Se voi joissain tapauksissa antaa puhujasta vakavahkon kuvan, mutta erityisesti vanhempien ikäluokkien keskuudessa sanan käyttäminen ei yleensä herätä minkäänlaisia ajatuksia. Itse käytän käytännössä aina sanaa watashi, jos puhun itsestäni ja myös moni omassa kaveripiirissäni menee pitkälti watashilla.

私 (わたくし, watakushi)

Watakushi on ns. kohteliaampi versio watashista ja sitä käytetään muodollisemmissa tilanteissa. Itse olen käyttänyt sanaa vain ihan muutaman kerran työhaastattelussa sekä japanin tunnilla muodollista kieltä harjoitellessa – käytännössä siis hyvin harvoin!

Erityisesti miehille tarkoitetut sanat

僕 (ぼく, boku)

Boku on jokseenkin neutraali tapa sanoa ”minä”, ja sitä kuulee paljon esimerkiksi animaatiosarjoissa. Se ei silti sovi kaikille, vaan saattaa esimerkiksi tuntua liian lapselliselta tai nöyrältä varsinkin siinä tapauksessa, jos ikää on jo hieman enemmän. Työkontekstissa sanan käyttäminen voi antaa myös hieman itseä alentavan ja nöyrän kuvan henkilöstä, joka ei japanilaisessa kontekstissa välttämättä ole ollenkaan huono asia, mutta tämä kannattaa silti muistaa sanaa käyttäessä.

俺 (おれ, ore)

Kun aikoinaan kävin kansalaisopistolla japanin alkeiskurssilla, Japanista kotoisin oleva japanin opettajani kertoi, että ore on todella vahva sana, jonka käyttöä tulee välttää. Tämä pitää luultavasti paikkansa jossakin viitekehyksessä, mutta erityisesti nuoret japanilaiset miehet tuntuvat käyttävän tätä sanaa niin paljon, että en usko, että sana herättää tällaisissa piireissä erityisempiä ajatuksia. Huomattakoon kuitenkin, että sana on melko välitön – se ei siis sovi yleisesti ottaen esimerkiksi pomon tai uusien työkavereiden kanssa käytettäväksi.

Huolimatta siitä, että sekä ore ja boku sisältävät kumpikin erilaisia nyansseja ja voivat vaikuttaa radikaalistikin siihen, millaisen kuvan antaa keskustelukumppanille, ne ovat Japanissa hyvin yleisesti käytössä miespuolisiksi itseään kokevien keskuudessa. Jos ei ole varma siitä, kumpi sopii itselle paremmin, kannattaa kuunnella japanilaisten puhetta ja miettiä sitä kautta, millaisen kuvan haluaa itsestään antaa. Muista myös, että sanoja voi ja kannattaakin vaihdella tilanteen mukaan – tästä lisää hieman edempänä.

自分 (じぶん, jibun)

Sana jibun tarkoittaa virallisesti itseä, mutta persoonapronominina sitä käyttävät yleensä vain miehet. Japanilaisten keskustelupalstojen mukaan sanaa käyttävät lähinnä ”sporttiset tyypit, jotka kuvittelevat itsestään liikoja”, mutta tästä voi olla montaa mieltä. Mainittakoon myös, että Japanin äidinkielen työryhmä on ilmeisesti joskus sanonut, että sanaa ”jibun” tulisi välttää käyttämästä minä-sanan asemasta.

Lisäksi erityisesti länsi-Japanissa kuulee paljon myös sanaa washi, joka tosin kuulostaa pienimuotoisen tokiolaisten tuttavieni keskuudessa toteutetun kyselyn perusteella ”pappamaiselta”. Jos suuntaa tällaiselle alueelle, kannattaneekin ensin kuunnella paikallisia, ja miettiä sopiiko sana itselle vaiko ei.

Erityisesti naisille tarkoitetut sanat

あたし (atashi)

Atashi on watashin tuttavallisempi versio ja sitä käytetään hyvin yleisesti. Sanaa käyttävät pitkälti naiseksi itsensä kokevat, joskin erään lukemani kuvauksen mukaan myös ”jotkut muita sukupuolia olevat, mutta naismaista puhetyyliä käyttävät henkilöt” – mihin tämä sitten viittaakin, kyseessä on joka tapauksessa feminiininen tapa puhua itsestä.

Vaikka atashi on suhteellisen neutraali sana, herättää se kuitenkin watashia enemmän mielipiteitä. Joidenkin mielestä atashin käyttäminen saa henkilön vaikuttamaan pirteältä ja helposti lähestyttävältä, jotkut taas pitävät sitä lapsellisena tai ”merkkinä huonosta kasvatuksesta”, kuten eräällä keskustelupalstalla (jota itse nimitän Japanin vauvapalstaksi) mainittiin. Onkin tärkeää muistaa vaihtaa sanaa tilanteen mukaan: esimerkiksi töissä voi olla viisaampaa käyttää virallisempaa ilmausta, kuten watashia.

Kuriositeettina mainittakoon, että aikaisemmin sanaa käyttivät myös miespuoliset tokiolaiset kauppiaat ja käsityöläiset. Nykyään sanaa käyttävät miehistä lähinnä ne, jotka haluavat tietoisesti kuulostaa feminiinisiltä, sekä toisinaan myös japanilaisen kerronnallisen komiikan, rakugon esittäjät.

うち (uchi)

Uchi kääntyy sanakirjan mukaan esimerkiksi merkityksiin ”sisällä” tai ”koti”, mutta sitä voi käyttää myös itsestä puhuessa. Sanan käyttö merkityksessä ”minä” on alunperin peräisin länsi-Japanista, mutta nykyisin sitä käytetään myös muualla.

Vaikka sanaa käytetään nykyään melko laajalti, sekin jakaa mielipiteitä. Jonkun mielestä sanaa käyttävä henkilö vaikuttaa pirteältä ja sosiaaliselta, toisen mielestä taas typerältä ja lapselliselta. Eräässä japaninkielisessä artikkelissa todetaan, että uchin käyttö kannattaa lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun täyttää 20 vuotta – jollei sitten ole kotoisin sellaiselta murrealueelta, jossa sanaa käytetään laajemmin.

Vaikka uchi jakaakin mielipiteet persoonapronominina käytettäessä, ei sen käyttö siltikään ole kiellettyä: jos siitä pitää ja se tuntuu sopivan itselle, sanan käyttämiseen ei ole mitään estettä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkään sana ei sovi virallisempiin tilanteisiin. Joissain tapauksissa joutuu myös ehkä olemaan tarkkana sen suhteen, että kuulija ymmärtää, että puhut itsestäsi etkä esimerkiksi kodistasi tai perheestäsi, sillä sanalla voi helposti viitata myös näihin.

Mitä sitten tulisi käyttää?

Japanissa on melkoinen liuta ilmauksia, joilla voi viitata itseensä. Yllä olevassa kuvassa on vielä jokunen lisää artikkelissa esiteltyjen lisäksi – osa murteellisia, osa hyvinkin persoonallisia vaihtoehtoja. Mutta mitä näistä kaikista ilmauksista sitten lopulta kannattaisi käyttää? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta persoonapronominin valintaa miettiessä kannattaa miettiä seuraavia asioita:

  1. millaisen kuvan haluaa antaa itsestään (nöyryys, itsevarmuus, vakavuus, söpöysaste, maskuliinisuus/feminiinisyys…)
  2. millaisessa tilanteessa on (koti, koulu, työpaikka, työhaastattelu, konferenssiesitelmä…)
  3. kenen kanssa puhuu (kaverit, työkaverit, pomo, lapset, yliopiston professori…)

Toisin sanottuna minäsanaa pitäisi siis miettiä paitsi oman luonteen ja sisäisen maailman kannalta, niin myös suhteessa ympäröiviin ihmisiin. Harva pärjää samalla sanalla joka tilanteessa ja kaikkien kanssa – vähintään työhaastattelussa saattaa joutua vaihtamaan kohteliaampaan ilmaukseen, vaikka muuten käyttäisikin aina samaa välitöntä minä-sanaa.

Käytän itse yleensä aina sanaa watashi. Hyvin harvoin joudun vaihtamaan watakushiin, mutta muita en käytä käytännössä koskaan. Joskus japanin opintojeni alkuaikoina viljelin tyttömäistä atashia, mutta huomasin melko nopeasti, ettei se sovi suuhuni. Suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan erilaisia ilmauksia, ja tarkkailemaan muiden reaktioita sekä omia tuntemuksiasi. Kannattaa myös tarkkailla muita ihmisiä: mitä sanoja he käyttävät, ja millaisissa tilanteissa sana mahdollisesti vaihtuu toiseen?

Maskuliinisempana esimerkkinä todettakoon, että oma vajaa 30-vuotias mieheni käyttää enimmäkseen sanaa ore, mutta vaihtaa luontevasti sanaan boku esimerkiksi työasioissa ja konferenssiesitelmiä pitäessään. Tällainen vaihtelu tuntuu havainnoinnin perusteella olevan melko yleistä ainakin nuorten miesoletettujen kohdalla.

Persoonapronominia ei aina tarvita

Tärkeää on myös muistaa, että minää tarkoittavaa sanaa ei läheskään aina tarvita ollenkaan. Siinä missä suomessa ja englannissa persoonapronomineja käytetään hyvinkin paljon, japanissa niiden käyttöä saatetaan toisinaan jopa tarkoituksellisesti vältellä (etenkin, jos kyseessä on yksikön toinen persoona).

Joissakin tapauksissa ei ole tarpeellista korostaa, että puhut juuri itsestäsi: jos esimerkiksi olet yksin ravintolassa ja tilaat itsellesi ruokaa, lausetta ei luonnollisesti tarvitse aloittaa persoonapronominilla. Myöskään omaa mielipidettä lausuessa ei aina tarvitse korostaa sitä, että puhuu itsestään, sillä sen voi ilmaista lauseen lopussa vaikkapa と思う (to omou) -ilmauksella – jos siis tämä ei muuten selviä asiayhteydestä. Kaiken kaikkiaan japanissa on runsaasti sellaisia tilanteita, joissa minään viittaava sana on jopa luonnollisempaa jättää pois, tai esimerkiksi sanoa vain kertaalleen puheenvuoron alussa. Tällaiset tapaukset oppii tunnistamaan hiljalleen, kun kuuntelee ja käyttää kieltä.

Kaiken kaikkiaan tulet luultavasti japania opiskellessasi ja japanilaisten kanssa toimiessasi huomaamaan erilaisia japanin minä-sanoihin liittyviä nyansseja ja merkityksiä, ja opit samalla mikä sana itsellesi sopii parhaiten ja mitä tulisi käyttää missäkin tilanteessa. Tätä odotellessa voit kuitenkin testailla tässä artikkelissa esitettyjä sanoja, kun viittaat itseesi japaniksi.

Julkaistu

Hyviä keinoja japanin ääntämisen oppimiseen

Vaikka japanin ääntämistä kehutaan usein helpoksi suomenkieliselle, on japanin ääntämisessä kuitenkin hyvin paljon sellaista, joka suomea puhuvalta ei tule luonnostaan. Vieraan kielen ääntämisessä on aina asioita, jotka eivät vastaa omaa äidinkieltä, ja näitä asioita on harjoitettava, jotta ääntämisestä tulee sujuvaa. Kerronkin tässä merkinnässä joitakin keinoja, jotka olen itse kokenut toimiviksi ääntämisen harjoittamisessa. Osatakseen ääntää on myös osattava kuunnella, joten ensimmäinen puolisko neuvoista liittyy kuullunymmärtämisen harjoittamiseen.

Japanin kuullunymmärtämisen harjoittaminen

1. Japaninkielisten uutisten katselu & kuuntelu

Uutisten kuunteleminen onnistuu helposti missä ja milloin vain. Esimerkiksi ANNnewsCH lähettää Youtubessa jatkuvana virtana koostetta päivän tärkeimmistä uutisista ja NHK taas antaa katsoa uutisvideoitaan netissä jälkikäteen. Uutiset voivat jonkun mielestä tuntua tylsältä kuunneltavalta, mutta ne ovat erittäin hyviä japanin kuullunymmärtämiseen uutisankkureiden selkeän ääntämyksen vuoksi. Lisäksi samalla oppii runsaasti uusia sanoja ja saa tietää myös ajankohtaisista asioista. Vaikka sanavarasto olisi vielä pienempi, videon avulla saa jonkinlaisen kuvan aiheista samalla kun totuttaa korviaan japanin rytmiin, intonaatioon ja äänteisiin.

2. Japanilaisten draama-sarjojen ja elokuvien katselu

Anime kelpaa tietysti myös, mutta kuvatuissa draamasarjoissa ja elokuvissa kuultava japani muistuttaa usein enemmän sellaista japania, jota moni japania opiskeleva tulee käytännön tilanteissa tarvitsemaan. Hahmot myös puhuvat usein luonnollisemmalla, vähemmän liioitellulla intonaatiolla – vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Omalla kohdallani draamat ovat olleet loistava harjoittelukeino myös siksi, että niihin koukuttuu usein niin pahasti, että ääntämisen opiskelusta tulee enemmänkin sivutuote – ja opiskeluhan sujuu parhaiten silloin, kun se on hauskaa. Jos sarjojen löytäminen tuntuu vaikealta, esimerkiksi MyDramalist tarjoaa hyviä ehdotuksia.

3. Japanilaisten radio-ohjelmien ja podcastien kuuntelu

Radio-ohjelmien kuuntelu voi olla vaikeaa, jos kuullunymmärrys ei ole etukäteen jo suhteellisen hyvällä tasolla, koska ymmärrystä tukemassa ei ole kuvaa tai tekstiä. Jos japanisi on kuitenkin jo suhteellisen korkealla tasolla eikä ymmärrys sinänsä tuota vaikeuksia, suosittelen radio-ohjelmien tai podcastien kuuntelua – ja mahdollisuuksien mukaan puhujien ääntymyksen tarkkaa havainnointia. Olen huomannut, että ääntämystä tulee usein havainnoitua jopa tarkemmin silloin, kun kuulee vain äänen eikä esimerkiksi video vie huomiota muihin asioihin. Podcasteja löytyy Spotifystakin, radio-ohjelmia taas joutuu hakemaan esimerkiksi Youtubesta.

4. Eri murteiden vertailu

Eri murteiden, kuten vaikkapa Kansain ja Kanton puhetavan, vertaileminen keskenään voi auttaa erottamaan japanin ääntämisestä sellaisia piirteitä, joihin ei muuten tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Tämä on erityisen hyödyllinen sanojen sävelkorkeutta (kutsutaan myös ”sana-aksentiksi”) miettiessä. En itse valitettavasti ole kovin herkkä kuulemaan sanojen sävelkorkeutta – saati että osaisin itse tuottaa sen oikein – mutta eri murteiden kuuntelu perätysten on auttanut asiassa yllättävän paljon.

Vertailu voi ylipäätään olla yllättävän hyödyllistä: oletko esimerkiksi miettinyt, miten japanin ja suomen äännejärjestelmät vertautuvat toisiinsa? Kirjoitin itse gradun teoriaosuuden näihin aiheisiin liittyen, ja huomasin, että ääntämiseen liittyvä teoreettinen tietokin on tarpeen, jos ääntämistä haluaa toden teolla hioa. Ennen ääntämisen harjoittelua saattaakin olla hyödyllistä tarkistaa, onko japanin ääntämiseen liittyvä teoriapohja kunnossa. Järjestän myös tähän liittyen yksityisopetusta: ota siis ihmeessä yhteyttä, jos aihe kiinnostaa (+ opetan myös muuta, kuin vain ääntämisteoriaa).

Ääntämisen harjoittelu

1. NHK:n helpot uutiset ja perässä (ääneen) lukeminen

Japania opiskeleville ulkomaalaisille sekä japanilaisille lapsille suunnattu NHK:n NEWS WEB EASY tarjoaa uutisia hieman helpommalla kielellä ja sopii siksi hyvin lukuharjoitukseksi, mutta sivu sopii myös loistavasti ääntämisen harjoitteluun. Uutiset pystyy nimittäin lukemisen lisäksi kuuntelemaan. Alkuun äänitettä voi tauotella esimerkiksi yhden lauseen välein ja lukea sitten perässä, mutta lopullisena tavoitteena olisi oppia lukemaan niin hyvin ja nopeasti, että pystyy lukemaan samassa tahdissa puhujan kanssa.

Kun helpot uutiset alkavat tuntua liian helpoilta (tai robottiääni vie hermot), voi siirtyä puhumaan minkä tahansa muun japanilaisen äänitteen perässä. Myös esimerkiksi draama-sarjat, tarvittaessa japaninkielisen tekstityksen kanssa, ovat tähän tarkoitukseen loistavia.

2. Oman puheen nauhoittaminen

Oman ääntämisen kuunteleminen voi tuntua inhottavalta ajatukselta, mutta on erittäin tehokas keino oman ääntämisen sudenkuoppien kartoittamiseen – siis siinä vaiheessa, kun kuullunymmärtäminen on sillä tasolla, että ne huomaa. Huomasin esimerkiksi itse omien nauhoituksieni perusteella, että nielaisen helposti sanojen viimeiset n-äänteet. Esimerkiksi 本の hon no (kirjan) ääntyi omalla kohdallani vahingossa usein niin, että äänsin kahden täyspitkän n-äänteen sijaan lyhyemmän n-äänteen, jolloin sanat ikäänkuin sulautuivat yhteen ja vaikeuttivat ymmärrystä.

Nauhoittamisen lisäksi voi tietysti myös pyytää muita arvioimaan omaa ääntämystä, mutta kannattaa muistaa, että japaninkieliset eivät välttämättä aina kerro rehellisesti mikä ääntämisessä on pielessä. Aina kyse ei edes ole pelkästä kohteliaisuudesta, sillä oman äidinkielen ääntämisvirheitä voi olla vaikea paikantaa, vaikka huomaisikin, että jotain on pielessä – äidinkielenä japania puhuva ei siis suinkaan aina ole paras tyyppi arvioimaan japaninopiskelijan ääntämistä (kielenopettajat ovat tietysti asia erikseen!).

3. Laulaminen japaniksi

En itse asiassa ollut koskaan edes ajatellut tätä ääntämisen harjoitteluna ennen kuin eräs ruotsalainen kaverini kertoi oppineensa ääntämään japania laulamisen avulla. Silloin tajusin, että hei, olenhan minäkin laulanut japaniksi vaikka kuinka – ja jostain kumman syystä se on aina sujunut paremmin kuin esimerkiksi englanniksi laulaminen. Vaikka musiikissa ääntäminen voikin olla esimerkiksi rytmiltään toisinaan hyvinkin erilaista kuin normaalisti puhuessa, on laulaminen mielestäni erittäin hyvä tapa oppia ääntämistä. Laulaessa joutuu usein laulamaan samassa tahdissa alkuperäisen version kanssa, ja alkuperäistä esittäjää tulee myös melkein väistämättä ainakin jonkin verran matkittua.

4. Kielisolmujen toistelu

Japanissa kielisolmuja kutsutaan sanalla 早口言葉 (hayaguchikotoba), ”nopean suun sanat”. Tarkoituksena on siis lausua ääntämykselle jollain tavalla haasteellinen sana, lause tai loru mahdollisimman nopeasti – ja kenties useampia kertoja. Tällaiset kielisolmut ovat loistavia ääntämisen treenaamisessa, sillä ääntäminen on motorinen taito, joka oikeasti vaatii harjoitusta – pelkkä tieto ei riitä.

Kielisolmuja löytyy helposti hakukoneilla, mutta alla muutama esimerkiksi. Näitä ei ole latinaistettu, mutta Googlella löytyy kyllä länsimaalaisilla aakkosillakin kirjoitettuja versioita.

東京特許許可局（とうきょうとっきょきょかきょく）

隣の客はよく柿食う客だ（となりのきゃくはよくかきくうきゃくだ）

魔術師手術中､手術中集中術著述 （まじゅつししゅじゅつちゅう､しゅじゅつちゅうしゅうちゅうじゅつちょじゅつ）

+ Puhu, puhu ja puhu!

Olen itse saanut englannin kohdalla kokea kantapään kautta, että ääntämistä ei opi vain kuuntelemalla ja lukemalla. Japanin käyttämiseen minulla taas on ollut huomattavasti enemmän tilaisuuksia, ja kenties siksi ääntäminen onkin kehittynyt yhdeksi vahvuuksistani koko kielessä. Sama se mitä puhuu ja meneekö se kieliopillisesti oikein – tärkeintä on käyttää kieltä mahdollisimman paljon. Puhekumppania ei tarvita – lemmikille, pleikkarille tai lautasellekin voi puhua. Tietenkin kannattaa muistaa mainita harjoituksista mahdollisille perheenjäsenille, jos ei halua tulla pidetyksi seinähulluna…

Japanin ääntämistä voi harjoitella myös Suomesta käsin, vaikka Japaniin ei tällä hetkellä pääsekään. Kuva on Asakusasta, Tokiosta, muutaman vuoden takaa kesältä.

Japanin ääntämistä voi harjoitella myös lukuisilla muilla tavoilla, mutta yllä luetellut ovat niitä tapoja, joista koen itse saaneeni eniten hyötyä. Jos olet itse löytänyt jotain muita hyviä tapoja, kirjoittele niistä ihmeessä kommenttikenttään!

Julkaistu

Ravintolassa Japanissa – selviytymisopas

Miten saan tilattua ruokaa ravintolassa Japanissa, jos en osaa japania? Selaa alemmas, jos kaipaat vinkkejä siihen, miten saat syödäksesi Japanin matkalla ilman minkäänlaisia etukäteistietoja japanin kielestä.

Jouduin hiljattain neuvomaan erästä täysin japania osaamatonta tässä asiassa, ja huomasin, että asiaa oli yllättävän vaikea selostaa, vaikka siinä ei ole mitään kovin vaikeaa. Tajusin myös, että hommasta selviää yllättävän vähällä japanilla – itse asiassa itsekään harvoin vaihdan montaa sanaa ravintolan henkilökunnan kanssa, vaikka kielitaidon puolesta tämä onnistuisikin. Toisaalta on tietysti selvä, että turisti saattaa joutua kyselemään enemmän – pitäisihän sitä jotenkin selvittää sekin, mitä ruoka sisältää. Ruokalistan lukemisessa en voi auttaa, mutta alempaa löytyy muutama vinkki tähänkin.

Ravintolan valinta

Niin, ennen ruoan tilaamista on tietysti valittava ravintola. Ravintolan löytäminen ei yleensä Japanissa varsinkaan keskusta-alueilla ole ongelma, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostuu se, minkä toinen toistaan houkuttelevammista ruokapaikoista valitsisi. Jos katutasossa ei tunnu olevan hyviä ruokapaikkoja, voit hiippailla sisään kauppakeskuksiin tai laskeutua maan alle – erityisesti Osakassa tuntuu, että maanalaisilta asema- ja kauppakäytäviltä löytyy paljon ravintoloita. Käytän itse ruokapaikan valintaan yleensä nettiä, josta etsin ravintoloita sen mukaan, millä alueella olen: esimerkiksi Tokion Shibuyassa googlailisin japaniksi Shibuyan ruokapaikkoja. Englanniksi tai suomeksi googlaileminen kuitenkin vähentää potentiaalisia ruokapaikkoja sen verran, että paikasta riippuen voi olla kannattavampaa vain kävellä ympäriinsä, etsien mukavan oloista ravintolaa. Valinnassa auttavat ravintolojen ikkunoissa näkyvät muovimallit annoksista, jotka näyttävät usein hyvin aidoilta – suorastaan syötäviltä.

Jos ravintolan valitseminen käy ylitse pääsemättömän vaikeaksi tai tuntemattomiin paikkoihin sisään astuminen tuntuu pelottavalta, suosittelen tutustumaan ketjuravintoloiden tarjontaan – ja en nyt tarkoita vain McDonaldsia ja Burger Kingiä, vaan japanilaisia ketjuja. Ketjuravintoloihin sisään menemiseen on ainakin itselläni huomattavasti pienempi kynnys, kuin esimerkiksi pieniin raamen-kuppiloihin. Alla joitakin omista suosikki-ketjuistani, joita voi kokeilla googletella.

  • Family Restaurantit: ガスト (Gusto), バーミヤン (Baamiyan), サイゼリヤ (Saizeriya)
  • Liukuhihnasushi: 元気寿司 (Genkisushi), 魚べい (Uobei), スシロー (Sushiroo), くら寿司 (Kurasushi), かっぱ寿司 (Kappasushi)
  • Izakaya-iltaravintolat: 鳥貴族 (Torikizoku), 笑笑 (Warawara), 和民 (Watami), 魚民 (Uotami)
  • Soba ja udon: 家族亭 (Kazokutei), そじ坊 (Sojibo), 丸亀製麺 (Marugame seimen), はなまるうどん (Hanamaru udon)
  • Ramen: 天下一品 (Tenka ippin), らあめん花月嵐 (Raamen kagetsu arashi)
  • Lihaa: 牛角 (Gyuukaku), 安安 (Anan), 平城苑 (Heijooen)
  • Omurice: ポムの樹 (Pomu no Ki)
  • Spagetti: 五右衛門 (Goemon), タパス&タパス (Tapas & tapas)
  • Tempura: 天丼てんや (Tendon tenya)
  • Teishoku-settejä: サンルーム (San ruumu), やよい軒 (Yayoiken), ねぎし (Negishi)
  • Takoyaki ja okonomiyaki: 築地銀だこ (Gindaco), お好み焼き千房 (Okonomiyaki Chibo)

Ravintolaan sisään astuminen

Hyvin suuressa osassa ravintoloita on pöytään ohjaus, joten varmin vaihtoehto on astua sisään ravintolaan ja jäädä odottelemaan, että joku tulee ohjaamaan sinut pöytään. Vaikka kyseinen ravintola sattuisikin olemaan jokin vähemmän virallinen pikkukuppila, jossa pöytäänohjausta ei normaalisti harrasteta, ennen pitkää joku tulee todennäköisesti tästä huolimatta auttamaan sinut pöytään. Joissain paikoissa ruoka tilataan kahvilamaiseen tyyliin ensin tiskiltä, mutta tämän huomaa yleensä nopeasti muiden käytöstä tarkkailemalla.

Tarjoilija haluaa yleensä aina ensin varmistaa asiakkaiden lukumäärän. Voit itse varautua tähän jo etukäteen nostamalla sormia sen verran, kuin seurueessa on väkeä. Itse marssin mieheni kanssa siis enimmäkseen sisään peace-merkkiä näyttäen – hassua ehkä, mutta selkeyttää, helpottaa ja nopeuttaa asioita.

Voit myös vastata kysymykseen sanoilla. Jos olet yksin, voit sanoa hitori desu (1人です)。Kaksi ihmistä taas on futari, kolme sannin, neljä yonin, 5 gonin, 6 rokunin, 7 nananin, 8 hachinin, 9 kyuunin, 10 juunin ja suurempia pirskeitä järjestävät voivat vilkaista loput sanakirjasta. Toisaalta jos olet kovin suurella joukolla liikkeellä, suosittelen vahvasti tekemään pöytävarauksen – tämä onnistuu usein puhelimitse tai netin kautta.

Sinulta saatetaan toisinaan kysäistä millaiseen pöytään haluaisit. Esimerkiksi sushiravintoloissa on usein vaihtoehtoina tiski (kauntaa, カウンター) tai pöytä (teeburu, テーブル). Pöytään ohjauksen jälkeen saat todennäköisesti teetä tai vettä sekä ruokalistan, jota voit jäädä rauhassa tutkimaan.

Joissain ravintoloissa joudut myös itse joko kirjoittamaan nimesi ravintolan edessä olevaan listaan tai naputtelemaan samat tiedot näytölle (erityisesti liukuhihnasushipaikat). Tästä ei tosin kannata huolestua: yleensä joku tulee melko pian opastamaan, jos et itse oma-aloitteisesti huomaa tätä prosessia aloittaa.

Ruokalistan tutkiminen

Ruokalistoissa on usein runsaasti hyvälaatuisia kuvia, joka auttaa merkittävästi ruoan valitsemisessa, vaikka kielestä ei mitään ymmärtäisikään. Jos kuitenkin haluat tietää tarkemmin mitä syöt, joudut mahdollisesti kääntymään henkilökunnan puoleen, jollei englannin kielistä menua ole tarjolla. Jos et osaa yhtään japania etkä usko hyötyväsi henkilökunnan japaninkielisistä vastauksista, suosittelen joko yrittämään kysymistä suoraan englanniksi tai pyrkimään omatoimiseen selvittämiseen. Omatoimiseen selvittämiseen paras keino on mielestäni jokin kuvasta kääntävä käännös-appi, kuten Google Translate. Mahdollisimman hyvän käännöksen saadakseen suosittelen vaihtamaan ohjelman kielipariksi japani-englanti japani-suomi-parin sijaan.

Joskus listalla on valitettavasti pelkkää tekstiä. Muistaakseni tässä ravintolassa on kuitenkin myös englanninkielinen ruokalista!

Käännösohjelman lisäksi myös kysyminen auttaa, jos vain ymmärtää vastauksen. Tietysti tähänkin voi kokeilla tulkkaus-appeja: esimerkiksi Google Translaten mikrofonin kautta toimiva käännös käänsi suomeksi onnistuneesti muutamat lauseet, joita kokeilin sille japaniksi sanoa. Tällöin täytyy tosin toivoa, että tarjoilija puhuu mahdollisimman selkeästi. Alla kuitenkin muutama hyödyllinen fraasi, jolla kysymistä voi kokeilla.

これは何が入っていますか。Kore wa nani ga haitteimasu ka? = Mitä tämä sisältää?
これは X が入っていますか。Kore wa X ga haitteimasu ka? = Sisältääkö tämä X:ää?
X が苦手ですが、、、。X ga nigate desu ga… = En pidä X:stä… (eihän tässä ole sitä / saisinko tämän ilman sitä).

X:n paikalle pitäisi tietysti saada vaihdettua jokin, mistä erityisesti haluat kysyä. Jos olet vegaani tai kasvissyöjä, niin suosittelen vilkaisemaan myös tätä* toista blogia varten kirjoittamaani englannin kielistä postausta, jossa ohjastan miten ravintola-annosta voi yrittää muokata mieleisekseen. Tuolta blogista löytyy myös japaninkielinen vegaani-ruokavalio-pdf, jonka voi tulostaa matkalle mukaan.

Jos on kovin suunnitelmallinen matkaaja, ruokalistoja voi tutkia myös ravintoloiden sivuilla etukäteen. Tällöin käännösohjelmien ja sanakirjojen käyttäminen on helppoa, ja annoksien nimiä voi halutessaan kopsailla vaikka kuvahakuun.

Ruoan tilaaminen

Kun ruoka on valittu tai olet todennut tarvitsevasi sen valintaan tarjoilijan konsultaatiota, on aika kutsua tarjoilija paikalle. Jos pöydässä on tähän tarkoitettu nappi, paina sitä, mutta jollei näin ole, voit aloittaa tähyilemällä ympärillesi. Itse vain yleensä yritän tähyilemällä saada katsekontaktin tarjoilijaan ja sitten joko katson tätä merkitsevästi ja nostan kättäni aavistuksen merkiksi siitä, että haluaisin tilata. Usein tällainen hienovarainen hiljainen kutsuminen riittää, mutta tarvittaessa tarjoilijaa voi myös kutsua sanomalla sumimasen (すみません) tai onegai shimasu (お願いします).

Tuolla harmaalla vekottimella kuvan oikeassa yläreunassa saa kutsuttua tarjoilijan helposti ja vaivattomasti. Kuva Jonathans -perheravintolasta.

Sitten itse annosten tilaamiseen! Esittelen alla kaksi yksinkertaista fraasia, joilla saa helposti haluamansa ruoan tilattua. Molemmat tarkoittavat samaa, mutta jälkimmäinen on kohteliaampi. Itse käytän yleensä jälkimmäistä – joskin vaihdan ”tämä”-sanan ruoan nimeen – mutta varsinkin aloittelijoille ensimmäiseksi mainittu voi helpompi muistaa ja ääntää.

これ(を)ください。Kore (o) kudasai.
これお願いします。Kore onegai shimasu.
= ”Tämä kiitos.” / ”Ottaisin tämän, kiitos.”

Yllä oleva fraasi lausutaan siis samalla, kun osoitetaan haluttua annosta. Jos haluat tilata useamman annoksen kerralla, voit luetella annokset sanan to (と) avulla, joka tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin suomen ”ja”.

これとこれをください。Kore to kore o kudasai.
これとこれをお願いします。Kore to kore o onegai shimasu.

Huomaa, että voit joko sanoa tai jättää ”o”-partikkelin pois ennen sanoja ”kudasai” tai ”onegai shimasu”. Tämä ei vaikuta ymmärtämiseen ja molempia käytetään – valitse siis sen mukaan, kumpi itsellesi tuntuu helpolta sanoa. Jos muuten ruoan valinta tuottaa aivan ylitse pääsemätöntä tuskaa, voit käyttää seuraavaa fraasia suositusten pyytämiseen.

おすすめはありますか。O-susume wa arimasu ka. = Mitä suosittelet? / Onko jotain annosta mitä suosittelisit?

Tähän suosituskysymykseen voi sitten vastata esimerkiksi sore onegai shimasu eli sitä kiitos, jos mainittu vaihtoehto kuulostaa hyvältä.

Laskun maksaminen (ja pyytäminen)

Japanissa laskua ei yleensä joudu pyytämään, vaan se tuodaan pöytään samaan aikaan ruokien kanssa. Toisinaan se laitetaan pöydälle, toisinaan taas esimerkiksi pöytälevyn pohjassa olevaan pieneen koloseen. Tämä paperi sitten kiikutetaan kassalle siinä vaiheessa, kun haluaa maksaa laskunsa – tarjoilijaa ei siis tarvitse yleensä erikseen pyytää paikalle antamaan laskua.

Joskus paperista laskua ei ole, vaan kassalle marssitaan oman pöytänumeron sisältävän läpyskän kanssa. Esimerkiksi joissain izakaya-ravintoloissa tämä läpyskä voi löytyä myös seinältä, yksityisissä huoneissa jopa huoneen ulkopuolelta. Japanilaisetkaan eivät aina osaa etsiä laskua oikeasta paikasta, jos paikassa ei ole tullut käytyä aiemmin, joten epäselvissä tilanteissa voi häpeilemättä kysyä tarjoilijalta laskua. Tämä onnistuu seuraavasti.

すみません、お勘定ください。Sumimasen, o-kanjoo kudasai.
すみません、お勘定お願いします。Sumimasen, o-kanjoo onegai shimasu.
= ”Anteeksi, ottaisin laskun, kiitos.”

Alempaan voi myös vaihtaan o-kanjoo sanan tilalle sanan o-kaikei (お会計), jota ei tosin virallisten säännösten ja muinaisten merkitysten vuoksi saisi asiakas käyttää. Hyvin moni (mm. lähes kaikki omat tuttavani) kuitenkin tätä käyttävät, samoin minä itse, joten voit valita sanoista sen, jonka muistat helpoiten.

On myös huomattava, että laskupolitiikka riippuu jonkin verran ravintolasta. Esimerkiksi liukuhihnasushi-ravintoloissa, joissa hinta maksetaan usein lautasmäärän mukaan, tulee useimmiten pyytää tarjoilija paikalle laskemaan lautaset. Tähän on usein jokin nappi (jossa lukee esim. お会計 (o-kaikei) tai muuta vastaavaa), joko tilauksia varten varatulla ruudulla tai jossain sen lähettyvillä, mutta muuten tähänkin voi käyttää yllä näkyviä fraaseja. Ylipäätään ravintoloissa, joissa käytetään tilaamiseen tablettia, tulee usein ennen laskun maksua näpätä tabletista お会計-nappia – jonka jälkeen tarjoilija joko tulee tai ei tule paikalle.

Laskun maksamisessa itsessään ei yleensä ole suurempia epäselvyyksiä. Luottokortit ja pankkikortit eivät aina Japanissa toimi, joten käteistä kannattaa aina varmuuden vuoksi varata mukaan. Joissain paikoissa voi myös pienentää matkan aikana kertynyttä kolikkovalikoimaa, jos kassasta löytyy automaattinen kolikonlaskija. Muuten sadoilla kolikoilla maksaminen ei ole kovin suositeltavaa – pahimmassa tapauksessa ravintola kieltäytyy ottamasta niitä vastaan. Myös 2000 jenin seteleitä saatetaan karsastaa – näitä tosin tulet näkemään vain siinä tapauksessa, että vaihdat rahasi Suomessa, ja tällöinkin melko epätodennököisesti.

Joskus koko yllä kuvattu prosessi on täysin erilainen – näin esimerkiksi siinä tapauksessa, että törmäät tällaiseen automaattiin heti sisään astuessasi. Tällöin ruoka valitaan ja maksetaan ensin, jonka jälkeen lipuke annetaan henkilökunnalle.

Lopuksi

Vaikka tämä voi ensikertaa Japaniin menevälle kuulostaa monimutkaiselta, ravintolassa tilaaminen ei Japanissa lopulta ole kovin vaikeaa eikä siihen tarvita kovin paljon japanin osaamista. Henkilökunta tulee yleensä melko nopeasti auttamaan, jos näyttää eksyneeltä – ja jos ei tule, niin aina voi vaihtaa viereiseen ravintolaan. Jos olet kaikkiruokainen, sinulla ei ole allergioita etkä pelkää yllättäviäkään kokemuksia, ei kielitaidon puutekaan hirveästi jarruta ravintolan tai ruoan valintaa.

Jos kaipailet lisäselityksiä tai lisää fraaseja joihinkin tilanteisiin, niin vastailen mielelläni kommentteihin.

Julkaistu

10 tapaa kiittää japaniksi

Moni tietää, että kiitos on japaniksi arigatoo. Japanin kielessä on kuitenkin myös monta muuta tapaa kiittää eikä ulkomailla tunnetuin vaihtoehto välttämättä ole läheskään kaikissa tilanteissa se paras ilmaisu. Esittelenkin tässä artikkelissa erityisesti Japaniin matkaavia varten useita erilaisiin tilanteisiin sopivia fraaseja kiitollisuuden ilmaisuun. Lopuksi vielä kerron mitä satunnaisesti matkaavan kannattaa muistaa – kiireinen voi siis halutessaan scrollata suoraan artikkelin loppuun.

ありがとう (arigatoo)

Arigatoo lienee se kaikista tunnetuin ja japania vähemmän osaavien keskuudessa myös käytetyin tapa kiittää. Monella japania opiskelevalla tämä voi hyvinkin olla niitä ensimmäisiä opittuja sanoja. Tosiasiassa Japaniin matkaava kuitenkin harvemmin törmää tilanteisiin, jossa tarvitsisi juuri tätä ilmaisua – ainakaan yksinään.

Sellaisenaan arigatoo on hyvin tuttavallinen vastine sanalle ”kiitos”. Sitä voi käyttää kavereiden seurassa tai perheen kesken, mutta harva käyttää siitä kiittääkseen esimerkiksi ravintolan kokkia tai kaupan myyjää. Toisaalta lasten tai muuten hierarkiassa itseään alempana olevien kanssa puhuessa arigatoo riittää kiitokseksi mainiosti – eri asia sitten, haluaako aina välttämättä osoittaa keskustelukumppanille olevansa tätä korkeammalla. Esittelen kuitenkin seuraavana muutaman tavallisen turistin näkökulmasta käytännöllisemmän sanan.

ありがとうございます (arigatoo gozaimasu)

Tässä ilmauksessa käytetään sanaa arigatoo, mutta se on huomattavasti kohteliaampi ilmaus, joka sopii hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Tällä ilmauksella voi esimerkiksi kiittää tien neuvonutta satunnaista paikallista tai vaikkapa ravintolan tarjoilijaa. Toisaalta olen joskus kuullut, ettei sanaa arigatoo tulisi käyttää asiakaspalvelussa työskenteleville puhuessa, mutta japanilaisten toimintaa seuraamalla ja paikallisia tuttuja konsultoimalla olen tullut siihen tulokseen, että tämä ei pidä paikkaansa ainakaan käytännön kielenkäytössä.

Asiakaspalvelijoiden kohdalla mainittakoon myös, että koska asiakaspalvelija on japanilaisen käsityksen mukaan velvoitettu palvelemaan lähes jumalan tasolla olevaa asiakasta, ei asiakkaalla ole käytännössä minkäänlaista velvollisuutta kiittää. Teoriassa mikä tahansa kiitos on siis perinteisen käsityksen mukaan jo liiankin kohtelias. Nyky-Japanissa yleinen käsitys tuntuu kuitenkin olevan se, että asiakaspalvelijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja heitäkin tulee kiittää – jos ei sanallisesti, niin vaikka sitten nyökkäämällä. Myös ikä voi jonkin verran vaikuttaa suhtautumiseen tähän asiaan ja varsinkin vanhempien miesoletettujen kohdalla asiakaspalvelijan kohtelias sanallinen kiittäminen tuntuu olevan ainakin hieman harvinaisempaa. Kyse ei ole välttämättä epäkohteliaisuudesta, vaan myös kankean muodollisuuden välttämisestä ja jonkinlaisesta itseilmaisusta – ja siitä, millaista käytöstä eläkeikäiseltä mieheltä mahdollisesti odotetaan.

Kun, tarjoilija tuo tarjottimen eteeni, sanon itse yleensä arigatou gozaimasu. Kuvassa Marugame Seimen -ravintolan mentaiko-udon-annos tempuralla.

Summa summarum, arigatoo gozaimasu sopii siis loistavasti hyvin monenlaisiin tilanteisiin, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Turistina ilmaisua voi mielestäni hyvin käyttää kummempia miettimättä lähes kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa Suomessa sanoisi ”kiitos”. Ilmaus esiintyy kontekstista ja merkityksestä riippuen myös imperfektissä (arigatoo gozaimashita), mutta matkaajalle preesens-muoto riittää hyvin.

どうもありがとうございます (doomo arigatoo gozaimasu)

Jos haluat olla vielä hieman edellistä ilmausta kohteliaampi, voit lisätä rimpsun alkuun sanan doomo. Kun itse aikoinaan aloitin japanin opiskelun, luulin jostain syystä, että tämä on se kaikista kohteliain mahdollinen fraasi, mutta näin ei kuitenkaan ole – vielä kohteliaampiakin vaihtoehtoja löytyy, jos selaat alas asti. Seuraava ei kuitenkaan ole sellainen.

どうも (doomo)

Sana doomo toimii kiitoksena myös yksinään, mutta ei ole kovin kohtelias, vaan hyvin kevyt tapa kiittää. Tätä kuulee joskus kaupoissa, oman kokemukseni perusteella erityisesti vanhemmat miesoletetut saattavat kiittää kassatyöntekijää sanomalla doomo. Tilanteesta, käyttötavasta ja jopa äänensävystä riippuen sana voi kuulostaa hyvin epäkohteliaalta, joten sanan kanssa kannattaa olla varovainen. Erityisesti yksinään käytettynä sana antaa helposti jollain tavalla ylimielisen kuvan, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.

感謝 (kansha) -fraasit

Tämä menee vähän edistyneemmän japanin puolelle, mutta muodollisissa tilaisuuksissa kiitollisuutta tarkoittavan sanan (感謝, kansha), sisältävät fraasit saattavat tulla tarpeeseen. Tämä sana on erityisen mielenkiintoinen siksi, että se koostuu tunteita (感) ja anteeksipyyntöä (謝) merkitsevistä kirjoitusmerkeistä. Tämä kertoo paljon siitä, mitä kiittäminen oikeastaan Japanissa usein tarkoittaa: samalla kun kiität, pyydät tavallaan myös anteeksi.

Muutama esimerkki sanan käytöstä fraaseissa:
感謝しています (kansha shiteimasu) = ”Olen kiitollinen”
心から感謝いたします (kokoro kara kansha itashimasu) = ”Olen kiitollinen sydämeni pohjasta”
心より感謝申し上げます (kokoro yori kansha moushiagemasu) = ”Ilmaisen (nöyrästi) kiitollisuuteni sydämeni pohjasta”

Kaikki kolme fraasia voidaan kääntää myös yksinkertaisesti sanalla ”kiitos”, mutta käänsin ne huvikseni hieman kirjaimellisemmin, jotta näette hieman millaisia rakenteita näiden ilmausten taakse kätkeytyy. Kaikki kolme ovat hyvin nöyriä ilmaisuja, joita moni Japaninmatkaaja ei luultavasti tule koskaan käyttämään. En myöskään suosittele käyttämään näitä ”mitä kohteliaampi, sen parempi” -mentaliteetilla, sillä vaikka ajatus olisikin kaunis, voi liika kohteliaisuus olla jopa loukkaavaa. Samaan tapaan kuin Suomessa voi suuttuneena vaihtaa kirjakieleen tai teitittelyyn, Japanissakin kohteliaisuutta voi käyttää myös aseena tai ivallisena pilkantekona. Saatat kuitenkin kuulla näitä esimerkiksi asiakaspalvelijoilta, joten ilmaisujen muistamisesta ei ole haittaa.

Saatat kuulla jonkin yllä mainituista muodollisista kiitoksista jo lentokoneessa.

すみません (sumimasen)

Sumimasen on hyvin yleisesti käytetty ilmaus, mutta jätin sen tässä listassa hieman alemmas sen monimutkaisen merkityksen vuoksi. Moni tuntee ilmauksen nimittäin paremmin sen toisesta merkityksestä: anteeksipyyntönä. Tällä sanalla voi kuitenkin myös kiittää ja se on erityisen kätevä silloin, kun haluat sekä kiittää että pyytää anteeksi samalla kertaa. Jos esimerkiksi pudotat lompakkosi ja joku kiikuttaa sen sinulle (juostuaan ensin perässäsi kolmen kilometrin verran, koska olet luullut heppua stalkkeriksi ja juossut karkuun), voit kiittää käyttämällä sanaa sumimasen. Moni tosin tällaisissakin tapauksissa kasaa perään vielä toisenkin kiitoksen: sumimasen, arigatoo gozaimasu!

Kun kysyt puistotyöntekijältä missä lähin vessa sijaitsee ja tämä osoittaa metrin päässä olevaa kylttiä. ”Sumimasen” – nolostunut ”anteeksi” ja ”kiitos” samassa paketissa.

恐れ入ります (osore irimasu)

En muista itse juuri koskaan käyttäneeni tätä kohteliasta ilmaisua, mutta saatat kuulla sitä esimerkiksi ravintolossa. Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa istut iltaravintolassa ja pöytä notkuu lautasista ja laseista. Tarjoilija tulee paikalle kädet täynnä uusia kipposia täynnä ruokaa, mutta pöydällä ei ole paikkaa, johon nämä laskisi. Päätät auttaa tarjoilijaa siirtelemällä astioita vaikkapa kasaamalla joitakin kulhoja päällekkäin. On hyvin mahdollista, että tarjoilija kiittää sinua sanomalla osore irimasu.

Esimerkiksi tällaiseen pöytään tarjoilijan on jo astetta vaikeampi saada uusia annoksia tungettua. Järkevintä olisi tietysti tilata kerralla vain sen verran, kuin pöytään mahtuu, mutta toiseksi paras vaihtoehto on auttaa tarjoilijaa mahduttamaan lautaset pöydälle.

お世話になりました (osewa ni narimashita)

Jos olet menossa japanilaisen tutun luokse kylään, tämä ilmaisu kannattaa laittaa korvan taakse, koska sillä on kätevä kiittää esimerkiksi yöpaikasta ja huolenpidosta. Ilmaisua käytetään myös esimerkiksi opettajan tai vaikkapa omien vanhempien kiittämiseen – tai ylipäätään kenen tahansa sellaisen henkilön kiittämiseen, joka on auttanut sinua pidemmän aikaa tai tehnyt sinulle jonkin suuremman palveluksen.

Illallinen poikaystäväni lapsuudenkotona
Jos yöpyy paikassa, jossa kestitään näin avokätisesti, on osewa ni narimashita melkein pakollinen lause hyvästelyjen yhteydessä.

Toinen samankaltainen ilmaus on ご迷惑をおかけしました (gomeiwaku o o-kakeshimashita), joka korostaa vielä enemmän sanojan aiheuttamaa vaivaa. Ilmaus suomentuu esimerkiksi muotoon ”aiheutin sinulle vaivaa (anteeksi siitä, kiitos kun kestit)”. Sori siitä siis.

おかげさまで (okagesama de)

”Sinun ansiostasi” – ilmauksella siis kerrotaan, että puhuja on saanut jotain aikaiseksi kiitos sen henkilön, jolle nämä sanat on osoitettu. Kyse ei välttämättä ole mistään suorasta tai edes epäsuorasta avusta, mutta tällä voi helposti ilmaista, että on kiitollinen vastapuolelle jostakin.

Tykkään itse tästä ilmaisusta siksi, että se on kätevä heittää lauseen sekaan ja sillä voi joissakin erikoistapauksissa jopa vastata kehuihin. Japanissa kehuihin ei yleensä vastata sanomalla ”kiitos”, vaan kehu kielletään kenties suomalaisillekin ominaiseen tapaan. Jos omia avujaan ei kuitenkaan halua kieltää tai vähätellä, voi tilanteesta riippuen vierittää osan kunniasta toisen osapuolen harteille. Jos joku esimerkiksi kysyy sinulta, miten jokin esitelmä tai koe meni, voit vastata sanomalla okagesama de – hyvin, kiitos sinun. Vielä yleisemmin ilmausta käytetään esimerkiksi silloin, jos on juuri parantunut jostain sairaudesta, jolloin ”kyllä, olen jo terve, kiitos kysymästä” saattaa korvautua ilmaisulla okagesama de – vaikka kysyjä ei olisi millään tavalla edesauttanut tervehtymistä.

Ilmauksen kanssa voi joskus myös vitsailla: ”Kuvittelenko vain vai oletko lihonut viimeaikoina?” ”Okagesama de (kyllä, kiitos vain)”. Toimii esimerkiksi silloin, kun japanilainen ystäväsi raahaa sinua syömään toinen toistaan herkullisempia ruokia.

お礼申し上げます (orei mooshiagemasu)

Tämä ilmaisu löytyy listalta ihan siksi, että saisin mukaan vielä yhden esimerkin kiitosta tarkoittavista sanoista: myös お礼 (orei) viittaa kiitollisuuteen. Esimerkkifraasi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”ilmaisen nöyrästi kunnioittaen kiitollisuuteni” ja on yleinen esimerkiksi muodollisissa tilanteissa tai kirjoitetussa kielessä erityisesti business-maailmassa.

Olen itse käyttänyt ilmaisua vain tällaisessa ympäristössä
Itse olen päässyt käyttämään yllä mainittua ilmaisua vasta tällaisessa ympäristössä – nimittäin vaihtovuonna Wasedan yliopiston luokkahuoneessa.

恩に着ます (on ni kimasu)

Tämä on listan ilmauksista se, jonka matkailija kuulee todennäköisesti kaikista epätodennäköisimmin. Suomeksi ilmaisun voisi kääntää tarkemmin esimerkiksi muotoon ”jään kiitollisuudenvelkaan / olen kiitollisuudenvelassa”. Ilmaisua voi käyttää myös ystävien kesken vähemmän muodollisessa muodossa – esimerkiksi 恩に着るよ (on ni kiru yo). Mielenkiintoisen tästä ilmauksesta tekee kuitenkin se, että siinä missä muut listan kiitokset sanotaan yleensä vasta kiitollisuutta aiheuttavan tapahtuman jälkeen, tätä voi käyttää myös ennen mahdollista apua tai palvelusta. Voin esimerkiksi sanoa kaverilleni ”Jos autat minua nyt, niin on ni kiru yo” – jään sinulle kiitollisuudenvelkaan.

Mitä matkailijan tarvitsee muistaa?

Näin pitkä lista voi tuntua turistin näkökulmasta uuvuttavalta ja aika mahdottomalta oppia, mutta tälle ei onneksi ole tarvettakaan – jos et innostu japanin opiskelusta enemmän, et todennäköisesti tule koskaan käyttämään suurta osaa yllämainituista. Jos olet menossa Japaniin vain lyhyehkölle matkalle etkä ole erityisen paljon tekemisissä paikallisten kanssa, tarvitset todennäköisesti lähinnä seuraavia ilmaisuja ja niistäkin kiitos-merkityksessä ehkä vain kaikista ensimmäiseksi mainittua.

Arigatoo gozaimasu (peruskohtelias kiitos, joka sopii moneen tilanteeseen)
Sumimasen (anteeksi pyytelevä kiitos)
Arigatoo (esim. lapsia kiitettäessä)
Osewa ni narimashita (esim. kyläillessä tai pienissä majapapaikoissa yöpymisen jälkeen, jopa hotelleissa, jos siltä tuntuu)

Japanissa on monta tapaa kiittää, mutta turisti tarvitsee niistä loppujen lopuksi vain harvaa, vaikka voikin olla hauska ymmärtää mitä ympärillä häärivät japanilaiset puhuvat. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että arigatoo ei yksinään ole kovin kohtelias kiitos – ulkomaalaisen suusta sekin tosin varmasti ilahduttaa useimpia paikallisia. Jos jokin jäi epäselväksi tai listalta puuttuu jokin mielestäsi erittäin tärkeä tapa kiittää, kysymykset, lisäykset ja muut kommentit ovat aina tervetulleita. (: